Hintakilpailuihin ei Kuismasen mielestä yleensä kannata osallistua, koska valintaperusteena on halvin hinta.
"Pelkään, että se mitä tällä hetkellä rakennetaan, on uusi aikapommi", Kuismanen pohtii. Nyt kirotaan 1970-luvun ratkaisuja. "On yhtä mahdollista, että tämän hetken päättäjiä vielä kirotaan hintakilpailusta."
Lisäksi moni kaupunki, yhtenä Oulu, on kirjannut ekologian ja ympäristöasiat strategiaansa, mutta koko asiaa ei suunnittelijavalinnoissa huomioida valintakriteerinä. Ekologisuus on jäänyt juhlapuheiden asteelle.
Kuismasen mielestä nyt on menossa ihmeellinen uusmoderni virtaus, joka käyttää lasia ja terästä, vaikka kertaalleen on jo todettu, etteivät ne sovellu suomalaiseen ilmastoon.
"Suomi on valitettavasti yhden asian maa. Tällä hetkellä kelpaa vain uusmoderni arkkitehtuuri", Kuismanen kuittaa. "Viihdyin Suomessa parhaiten 1980-luvulla, kun oli vallalla postmoderni kausi, liberaali ja vapaamielinen. Nyt se alkaa tuntua kultaiselta vuosikymmeneltä."
Arkkitehtuuri lähti aikaisemmin olosuhteista. Kuismanen kysyykin, kuka on paremmin huomioinut suunnittelussaan ilmaston ja olosuhteet kuin renessanssiajan arkkitehti (Andrea) Palladio (1508-80). Olosuhteet, lämmitys, ilmanvaihto, auringon lämmön käyttö, ne olivat kaikki jo hänellä, Kuismanen listaa.
"Jos ajatellaan kansanrakentamista, niin kaikkina aikoina on ollut pakko miettiä yhteiseloa luonnon kanssa jo niukkojen raamien takia, ja tästä on syntynyt käytännöllistä ja kaunista, ekologista ja olosuhteisiin sopivaa arkkitehtuuria kaikkialla", Kuismanen korostaa. "Meillä on uskomattomasti opittavaa kansanrakentamisesta."
Hän oli aikanaan vetämässä viikon mittaista Karjala-talon rakentamiskurssia Lausannen polyteknisen yliopiston arkkitehtiosastolla. "He lähtivät siitä, että ensimmäisen vuoden opiskelijat opiskelevat pelkästään kansanrakentamista ja arkkitehtuurin historiaa. Moderni arkkitehtuuri tuli ohjelmaan vasta toisena vuotena."
Kuismasta hämmästytti se kuinka paljon vasta kolmisen kuukautta opiskelleet ymmärsivät arkkitehtuurista. Luentojen ohella opiskelijat tekivät pienoismalleja sekä oppivat rinnalla Karjalan historiaa, luontoa, elinkeinoja, sosiaalista ympäristöä, (mikro)taloutta, metsästystä, ruuan laittoa, varautumista talveen. "Opiskelijat oppivat mikä on arkkitehtuurin ja arkielämän välinen suhde - se tahtoo nykyisin helposti unohtua."
Karjalan talo on hyvä esimerkki siitä, miten kansanrakentaminen pystyy ottamaan huomioon kulttuurin ja elämäntavan, unohtamatta näyttävää kokonaisuutta.
"Puukaupunkirenessanssi on tuonut hyvää Suomen arkkitehtuurikenttään. Se on lupaava ilmiö, josta voisi lähteä vielä isompia linjoja vetämään."
Puukaupunkialueet ovat viihtyisiä, mutta pieniä, epämääräisiä saarekkeita kokonaisuudessa; Kuismanen kaipaisi selvästi isompia ja ehyempiä alueita, puukaupunkeja ja miksei kivikaupunkejakin. Haaste on iso ja vaikea. Yleis- ja asemakaavoitus ei ole vielä kyennyt ongelmaa ratkaisemaan. "Siinä on tutkijoille ja arkkitehdeille iso haaste."
Eurooppalaisesta kivikaupungista ja skandinaavisesta puukaupungista olisi paljon opittavaa, nykyaikaan soveltaen. Se on haaste myöskin liikennesuunnittelulle, jonka tulisi lähteä kaupunkisuunnittelusta, eikä pelkästään liikennevirtojen matematiikasta.
Kuismanen haluaisi myös ekologian sekä perinteiset rakennusmateriaalit, kuten puun ja tiilen, uuden inspiraation lähteeksi. Arkkitehdit eivät esimerkiksi jostain syystä halua käyttää hirttä materiaalina, vaikka kansa haluaisi. Innovatiivisuuden paikka siis, miettiä ekologista hirsirakentamista, uutta ja näyttävää.
Kuismanen puhuu aktiivisesta ja passiivisesta aurinkotekniikasta. Pahimmillaan aurinkokerääjät ovat nykyisin katolla ja istuvat huonosti. Auringon pitäisi olla innoittava lähtökohta; Kuismanen puhuu viherhuoneista, rakennukseen integroiduista aurinkokerääjistä sekä siitä, että rakennus ikään kuin seuraa auringon kulkua ja tarjoaisi asukkailleen uuden, jännittävän elämäntavan. Sydänmuurit tulisijoineen, aurinkotehosteiset poistoilmapiiput, painovoimaiset ilmanvaihto- ja jäähdytystornit, energiatuulimyllyt ja niin edelleen, luovat uutta arkkitehtuuria.
Perinnerakentaminen oli terveellistä. Vasta moderni ilmastointitekniikka ja uudet materiaalit toivat terveysongelmat. "Tässä asiassa ei ole paluuta vanhaan, koska ihmiset haluavat kylpyhuoneita, sisävessoja ja sisäsaunoja."
"Nyt on valitettavasti se tilanne, että LVI-suunnittelu ja rakennustarkastajat lähes vaativat, että ongelmat on ratkaistava koneellisella ilmastoinnilla. Tässä suhteessa Suomi on maailman takapajuisin maa. Missään muualla ei nähdä asioita näin yksisilmäisesti."
"Suomessa on pehmeä valo ja talojen pitäisi olla ’romanttisia’, värikkäitä. Välimeren alueella on kova valo ja rakennuksien pitää olla valkeita ja veistoksellisia. Valkoisen palvonta pitäisi poistaa arkkitehtuurista", Kuismanen tähdentää. "Samaan kategoriaan kuuluvat lasi-alumiini-rakennukset, jotka ovat yhtä sopimattomia meidän valaistusolosuhteisiin ja kylmyyteen."
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>