Arkkitehti pukeutuu kravattiin

Kajaanissa syntynyt ja siellä koulunsa käynyt Juha Paavo Mikkonen tuli Ouluun 80-luvun puolivälissä arkkitehdiksi opiskelemaan. Opinnot hän sai melko valmiiksi jo 90-luvun alkupuolella, vain diplomityö jäi kummittelemaan.

”Hän taisi jo silloin olla vähän bisnes-henkinen arkkitehti”, eräs yhtä aikaa opiskellut naisarkkitehti muistelee Mikkosta liki vuosikymmenen takaa.

Sama lähde myös mainitsee Mikkosen olleen yksi useimmiten arkkitehtipiireissä toiseen sekoitettu henkilö. Olihan hänen kanssaan samalla vuosikurssilla myös toinen Juha Mikkonen, erotuksena vain toinen nimi Pekka.

Juha Paavon valmistuminen venyi. Sopiva tilaisuus löytyi arkkitehtiosaston muutettua reilut vuosi sitten käytäntöään siten, että diplomityönä saattoi esitellä työkseen suunniteltuja kohteita. Mikkosen opinnot päätti uudessa kuosissaan maanantaina käyttöönsä vihityn Aleksanterintorin koulun suunnitelmat.

Töitä Mikkonen on arkkitehdeille totuttuun tapaan tehnyt opintojensa ohessa, aluksi Kajaanin kaupungin palveluksessa ja erinäisissä toimistoissa.

Yrittäjänä hän aloitteli yhteisen työhuoneen jakajana, sittemmin osakkaana useamman arkkitehdin omistamassa osakeyhtiössä. Sieltä Mikkonen kuuleman mukaan lähti vähän ovia paukutellen ja perusti omansa.

90-luvun alun Englannin ja Irlannin työskentelystään Mikkonen toi tuliaisena idean arkkitehtitoimiston monialaisuudesta. Ajatuksen hän toteutti perustaessaan vuoden 1999 syksyllä Archeus Oy:n yhdessä insinööri Timo Korhosen kanssa.

Toimisto on yksi harvoista suhteellisen nuoren arkkitehdin vetämistä Oulussa. Töitäkin sillä tuntuu olevan. Viimeisimpänä näyttönä eilen Kalevan sivuilla esitelty projekti, jossa Haukiputaalla sijaitseva ja ennen Valintatalona toiminut kauppakiinteistö muutetaan kulttuurikäyttöön.

Vanhan korjaaminen tuntuu olevan lähellä Mikkosta. Näkyvimpinä merkkeinä siitä Oulussa ovat Torikadulta löytyvä Liljeblomin talo ja edellä mainittu Aleksanterintorin koulu Aleksanterinkadun varrella.

Nykyään toimisto työllistää pitäjät mukaan lukien vajaat kymmenen ihmistä. Se sijaitsee kaupungin keskustassa, vanhan kivitalon ullakolla. Suurin kultaan välkähtävien maalauksin somistettu korkea tila ja sen sijainti ”kaupungin katolla” sopii arkkitehtitoimiston imagoon.

Siellä Mikkonen mielellään esittelee Kainuuseen valmistuvia ja normaalin mökkitason reilusti ylittäviä kesäasuntoprojektejaan. Lähelle synnyinsijojaan Sotkamoon hän on myös perustanut asiaan paneutuvan haarakonttorin.

Mikkonen pukeutuu, eikä kovinkaan tyypilliseen tapaan arkkitehdille. Kaulassa hänellä näkee tavallista useammin kravatin. Hänessä on sekä keikaria että myyntimiestä, mikä saattaa mustiin kiintyneissä arkkitehtipiireissä herättää närää.

Paljaaksi ajeltu pää ja viimeistelty ulkoasu tekevät Mikkosesta hahmon, johon kiinnittää huomiota. Sitä hän taitaa halutakin. Arkkitehtuurikin on liiketoimintaa, jossa mielikuvilla on merkitystä.

Hänen ja toimistonsa kerrotaan osallistuvan poikkeuksellisen innokkaasti rakennusvalvonnan järjestämiin koulutuksiin. Rakentajapiireissä Mikkosta myös luonnehditaan sekä esiintymistaitoiseksi että suhteensa rakennusalan muihin osapuoliin hyvin hoitavaksi arkkitehdiksi.

”Hän on arkkitehti, joka ymmärtää myös rakennuttajan aivoituksia”, oululainen johtavassa asemassa oleva insinööri tiivistää.

Timo Jokelainen

Juha Paavo Mikkonen syntyi vuonna 1966 Kajaanissa, jossa kävi koulunsa. Nykyään hän asuu Oulussa.

Aloitti arkkitehtuurin opinnot Oulun yliopistossa vuonna 1986 valmistuen viime keväänä.

Työkokemusta sekä Kajaanin kaupungilta että eri toimistoista heti ensimmäisistä opiskeluvuosista lähtien.

1990-1991 töissä Englannissa ja Irlannissa, jossa vaimo teki väitöskirjaansa.

Yrittäjänä työskentelyä jaetussa työhuoneessa, josta jatkumona neljän osakkaan kanssa perustettu Noon arkkitehdit Oy vuonna 1996.

Vuonna 1999 insinööri Timo Korhosen kanssa yhdessä perustettu Archeus Oy.

Naimisissa FT Kristiina Kumpulaisen kanssa. Liitosta kaksi lasta: seitsenvuotias tyttö ja kolmevuotias poika.

Syntynyt naisten päivänä, eli horoskooppimerkiltään kala.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva