Uusimpia kanssakulkijoita ovat äiti-koira Jölli pikkulaumansa, kahdeksan vuodenvaihteessa 2010 vielä liki silmättömän koiravauvansa kera.
Koirakuvat osoittavat, että Koivisto on ilmeikäs ja nopea piirtäjä. Hänessä asuu selvästi myös lastenkirjojen kuvittaja.
Kuvanveistäjän muodontajulla ja tilankäytöllä Koivisto luonnostelee paperille muutamia ääriviivoja, lisää tarvittaessa väriä ja tussilaveerausta, värillinen paperikin antaa kuvalle tarvittaessa oman lisänsä. Koirat siirtyvät lämmöllä ja taidolla uuteen olomuotoonsa. Ryhmäkuvien kokonaissommittelu on hauska ja jäntevän harmoninen.
Koiviston koirapiirrosten jälki on niin eläväistä, että pronssiin valettu koira Piipa vaikuttaa tässä näyttelyseurassa aivan jäykältä ja totiselta. Mutta pienimuotoisissa punasavikoirissa, keraamisissa malleissa, on jälleen piirrosten intoa.
Pikkukoirat valtaavat ylivertaisen pääroolin näyttelyssä. Muiden teosten vakavuus, tummuus ja symbolismi jäävät nyt auttamatta varjoon ja syrjään. Ripustuksen teemallinen rajaaminen olisikin kannattanut.
Gallerian takahuoneen hevosakvarelleissa on kuitenkin piirtämisen lentoa, nyt suuremmassa mittakaavassa. Ja teosnimiensä mukaisesti kosolti Uhkaa ja Vimmaa eli yhdellä sanalla sanottuna: voimaa.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>