Mitä tulee syntyessään parikiloisesta ja puolimetrisestä pojasta, joka ilmestyy maailmaan jalat edellä ja napanuora tukevasti kurkun ympärillä? Koululaisesta, joka sanoo keittävänsä perunat kylmässä vedessä, ja laittaa kiljut käymään koulunsa välikaton lämpöön.
Siinä se seisoo: Tommi. 1960-luvulla syntynyt pohjoissuomalainen mies, joka ei koskaan oppinut teroittamaan kirvestä, mutta pornolehdistä hän tietää paljon.
Miekkonen, jota vielä äsken tönittiin koulunpihalla mutta joka vaivihkaa on vanhentunut pisteeseen, joka on lähempänä ensimmäistä sydäninfarktia kuin ensirakkautta.
Tommi tuntee nöyryytyksen ja häpeän. Tuntee, koska ne ovat hänen elämänsä keskeisiä rakennuspalikoita.
Tommilla on halu, mutta hänen tyttöystäväkandidaatillaan ei ole pillua. Kun liikuntatunnilla Tommi lataa maalin, pallo menee omiin. Jotkut sanovat, että ranska on rakkauden kieli, mutta ei videoharrastuksensa perusteella Tommi tietää, että se on saksa.
Selvimmin tämä näkyi näytelmän muusta tekstistä poikenneina pohdiskeluina huonosti käyttäytyvistä poliitikoista ja kuolemansairaasta äidistä.
Tommissa on ripaus jokaisesta kahdeksasta esittäjästään (Annunen, Mäki, Mällinen, Nissi, Raatikainen, Herva, Lappalainen, Valli) ja enemmän: meissä kaikissa asuu pieni Tommi.
Älkää siis enää kysykö, miksi katse kiertää mieluummin katonrajassa kuin puhekumppanin silmissä tai miksi poskisuudelmat ja small talk eivät irtoa tarvittavalla jouhevuudella.
Tommi-nimi lienee napattu The Whon rockoopperaklassikosta Tommy, mutta siihen ne yhtäläisyydet jäivät.
Musiikillisesti mahtipontisten ja dramaattisten rockoopperoiden ja -musikaalien rinnalla Tommi soi akustisena ja vähäeleisenä.
Rockympyröissä Radiopuhelimet tunnetaan äänekkäästä mutta samalla täsmällisestä ja tiukasta soinnistaan. Radiopuhelimien kuulija tietää, miltä tuntuu jäädä sadan tonnin rekan yliajamaksi.
Ohjaaja
Tommi kulki osin samassa hengessä kuin äsken Oulussa nähty Miss Farkku-Suomi. Kasvukipuja ja ahdistusta saman sukupolven oululaisrockareiden kirjoittamana.
Sillä erolla, että
Tai kyllä Tommikin kasvaa ja kehittyy tiettyyn rajaan saakka. Olenko paskiainen vai kusipää, hän kysyy, emmekä hennoneet vastata että molempia, Tommi, molempia.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>