Artikkelin lähde Kaleva
Kati Hiekkapelto: Kolibri. Otava 2013.
Kati Hiekkapellon esikoista lukiessa horjuu kahden vaiheilla: onko Kolibri kliseistä jännitysviihdettä vai sittenkin kelpo suomalainen dekkari täysin uudelta tekijältä.
Vajaan 400 sivun ja viimeisen lauseen jälkeen en osaa antaa varmaa vastausta. Lukekaa itse.
Jos pidätte ruotsalaisista, Mari Jungstedtin ja Camilla Läckbergin kaltaisista dekkarikuningattarista, niin taatusti tykkäätte Hiekkapellostakin.
En epäile myöskään sitä, ettei-kö ruotsalaiskirjailijan kirjoittamana Kolibrin käännösoikeuksia olisi jo myyty vähintään kymmeneen maahan.
Vakaata pohjoismaista tasoa siis, taatusti. Mutta valitettavasti kirja jää jotensakin persoonattomaksi, värittömäksi, ei-suomalaiseksi. Toki tämä on käännöskirjamarkkinoilla pelkkää plussaa.
Paljon antaa myös anteeksi sen takia, että kyseessä on esikoisteos. Kirjailijalle, kirjan hahmoille ja tapahtumapaikoille hieman odottava alku voi olla hyväksi.
Hiekkapellolle ei käy ainakaan niin kuin Marko Kilvelle, jonka esikoinen Jäätyneitä ruusuja oli täysosuma ja kakkosromaani Elävien kirjoihin täydellinen pannukakku, vaikka pääsikin jostain käsittämättömästä syystä Finlandia-ehdokkaaksi.
Dekkareiden suurkuluttajalle Kolibrin alkuasetelma tuntuu enemmän kuin tutulta.
Maahanmuuttajataustainen naispoliisi tulee loppukesästä rikostutkijaksi pohjoisen pikkukaupungin poliisilaitokselle, jossa työskentelee muutama mukava kollega ja yksi keski-ikäinen, ylipainoinen, rasistinen poliisi.
Poliisi, Anna Fekete, on Ju-goslavian hajoamissotaa Suomeen pikkutyttönä paennut, täydellistä suomea puhuva maahanmuuttaja, joka ensimmäisenä työpäivänään rikostutkijana joutuu keskelle murhatutkimusta.
Nuori nainen on ammuttu päättömäksi haulikolla eikä tekijästä ole jäänyt jälkeäkään.
Raaka murha ei jää ainoaksi, joten Feketen leppoisa perehdyttämisjakso muuttuu täydelliseksi työhelvetiksi.
Lisästressiä työhön tuo kurdityttö Dijar, joka ottaa yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa. Myös Annan veli, samassa maahanmuuttajalähiössä asuva Ákos aiheuttaa Annalle omat päänvaivansa.
Kolibrin palikat ovat kuta kuinkin kohdallaan, juonikuvio loppuyllätyksineenkin mallikelpoinen. Jotain jää kuitenkin kaipaamaan.
Kirjan sankari Anna Fekete ei mielenkiintoisesta taustastaan huolimatta onnistu nousemaan kovinkaan kiinnostavaksi päähenkilöksi. Esimerkiksi Annan pari miesseikkailua jäävät täysin irrallisiksi, turhiksi sivun täytteiksi.
Pahimmin pohjoissuomalainen lukija pettyy kuitenkin kirjan miljööseen, josta kaikki pohjoisen tarjoama erilaisuus loistaa poissaolollaan.
Pelkkä pimeyden ja kylmyyden ihmettely ei oikein jaksa lämmittää.
Jos tulevissa Anna Fekete -kirjoissa on lisää särmää, luvassa on komeaa jälkeä.
Vesa Kärki
Artikkelin lähde Kaleva