KonserttiOulun musiikkijuhlat. America! America! America! konsertti Madetojan salissa 18.3. Oulu Sinfonia johtajanaan Jaakko Kuusisto. Solistina Iiro Rantala, piano.
Kokonaan amerikkalaisen säveltäjien musiikista koottu konsertti osoittautui onnistuneeksi ideaksi. Vaikka ohjelman säveltäjät edustivat vain kahta eri sukupolvea, sävellysten tyylierojen ansiosta vaihtelua oli riittävästi.
Komeimmat suosionosoitukset sai ansaitusti George Gershwinin Rhapsody in Blue. Jaakko Kuusiston johtama Oulu Sinfonia tulkitsi tunnistettavan persoonallisesta klarinettiglissandosta lopputahteihin asti värikkäästi ja rennosti.
Suurimman huomion vei silti pianisti Iiro Rantala, jonka veijarimainen esiintyminen ei taatusti jättänyt kylmäksi. "Rapsodia" nojaakin vahvasti Rantalan leipälajiin jazziin. Solistin impulsiivisen "iirotteleva" tyyli hätkähdytti, mutta siitä ei voinut olla pitämättä.
John Adamsin The Chairman dances (Puhemies tanssii) oli hersyvää kuunneltavaa. Adams on minimalisti, mutta hänen musiikkinsa kuitenkaan ei ole niukkapiirteistä. Vaikka musiikki rakentuu monesti yksinkertaisista toisteisista kuvioista, materiaalin runsaus ja kokonaisuuden jatkuva muuntelu tuottavat harmonisesti rikkaan kudoksen. Orkesterin lyömäsoitinsektio sai foxtrot-rytmit sykkimään kutsuvasti.
Melodramaattinen ahdistus tuntui leimaavan Samuel Barberin sävellystä Second essay for orchestra. Tietty sekavuuden tunne kuitenkin väistyi siinä vaiheessa, kun Kuusisto johdatti orkesterin melodiseen finaaliin, jonka koskettavuutta rauhallinen tempo hienosti korosti.
Konsertin toinen jakso oli presidentillinen.
Orkesterisarja John Kennedystä kertovasta elokuvasta JFK osoittaa elokuvasäveltäjä John Williamsin taituruuden musiikillisten mielikuvien luojana. Tunnelmat vaihtuivat osien välillä dramaattisesti.
Tyylillisesti teos oli täydellisen eklektinen: välillä tuli mieleen Mahler, välillä Schönberg. Williamsin lavea ja värikäs orkestrointi kuulosti tyylikkäältä Oulu Sinfonian tulkitsemana.
Aaron Copland on säveltänyt loistokasta, patrioottista musiikkia. Lincoln Portrait on lajissa esimerkillinen teos, joka nostattaa samanlaisia tunteita kuin Sibeliuksen musiikki suomalaisessa. Suurlähettiläs Bruce J. Oreck lausui teokseen kuuluvan tekstin, joka siteerasi Abraham Lincolnin puhetta. Vapaus ja demokratia, valta ja vastuu olivat sen avainsanoja. Orkesterin tarkka soitto tuki vakuuttavasti näitä aatteita.
Juha Sutela