Talvisodan päättyessä hän joutui perheensä mukana lähtemään evakkoon kävelemällä, kuten hän muisteli. Sama tapahtui uudelleen 1944 hänen kävellessään Sortavalasta Joensuuhun. Jaatisten perhe asettui Ouluun, joten tästä tuli hänen toinen kotikaupunkinsa.
Martti Jaatinen kirjoitti ylioppilaaksi Oulun Yhteislyseosta 1947 ja aloitti arkkitehdin opinnot Teknillisessä korkeakoulussa samana vuonna. Opiskeluaikanaan hän sai lisäoppia arkkitehti
Valmistuttuaan arkkitehdiksi 1954 ja avioiduttuaan samana vuonna kurssitoverinsa
Muiden toimiensa ohella Martti Jaatinen toimi Suomen Rakennustaiteen museon ulkomaisten näyttelyiden komissaarina ja lopulta näyttelyosaston päällikkönä.
Vuosina 1958-66 hän suunnitteli ja järjesti näyttelyt kahteentoista eurooppalaiseen kaupunkiin ja muuallekin aina New Delhiä ja Tokiota myöten. Näiden näyttelyiden järjestäjänä hän solmi runsaat henkilökohtaiset yhteydet eri maiden merkittävien arkkitehtien kanssa.
1960-luvulla hän tuli Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurinosaston opettajakuntaan ja nimettiin vuonna 1967 arkkitehtuurin professoriksi.
Martti Jaatinen oli 1963-67 Suomen Arkkitehtiliiton hallituksessa ja vuosina 1976-82 valtion rakennustaidetoimikunnan jäsen. Hänen työpanostaan käytettiin myös erinäisissä työryhmissä ja neuvottelukunnissa.
Ansioistaan hänelle myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki.
Nykyisiin sortavalalaisiin hän solmi suhteita jopa siten, että järjesti Sortavalan lasten taidekoulun Helsinkiin.
Vapaa-ajan päällimmäisenä harrastuksena hänen perheellään oli purjehdus. Hienosti hoidettu puurakenteinen Louhi-luokan vene miehistöineen oli usein nähty myös kilpailuissa.
Leskeksi jäätyään vuonna 2003 Martti Jaatinen kävi pitkän taistelun vakavaa sairautta vastaan.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>