Nelivuotias Vieno-tyttö tavaili 1940-luvun Yli-Iissä aakkosia Nyyrikistä, vaikka kirjaimet M ja N tuottivatkin ongelmia. Lukemista oli vähän, eikä maaseudulla ollut kirjastoa. Siskon kaupunkimatkat olivatkin odotettuja, sillä tuliaisina oli aina uusimmat uutiset ja kirjoitukset maailmalta.
Oululaisten lehtimummojen kärryjen ympärillä kävi puolen viikon tienoilla kuhina, kun Nyyrikki ilmestyi. Lehtiostoksilla pyörähdettiin aina Yli-Iistä saakka. Nyyrikki oli tyttöjen ja äitien juttu.
Koulussa ja vapaa-ajalla Suomen yleinen viikkolehti kiersi tiiviisti kädestä toiseen: löytyi uutisia ja kuvia maailmalta, romanttisia tarinoita ja pieniä mainoksia. Kävipä lehti kalojen käärinpaperistakin, ja tytöt ottivat visusti talteen torikauppiaan tuliaiset: "Ota äiti kalat pois sievästi etteivät sivut rypisty."
"Nyyrikki oli naisten maailmaan painottunut, ja naiset ovatkin ottaneet Nyyrikin omakseen sukupolvesta toiseen, äidiltä tyttärelle", muistelee Vieno Siira, joka vuonna 1970 pääsi unelmatyöpaikkaansa, Nyyrikin päätoimittajaksi.
"Lempiharrastukseni on ollut päätyöni, ja olen paneutunut siihen täydestä sydämestäni. Sen rakkaampaa työtä minulla ei ole ollutkaan", kertoo lähes neljännesvuosisadan Nyyrikin palveluksessa ollut Siira. Nyyrikin tipahtaminen postilaatikosta on hänelle edelleen mieluisaa.
"Nyyrikin kirjoittajat ovat aina eläneet aikaansa edellä", huomauttaa Vieno Siira.
"Aikanaan minusta piti tulla suuri runoilija", Lepoluoto tunnustaa ja kertoo lehden arvovaltaisista kirjoittajista: Zola, Strindberg, Turgenjev, Maupassant. 1910-20-luvuilla lehtien sivuilla sai tutustua myös suomalaisten kirjailijoiden novelleihin.
"Nyyrikin kautta monet suomalaiset kirjailijat aloittivat työnsä", Lepoluoto sanoo ja toteaa, että ihmisen mieli on tänä päivänä sama kuin sata vuotta sitten. Lehden sisällölliseen linjaan kuuluu välittää inhimillistä lämpöä, jossa ihminen löytää vaikeuksien kautta voittoon. Välillä yhteiskunnalliset epäkohdat nousevat kirjoituksissa esille: työtön päähenkilö ratkoo elämän kokoista ongelmaa.
Nyyrikkiin ja sen viiden pennin rakkaustarinoihin voi jäädä myös koukkuun, sillä jatkotarinat ovat kuin television kauniit ja rohkeat, kesken jääneet ihmissuhdekiemurat pitää saada seurata loppuun. Voi elää vain yhden elämän, mutta tuhansista elämistä lukeminen voi toimia myös elämänohjeena. "Kun lukee muista, saa etäisyyttä omiin ongelmiinsa ja esimerkiksi neuvoja, kuinka päästä eroon ronskista miehestä", Riitta Lepoluoto naurahtaa.
Satavuotias Nyyrikki on virkeä, sillä yhä edelleen lehti elättää itse itsensä ja lehdelle asetetut tavoitteet saavutetaan vuosittain.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>