Moottoriliikennetiellä Haukiputaalla hänen autonsa lähti luisuun ja liukui vastaantulevien kaistalle, jossa pohjoisesta ajanut auto törmäsi kylkeen.
"Keli oli huono ja tietä ei ollut aurattu", Korhosen isä, käräjätuomari
"Ensi kerran minulle sattui jotain tällaista. Olen ajanut keskimäärin 35 000 kilometriä vuodessa 20 vuoden ajan, enkä ole koskaan edes naarmuttanut autoani", Markus sanoo.
Pari vuotta sitten hankitusta VW Borasta ei ole enää ajokiksi. "Ensi syksynä minun pitäisi olla siinä kunnossa, että voin astua uuden auton rattiin."
Hänen heräämistään odotettiin kovin, ja moni läheisistä jutteli vuoteen vierellä.
Jotkut kertoivat arkisista tapahtumista, mutta toimittaja
"Hoitaja se komensi
Toipumisjakso osoitti myös, miten mielenkiintoisia ajatuksen kulku ja muistin toimiminen ovat. Eräänäkin päivänä Markus oli soittanut isälleen ja varmistellut, että kännykkä oli varmasti tallessa. Samaan syssyyn hän oli kysynyt, tiesikö tämä että valtionapujärjestelmän kaltainen oli olemassa jo Ruotsin vallan aikana.
Onneksi muisti, Markus H. Korhosen työväline, on tallella. Vain lähimuistin kanssa on pieniä ongelmia.
Ahkeralle tutkijaluonteelle tekee tällä hetkellä tiukkaa se, ettei tarkkuutta vaativa lukeminen vielä onnistu silmien kaksoiskuvan takia. Samoten oikeanpuolinen halvaus haittaa vielä kirjoittamista. Kynä käy, muttei käsiala ole sitä tuttua kaunista.
Monipuolinen kuntoutus tuo avun, mutta nyt on vain maltettava antaa ajan kulua.
Markuksen ollessa sairaalassa isä-Yrjö oli sihteerinä. "Puhelin soi jatkuvasti ja kannoin kahmalokaupalla kirjeitä ja kortteja sairaalaan."
"Taksikuskeista seitsemän kymmenestä tiesi, miksi olin menossa sairaalaan. Eräs sanoi: ’Tämä on meidän kaikkien oululaisten yhteinen suru’", Yrjö Korhonen kertoo.
Markus puistelee päätään, kun kertaamme isän kanssa, millaisia yhteydenottoja ja viestejä niin kotiin, ystäville kuin Kalevan toimitukseenkin saapui Markuksen ollessa syvässä unessa teho-osastolla.
"Minulla on vielä käymättä läpi yksi säkillinen tavaraa sairaalasta. Sen jälkeen tiedän, ketä kaikkia voin kiitellä muistamisesta."
Lähipiiri tietää Markus H. Korhosen miettineen usein onko hänen tekemänsä työ vaivan arvoista. Nyt tietää ainakin sen, että yleisö on ottanut hänen työnsä kiitollisuudella ja arvonannolla vastaan.
Astuminen uuteen arkeen käy vakain askelin.
Kun Markus ryhtyi puhumaan, hän puhui ensin vain ruotsia. Sitten englantia, sitten ranskaa ja vasta neljäntenä suomea."
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>