Lithovius, Rothovius ja tavallinenkin väki rooleissa pääsiäisvaelluksessa

Pekka Mikkola

LIMINKA Oulun linnasta saapuneet vääpeli Korhonen ja korpraali Saarela seisovat vakavan oloisina Limingan kolmannen kirkon raunioiden äärellä. Idän vainolaiset ovat vastikään polttaneet pyhäkön, eikä edellisestäkään kirkon tuhosta ole kuin kolme vuotta.

Sotkamolainen Korhonen selittää, miksi he eivät ehtineet paikalle puolustamaan liminkalaisia venäläisten riehumiselta.

”Upseerit hidastelivat”, pahoittelee Limingan emäpitäjän itälaidalta kotoisin oleva sotilas. Vuosi on 1592.

Vääpeli Korhosen karu, isänmaallisuutta henkivä kerronta aloitti maanantaina Limingassa torstai-iltaan asti kestävät pääsiäisvaellukset. Sen aikana kunnan nykyasukkaat näkevät viidessä pisteessä kirkon seudulla, millaista seurakunnan elämä menneinä vuosisatoina oli.

Historiaan vievä hiljaisen viikon vaellus on samalla osa Limingan kunnan ja seurakunnan 525-vuotisjuhlintaa, jonka päätapahtumat nähdään heinäkuun alussa.

Sakot maksamatta, Anna jalkapuuhun

Emäpitäjän ja -seurakunnan pitkästä historiasta valituissa katkelmissa tavataan myös kuuluisaan pappissukuun kuuluva kirkkoherra Gustavus Lithovius, joka 1680-luvun tilanteessa kuulustelee naimisiin aikovalta liminkalaisneidolta kirjainten tuntemusta.

Samainen Lithovius on laitattanut jalkapuuhun sakkonsa maksamatta jättäneen Anna Sofiantyttären.

Lithovius vaikuttaa jämäkältä mieheltä, mutta samalla hyväsydämiseltä. Hän selittää lähes pahoitellen, että piispa Rothovius näin kovan kurin loi.

1800-luvun katkelma kertoo sekin tavasta, jota nykyseurakuntalaiset eivät hevin nielisi. Kaksi liminkalaista, torppari Sepeteus Pikkupietilä ja talollinen Johannes Koskela, ovat kärryineen matkalla maksamaan pappilaan veroa, joka suuruutensa vuoksi kymmenyksinä tunnettiin.

Monta säkkiä viljaa, perunaa ja porkkanaa on lavalla.

”Mihinkähän kirkkoherra tämän kaiken pannee”, miehet pohtivat keskenään, mutta maksavat sen mikä kirkkoherran on.

Viime vuosisadan historiasta vaeltajia muistuttavat pysähtyminen sankarihaudalla ja sen lumipukuiset vartijat. Vaellus päättyy kirkkoon, jonka hartaudessa pääsiäisen yli historian ulottuva sanoma palautetaan kuulijoiden mieliin.

Seurakunnan vastuunkantajien ja yläasteen oppilaiden voimin toteutettuun vaellukseen voi osallistua viimeisen kerran kiirastorstai-iltana. Neljänä päivänä vaelluksille on tulossa mukaan muun muassa satoja koululaisia.

”Toivomme, että nykypolven mieleen jää sanoma siitä, miten isät ja äidit ovat täällä taistelleet”, kuuluu vääpeli Korhosen sanoma poltetun kirkon rauniolta.

Tapio maikkola

Kirkkoherra kertoo. Limingan seurakunnan paimeniin kuului muun muassa Gustavus Lithovius, joka kehuu uskollisesti palvellutta vaivaisukkoa.

Tapio maikkola

Vainolaiset kävivät. Ruotsi-Suomen sotilaat Korhonen ja Saarela kertoivat venäläisten polttaneen Limingassa kaksi kirkkoa samalta paikalta.

Artikkelin lähde Kaleva