Pyöreän pöydän keskustelu taidekasvatuksen ja lastenkulttuurin suhteesta

Pirjo Suvilehto

OULU Oulun läänin taidetoimikunta ja Oulun taidekoulu järjestivät maanantai-iltapäivän ratoksi pyöreän pöydän keskustelun lastenkulttuurista ja sen suhteesta taidekasvatukseen.

Koolle kutsujat Ulla Kuukasjärvi ja Ulla Kaislaranta halusivat herättää ajatuksia ja keskustelua ajankohtaisesta aiheesta. Paikalle oli kertynyt taidekasvattajia ja lastenkulttuurin parissa viihtyviä nuoria aikuisia eri puolilta Oulun lääniä.

Kuukasjärvi totesi kolmituntisen istunnon aluksi neljä syytä keskusteluun. Ensimmäinen on Kulttuuri kasvaa lapsissa, taiteen keskustoimikunnan kulttuuripoliittinen ohjelma, joka annettiin kulttuuriministeri Suvi Lindénille vajaa viikko sitten. Vihdoin on kansien välissä teos, johon voi vedota erilaisissa lastenkulttuuriin liittyvissä tilanteissa.

Toiseksi: Oulun läänin taidetoimikunta teki lasten- ja nuortenkulttuurin linjauksensa 2001, ennakoivasti valtakunnallista ohjelmaa ajatellen.

Kolmanneksi: keskustelu Oulusta valtakunnallisena lasten ja nuorten kulttuurin keskuksena tulisi säteilemään koko Pohjois-Suomeen.

Ja neljänneksi: Oulun taidekoulun 22 vuoden toiminta lastenkulttuurin saralla ja etenkin nyt teatteritaiteen perusopetuksen laajat oppimäärät uusimpana syvennettynä työnä. Taidekasvatus on polttopisteessä.

Sarka on laaja

Pyhäjärven tanssitapahtuman äiti Marketta Viitala korosti puheessaan, että lasten- ja nuortenkulttuurin tulisi levitä läpi Suomen kaikille, erilaisiin tarpeisiin, tasokkuudesta tinkimättä, sopivan hintaisena ja toimintana jatkuvana. Sarka on laaja, kun ajatellaan, että lastenkulttuuri yltää 18 ikävuoteen saakka.

Taiteen keskustoimikunnan pääsihteeri Esa Rantanen on Kulttuuri kasvaa lapsissa -otsikon ideoija. Kirjassa painotetaan lapsen itse tuottamaa kulttuuria. Toinen puoli kolikkoa on siinä, mitä lapselle tarjotaan.

Viitalan tiivistelmä 150-sivuisesta paketista summautuu kattoajatukseen YK:n lasten oikeuksien julistuksesta. Kulttuurissa se tarkoittaa sitä, että lapsen oman äänen tulee kuulua; ehkä tämän jälkeen voi kuulla lapsen ääntä myös muissa asioissa. Taide alkaa leikistä, joten lapsi on taiteen edelläkävijä.

Lastenkulttuurin ongelmana koetaan, että se on hajaantunut monille alueille, ei ole tilastoja. Kuntien mahdollisuuksia, halukkuutta ja aktiviteettia lastenkulttuurin alalta tuntuisi löytyvän.

Viitalan tiivistelmä toi esille tärkeitä asioita, muun muassa taiteen merkityksen syrjäytymisen ehkäisemisessä. Lapsipolitiikan puolelta voidaan pohtia, millaisessa arvomaailmassa tämän päivän lapsi ja nuori elää? Surulliset lasten ja nuorten ongelmiin liittyvät valtakunnalliset uutisoinnit ovat vielä muistissa.

Jos lapsi ei saa kokemuksia taiteesta lapsuudessaan, niin milloin sitten?

Kolme edelläkävijää

Oulun läänistä lastenkulttuurin ohjelmia ovat tehneet vain Kempele, Pulkkila ja Oulu. Taiteen perusopetusta kuitenkin tarjotaan läpi maan, ainakin musiikin ja kuvataiteiden osalta.

Kainuun terveisinä kirjoittajaohjaaja Eine Syvävirta toi ilahduttavia kuulumisia lasten- ja nuortenkulttuurin monipuolisesta harrastamisesta Paltamon kansalaisopiston puitteissa, jossa lapset saavat surffata samalla kausikortilla eri opetuspisteissä.

Oulun kaupunginvaltuutettu ja kulttuurilautakunnan jäsen Pasi Orava kävi tilaisuudessa kahden kokouksensa välissä kuulostelemassa lastenkulttuurin tuulia.

Onko oululaisilla taidekasvattajilla halukkuutta ja kykyä toimia samalla hiekkalaatikolla, jos valtakunnallinen arpa lankeaa kohti?

Jostakinhan toiminnat tulee koordinoida ulottumaan laajemmalle alueelle, ei pelkästään keskustaan, mutta eri asia on toteutus. Yksimielisesti kuitenkin todettiin, että taidekasvatus kuuluu lastenkulttuuriin.

pekka peura

Lastenkulttuuri yltää 18 ikävuoteen. Marketta Viitalan mielestä lasten- ja nuortenkulttuurin tulisi levitä läpi Suomen kaikille, erilaisiin tarpeisiin, tasokkuudesta tinkimättä, sopivan hintaisena ja jatkuvana toimintana.

Artikkelin lähde Kaleva