Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu "Tämä tuntuu suorastaan uudelta alulta!" sanoo oululainen kuvataiteilija, taidegraafikko ja opettaja Kari Tervo.
Hän on yli kymmenen vuoden tauon jälkeen tuomassa töitään esille, tällä kertaa oululaiseen Galleria kajasteeseen.
"Toisaalta jännittää hirveesti, toisaalta olo on huojentunut", hän myöntää.
Kari Tervon debyyttinäyttely oli jo 1985, ja nyt hänestä tuntui, että oli sopiva aika katsoa, mitä on tullut tehtyä ja miltä tuleva näyttää.
"Näin viisikymppisenä, kun lapsetkin ovat jo isoja, sitä asettaa itsensä vedenjakajalle ja katsoo elämäänsä. Tällä kertaa pohdinta tuli esiin taiteen kautta. Tulevan näyttelyn nimenä on Aika, aine ja henki eli liikutaan menneessä, nykyisessä ja tulevassa", hän kertoo.
Tervo on käsitellyt teemaa omien sanojensa mukaan "tarvittavan löyhästi, mutta omakohtaisena kokemuksena".
"Visuaaliset elementit, joita olen käyttänyt, ovat minulle läheisiä. Etsin kuvakielelleni uusia muotoja, joskaan en hyppää suinpäin uuteen ja tuntemattomaan. Aineelle olen antanut mahdollisuuden johdattaa minua onnistumisen ja erehtymisen kautta tavoittamaan henkeä, mieltä tai sielua", taiteilija määrittelee.
Tervon kuvailmaisu on kulkenut esittävästä kuvasta 1990-luvun symbolismiin ja taidegrafiikan kautta tähän päivään. Kaikki parisenkymmentä uutta maalausta, tarkalleen sanottuna 21 kappaletta, jotka tulevat esille galleriaan, ovat syntyneet tämän vuoden puolella.
"Ylikin niitä jäi, mutta ainahan täytyy hyväksyä, ettei kaikesta tulee tyydyttävää. Vauhti meinasi olla sellainen, että pakko oli välillä jopa pysähtyä ja tuumailla."
"Mutta tänä päivänä minua kiehtoo erityisesti maalaaminen ja piirtäminen yhdessä. Olen mieltynyt paperiin ja haluan käyttää sitä tukemaan ilmaisuani. Ja se on hauskaa, että tulos näkyy heti."
Kari Tervo on sydämeltään oululainen, Heinäpään poikia. Lahdessa vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen, hän palasi takaisin Ouluun 1990, mutta päätyi perheensä kanssa Limingan maalaisidylliin 1994. Siellä hän perusti ja kehitteli tyhjästä Limingan kansanopiston grafiikanlinjan opetussuunnitelmineen ja työtiloineen.
"Vaikka nautin maalla elämisestä, sieluni on aina ollut kaupunkilainen. Ei minusta maalaistalon isäntää tullut koskaan", hän naurahtaa ja vaikuttaa tyytyväiseltä nykyisessä kaupunkikodissaan, Oulun keskustassa, jonne palasi jälleen takaisin muutama vuosi sitten.
"Ote arkeen on näin koirien kanssa kyllä tiukka ja käytännönläheinen", taiteilija toteaa.
Vaikka takana on paljon elettyä elämää ja työtä taiteen parissa, monista eri näkökulmista, on hänen katseensa tiukasti tulevaisuudessa ja sen kietoutumisessa nykyisyyteen.
"Tiedostan itsessäni kuvataiteilijan estetiikan arvomaailman. Sillä on suuri merkitys minulle, joskin haluan rikkoa tuota arvomaailmaa ja luoda jännitettä teoksiini. Ehkäpä se on perua lapsuuden kokemusmaailmasta, jossa kaupungistuminen otti tilaa vapaalta luonnolta - mene ja tiedä. Kaikki eletty elämä kulkee mukana, maalauksissanikin."
Viidenkympin vedenjakajalla Tervon tuleva horisontti ei näytä ollenkaan huonolta, päinvastoin. Mies itsekin on innostunut, vapautunut ja luottavainen.
"Olen vastikään aloittanut erityispedagogiikan opinnot ja odotan innolla, millaisen aihealueen se minulle tulevaisuudessa avaa", hän sanoo.
"Nyt on tilaa uudelle, olo on rauhallinen ja silti luova. Ihanaa, kun tuntuu siltä, että olen ikään kuin löytänyt runsaudensarven", Tervo myöntää, vaikka toteaa samaan hengenvetoon suhtautuvansa töihinsä kriittisesti ja tiivistäen.
Hänen valoisa elämänasenteensa ja luovuus ei kumpua kliseisestä ahdistuksesta ja taiteilijuuteen usein liitettävästä eristäytymisestä, pikemminkin päinvastoin. Opettajana Tervo on myös nähnyt taiteilijuutta monelta eri kantilta.
"Taiteilija saattaa joutua marginaaliin asettuessaan yhteiskuntaa vastaan. Olen vuosien varrella nähnyt omissa oppilaissanikin anarkistisuutta, mutta minun näkökulmastani taiteilija voi myös yhteistyötoimija", hän määrittelee.
"Tietysti taiteilijan täytyykin olla piikkinä yhteiskunnan lihassa ja eristyneisyys saattaa tuottaa paljon hyvääkin, mutta olen saanut entisiltä oppilailta paljon kiitostakin siitä, että olen korostanut toisenlaista osallistuvuutta."
Jos horisontti siintää edessä houkuttelevana, niin miltä se menneisyys näin jälkeenpäin näyttää?
"Tässä iässä on hienoa ajatella, että paljon on edessä, uutta ja erilaista. Ja kun katson taaksepäin, voin kevyesti sanoa, että olen kaikkeen koettuun enemmän kuin tyytyväinen."
"Olen vilpittömästi iloinen, että olen saanut olla oman aikani tulkki."
Artikkelin lähde Kaleva