Rännälin valinta

Gaalailta

Oulun musiikkijuhlat. Musiikkia ja tanssia lukuisten esiintyjien voimin. Madetojan salissa 22.3.

Taidetta tuntikaupalla ja elämyksiä erikoishintaan - tämä tuntuu olevan viime päivien trendi oululaisessa kulttuurielämässä.

Sen minkä Vänmannin valinta tekee teatterin parissa, Oulun musiikkijuhlien gaalailta teki musiikin suhteen.

Mitenkähän tällainen kulutusideologia edistää taiteen omia pyrkimyksiä? Olisiko koettua jossain vaiheessa tarkoitus myös sulatella?

No, esiintyjät ainakin suoriutuivat hyvin osuudestaan. Musiikkijuhlien taiteellisen johtajan Mika Rännälin valinta marssitti estradille neljä pianistia, kolme kitaristia, kaksi viulistia, kaksi tanssitaiteilijaa sekä yhden sopraanon ja sellistin. Maratonkonsertin kokonaiskesto oli kolme tuntia ja kolme varttia.

Paikalle olisi kannattanut saapua jo pelkästään sellisti Marko Ylösen kuuluisan musiikillisen huumorin, Timo Korhosen lyyrisen kitarismin ja Antti Hotin ilmiömäisten improvisaatioiden takia. Myös kolmen suomalaisen kitarataiturin muodostama hömppäyhtye Trio Tunarit jäi mieleen.

Latinalaistanssien aateliset Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö olivat kuitenkin ne, jotka räjäyttivät riemun ylimmilleen. Harmi vain, että tässä vaiheessa yleisön rivit olivat jo ehtineet harventua.

Konsertti painottui kevyeen klassiseen ja virtuoosikappaleisiin. Painokkainta antia olivat Rachmaninovin aikalaisen, Nikolai Metnerin pianokappaleet Antti Hotin kulmikkaina tulkintoina. Nokkelan ironisesti maustettua slaavilaisuutta tarjoili piano-selloduo Rännäli ja Ylönen. Säveltäjäniminä olivat Rachmaninov ja Rodion Shchedrin.

Myös Antti Hotin improvisaatio tähyili kohti itää. Venäjän kansallislaulun julistavasta teemasta kehkeytyi runollinen mutta perustellusti etenevä kokonaisuus, jossa pilkahtelivat Liszt, Bach, Scarlatti ja Beethoven, mutta ennen kaikkea Chopin ja nuorempi Skrjabin.

Juhlien latinalaisteema huipentui tanssiesitykseen, jonka taustamusiikki oli huippuluokkaa: erästäkin numeroa säesti äänitteiden kautta sellainen viulisti kuin Itzhak Perlman.

Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö ovat jo ulkonäkönsä puolesta katseenvangitsijoita. Kun latinalaistanssien kuvaama aihepiiri on se mikä on - eroottinen viettely - ei heidän shownsa vetävyyttä tarvitse ihmetellä. Tanssin ammattilaisina he ovat saavuttaneet maailmalla miltei kaiken mahdollisen.

Oululaissyntyinen Suutari-Jääskö on notkea kuin vaaniva pantteri. Tummaverinen Haapalainen käsittelee naistaan tulisesti kuin matador punaista vaatetta. Kuinka ollakaan, ensimmäisenä nähty paso doble pohjautui härkätaistelijan tyyliteltyyn liikehdintään. Lisäksi nähtiin sambaa sekä tangoa Piazzollan tahtiin.

Tanssijoiden jälkeen tunnelmaa kävivät lietsomaan vielä romanialaissyntyinen viulisti Vasile Pantir ja armenialaissyntyinen pianisti Kemal Achoubekov. Mustalaismusiikkia, juutalaissävelmiä ja tangojakin sisältävä potpourri eteni pyörremyrskyn vauhdilla, mutta duon jäsenet pysyivät yhdessä kuin liimattuna. Pantirin kaksoisotteet, huiluäänet ja jousitekniikka sujuivat tavalla, jota kuka tahansa konserttiviulisti kadehtisi. Sävelpuhtaus oli venyvämpi käsite, mutta vimmainen yleisvaikutelma kaappasi sympatiat.

Sekä Pantir että Achoubekov asuvat nykyään Suomessa. Tätä lajia on saatava Oulussakin lisää!

Riikka Kalsi

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva