Artikkelin lähde Kaleva
Oulun musiikkijuhlien jazz-osasto on kasvanut vuosien varrella minifestivaaliksi ja esiintyjien suuri määrä pakotti jälleen tekemään vaikeitakin valintoja.
Ensimmäinen ratkaisu vei Jyväskylä Big Bandin sijaan kuuntelemaan oululaista Kurua. Valinta osoittautui onnistuneeksi, sillä ilta alkoi Kurun melodisen, espanjalaisvaikutteista tango nuevon häivähdysten kautta slaavilaiseen melankoliaan kiertyvän musiikin parissa erinomaisesti.
Kurun musiikin ytimessä ovat Mari Leppävuoren ilmaisuvoimainen laulu ja Jarkko Niirasen saksofoni. Näiden kahden voimatekijän rinnalla Jussi Jaako (kitara), Sami Juntunen (koskettimet), Jaakko Konttila (basso) ja Erkki Ekfors (rummut) jäivät komppiryhmän asemaan, vaikka Juntuselle soolohetkensäkin tarjottiin.
Kurun synkkien tekstien jälkeen tunnelmaa saattoi keventää Rio de Trokkonesilla, jonka tyylilajiksi osoittautui hyväntuulinen haitarijazz. Ola Asdahl Rokkones (saksofoni ja laulu), Rune Larsen (harmonikka) ja Pål Thorstensen (kontrabasso) ilahduttivat yleisöä tulisella mustalaismusiikilla. Miinukseksi yhtyeen kohdalla nousivat välispiikit, jotka ainakin keikan alussa uhkasivat venyä biisejä pitemmiksi.
Headlinerin status kuului Oulu All Star Big Bandille, jonka vieraina soitti kaksi maailmankuulua muusikkoa. Saksofonisti Bob Mintzerin uralta löytyy Grammy-palkintoja, kymmeniä levytyksiä ja menestyksekästä opetustyötä. Rumpali Peter Erskine puolestaan on tehnyt yhteistyötä niinkin erilaisten musiikintekijöiden kuin säveltäjä Mark-Anthony Turnagen ja laulaja Kate Bushin kanssa.
Mintzerin omaperäisen taiturillista sooloilua saatiin tietysti kuulla pitkin ohjelmaa, mutta konsertin loppumetreillä koitti hetki, jota puoli salia oli varmaankin odottanut koko illan: rumpusoolo, jossa Erskine todisti rock-rumpaleille, että vaikuttavaan suoritukseen ei välttämättä tarvita universumin suurinta settiä.
Oulu All Star Big Band soitti tällä kertaa selvästi kuuluisille vierailleen alisteisessa asemassa ja maailmantähtiä kohteliaasti peesaten. Kaupunginteatterin suuri näyttämö sopii big bandille todella hyvin, sillä tila tuo sointiin pyöreyttä ja lämpöä ja poistaa suuriin vaskikokoonpanoihin helposti liittyvää räikeyttä.
Illan päätti loppuosa Petteri Sariolan keikasta. Tarjolla oli hämmästyttävää musisointia, sillä slammingiksi ristityllä tyylillään Sariola tekee yhdestä soittimesta kokonaisen bändin. Nyt on pakko uskoa, että akustisen kitarankin saa kuulostamaan aidolta peukkubassolta!
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva