Näytelmä on vinosti ja suorasti hauska, vaikka elämä, työt ja vaimot ovat vaakalaudalla. Nauraa saa, vaikka tekee kipeää.
Vihdoinkin Oulun kaupunginteatteri on taas etukenossa, tekee merkityksellistä taidetta ja osallistuu yleisön arvotajunnan ruokkimiseen.
Tällainen teatteri on vastalääkettä lama-apatialle. Elokuva- ja tv-käsikirjoittajana meritoituneen
Tukholma on yhtä kiitettävästi kiinni ajassa kuin oli Nokian arvot jo paljon ennen Saksan bochumilaisia fläppitaululle nostanut
Tukholmalle voi toivottaa pitkää ikää ja menestystä.
Tukholma on kirjoitettu Hannula Aeroengineering Oy:n tiimin maraton-treenin ympärille. Maraton haastaa lihan ja yksilöiden elämänarvot. Teksti on sitkoinen ja paljastelee henkilöistä ja tilanteista uusia yllättäviä puolia sopivin väliajoin.
Aika juoksee, firma juoksee ja palkka juoksee.
Mutta vähitellen lähestyy Västerbron silta ja käännekohta.
Toiset on toisten exiä ja toinen tahtoo toista, joka ei tahdo ensimmäistäkään. Maratonille mennään, vaikka monet sukset ovat ristissä. Ihminen ei pääse ilman henkisiä ja fyysisiä kremppoja eikä yleisö pitkästymään. Lähestyvä maraton on se henkinen maisema, jonka pohjalle mentaalikuvia maalaillaan.
Ripatti kirjoittaa ansiokkaasti myös keski-ikäisten miesten tunneteatteria.
Tukholma ei ole pönötystä vaan positiivisessa mielessä äijämeininkiä ja rempseää ravia.
Käsikirjoittaja on ovelasti sijoittanut omissa parisuhteissaan kuutamolla olevan Niemen näytelmäänsä katsojan avustajaksi sosiaalisuunnistukseen. Yleisön riemuksi Niemi taivuttaa henkilögalleriasta trendikkäitä nelikenttiä.
Kaiken kaikkiaan Tukholma on istuvasti roolitettu. Yleisön sympatiapisteet kerää
Hänen partnerinsa Riikka Relander esiintyy
Pekan 54-vuotias personal assistant Leena Huhta (
Uutta naiskuvaa luo
Ilmestyksenä Haapalainen on työhaalareissaan kuin omakotitaloalueen Lara Croft, jonka tuplapistoolit ovat vaihtuneet järeään porakoneeseen.
Nuori rovaniemeläinen pukusuunnittelija
Esityksen aluksi vallitsee jonkun aikaa hermostunut rush, sitten alkaa flow - pitkänmatkan juoksijoiden terminologiaa lainaten.
Reunasen ohjaus muistuttaa olevansa teatteria. Osa lavasteista on virtuaalisia eli miimisesti käytettäviä, ja näytelmän parenteesit eli näyttämöohjeet luetaan ääneen. Tämä rytmittää esitystä. Leikkauskohdat näkyvät. Samalla yleisö on koko ajan kirkkaasti kartalla ajan kulusta ja tapahtumapaikoista.
Reunanen käyttää pienen näyttämön tilaa yläsiltoja ja takaseiniä myöten.
Plussaa plopsahtaa katu-uskottavasta musiikista kuten
Tukholma antaa ajattelun aihetta ja iloa tuottavaa laatuaikaa työelämän, parittelun, juoksemisen filosofian ja nykyteatterin parissa.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>