Artikkelin lähde Kaleva
Maailman ahkerin teatterin katsoja
Lauri Similä on nähnyt kaikki Oulun kaupunginteatterin esitykset vuodesta 1965
Eeva Kauppinen
PUDASJÄRVI Lassin tietää koko Oulun kaupunginteatterin väki. Ja Lassi tuntee kaikki: nykyiset, eläkeläiset ja edesmenneitä.
”Lassi on maailman ahkerin teatterin katsoja”, sanoo teatterin tiedotussihteeri Aila Piispa.
Lassi on Lauri Similä (s. 1935) Pudasjärveltä. Vuodesta 1965 alkaen hän on katsonut kaikki Oulun kaupunginteatterin näytelmät, ja kaikista on myös käsiohjelmat tallella.
”Teatteri on minua ikäni kiinnostanut. En osaa sanoa mistä kipinä lähti. Sukurasitetta ei varmasti ole”, Lassi painottaa.
Oulun Teatteri vieraili Pudasjärvellä Suojalinnassa kaksi kertaa 1952. Sieltä ovat Lassin ensimmäiset käsiohjelmat: Oulun Teatterin silloisen johtajan Nestori Huhtasen ohjaama Seitsemän veljestä ja Alice Lylyn ohjaama Melkein naimisissa. Lassi oli silloin 17-vuotias.
Lauri Similä on saanut elinikäisen, pitkävaikutteisen teatterikärpäsen pureman. Hän on hakenut vintiltä kamarin lattialle vanerilaatikon, jota nimittää muistojen laatikoksi. Sisällä on 37 vuotta pohjoista teatterihistoriaa - ja vieläkin vanhempia aarteita ja harvinaisuuksia.
”Tämä se on ihana näytelmä ja tämä iki-ihana”, Lassi luettelee käsiohjelmia esitellessään.
Juoppojunan kyytiin
Oulun Teatteri toimi vielä nykyisellä kaupungintalolla, kun Lauri Similä aloitti säännölliset teatterimatkansa ”juoppojunalla” Ouluun.
Juoppojunaksi kutsuttiin perjantai- ja sunnuntai-iltaisin Oulusta Kuusamoon ajanutta myöhäistä onnikkakyytiä, joka passasi aikataulultaan Lassin teatterireissuille oikein hyvin.
”Kaupungintalon sali oli komea ja juhlallinen teatterisali, mutta paljon pienempi kuin nykyinen. Ala-aulan lasikopissa möi lippuja vanha Hilda Tuulasvesi. Hilda istui aina kopissa ja sanoi, että minäpä näin taas tuolta listasta, että sinähin oot tulossa”, Lassi muistelee.
Myös Oulun kaupunginteatterin nykyiset lipunmyyjät ovat Lassille hyviä tuttuja.
”Joka talvi vien tytöille joulukukan ja konvehtirasian. Keväällä, kun käyn viimeisen kerran, vien ruusupuskan.”
Teatterit tutuiksi
Lauri Similällä on jo pitkään ollut ensi-iltakortti viidennelle penkkiriville paikoille 144 ja 145. Nykyisin hän käy paljon myös ennakkonäytöksissä.
Entinen postimies huolehtii myös ystäviensä ja muiden pudasjärvisten teatteritarjonnasta. Eläkkeelle jäämisestään asti hän on joka vuosi kerännyt Pudasjärveltä kaksi kolmenkymmenen hengen ryhmää teatterimatkalle Tampereelle, Kuopioon, Vaasaan, Jyväskylään, Kajaaniin...
Läheisistä ystävistä koostuva pikkuporukka kiertää teattereita vielä tiheämmin: Joensuu, Mikkeli, Helsinki...
Kolmas teatteriseuralainen on siskon tyttärentytär Jenna, jonka kanssa katsotaan lastennäytelmät.
Ah Mustalaisruhtinatar!
Lauri Similä on erityisen ihastunut operetteihin. Mutta Oulussa ei ole ollut kuin yksi operetti 30 vuoden aikana: Mustalaisruhtinatar.
Mustalaisruhtinatar pysyikin sitten Oulun kaupunginteatterin ohjelmistossa peräti kolme vuotta ja esitettiin ennätykselliset 150 kertaa.
Mustalaisruhtinattaren ohjasi Ouluun Markus Packalén. Ensi-ilta oli 1983. Lauri Similä kävi katsomassa sen seitsemästi.
”Kyllä minä ihailin varieteelaulajattaren roolissa Aila Knihtilää. Hänen Sylva Varescunsa oli ihana. Muistathan kai, tuot onnen armasta aikaa, huumaan se sai...”, Lassi innostuu.
”En ole muuta niin loistavaa esitystä löytänyt kuin Mustalaisruhtinatar. Alkaa poltella, jos se tulee ohjelmistoon Kotkaan eli Hankoon. Vaikka se menisi Suomessa missä, niin käyn sen varmasti katsomassa.”
Lassi onkin kiertänyt Mustalaisruhtinattaren perässä Vaasassa, Tampereella, Jyväskylässä, Haukiputaalla...
”On olemassa toinenkin hyvä operetti: Viktoria ja hänen husaarinsa.”
Maaherrasta alkuun
Lauri Similä on itsekin näytellyt ja näyttelee yhä. Parhaimmillaan Lassi näytteli yhtä rintaa sekä Pudasjärven Näyttämöllä että nuorisoseuran näytelmäryhmässä. Pudasjärven Näyttämöllä hän esiintyi kolmattakymmentä vuotta. Nuorisoseuran porukan kanssa Lassi valmistaa pienoisnäytelmiä vieläkin.
”Myin lippuja, olin narikassa ja puhvetissa. Aina sanoin, että kaikkea muutahan voin täällä tehdä, mutta näytelmään en lähde mukaan”, hän kertoo harrastajateatteriuransa alusta.
Kansalaisopiston rehtorina Pudasjärvellä oli Kaija Tyyskä ja tehtiin näytelmää Särkelä itte.
”Kaikki muut roolit oli täytetty, mutta maaherraa ei löytynyt mistään. Sitten taas kerran oltiin Suojalinnassa, niin Kaija tuli ja otti minua oikein kädestä kiinni ja sanoi: Kuule Lassi, sinä olet meidän maaherra. Ja se oli ensimmäinen rooli. Herrajjestas kuinka se jännitti!”
Esitys oli kuitenkin suuri suksee.
”Mutta heti seuraavassa roolissa putosin kovasti: Aleksis Kiven Kihlauksessa 1982 olin raatarimestarin oppipoikana. Se oli Pudasjärven Näyttämön 20-vuotisjuhlaesitys. Tänä vuonna teatteri täyttää 40 vuotta.”
Viime vuodet Lassi on esiintynyt pienoisnäytelmissä, Helvi Huovisen kanssa parina esimerkiksi näytelmässä Karoliinan lääkärissäkäynti.
Lauri Similä palkittiinkin nuorisoseurojen Tolari-katselmuksessa 1998 kirjapalkinnolla uskottavasta ja läsnäolevasta yhteistyöstä vastanäyttelijän kanssa.
”Yksinäisellä ihmisellä pitää olla joku harrastus. Kuolen, jos pitää kaikki harrastukset lopettaa. Sitä töksähtää.”
Museotavaraa
”Muistutahan Lassia, että sen käsiohjelmat ovat museotavaraa”, evästää Oulun kaupunginteatterin tiedotussihteeri.
Teatteriväki on innoissaan siitä, että Lassilla on sellaisia harvinaisuuksia, joita edes teatterilta ei enää löydy. Arkistointi ei ole ollut aukotonta.
Erityisesti nykyisellä kaupungintalolla toimineen Oulun Teatterin aikaiset käsiohjelmat ovat poikkeuksellisen kiinnostavia.
Pudasjärven kunnan kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Taina Niemelä on jo kysellyt Lassilta, voisiko tämän kokoelmista koota näyttelyn kirjastoon.
Saisihan niistä arvokkaan näyttelyn myös Oulun kaupunginteatteriin.
”Täytynee tehdä Pudasjärven museolle testamentti, kun meikäläisen pää kaatuu”, toteaa Lauri Similä.
Teatteri on Lassille niin rakasta, että keskustellessa hän aivan liikuttuu. Kamarinpöydällä lojuu tuore Teatteri-lehti. Ja jos tulee puhe jostakin näyttelijästä, Lassi saattaa tarkistaa tietoja hakuteoksesta Suomen teatterit ja teatterintekijät.
Onko se sinulle vähän niin kuin raamattu?
”Enämpi.”
Juhlavuosi evakossa
Oulun kaupunginteatterin uusi teatteritalo Vänmannin saarelle valmistui 30 vuotta sitten. Vihkiäisnäytelmä oli Paavo Liskin ohjaama Kalevala 16.9.1972.
Teatteri viettää syksyisiä 30-vuotisjuhliaan niin sanotusti ”matkoilla” - evakossa entisissä Atrian tiloissa Limingantullissa.
tapio maikkola
Muistojen laatikko. Lauri Similän aarteet, nähtyjen esitysten käsiohjelmat. Vanhimmat ovat harvinaisia, aivan museotavaraa.
Artikkelin lähde Kaleva