Kilpa käydään kuuntelijoista

Kanava valitaan musiikkimaun mukaan, jopa 80 prosenttia lähetysvirrasta on jo musiikkia

Anna Mikkonen

OULU Oulussa kuuluu hulppeat 16 radiokanavaa, joista valita mieluisin. Näistä neljä on Yleisradion kanavia, loput kaupallisia. Oulun seutu alkaakin olla jo maan tiukimmin kilpailtu eikä vapaita taajuuksia ole.

Esimerkiksi Yle joutuu yhä enemmän taistelemaan etenkin nuorista kuuntelijoista. ”Olemme melko suvereenejä, kun katsotaan 35-vuotiaista ylöspäin”, toteaa Oulu Radion vastaava päällikkö Risto Degerman.

Risto Degerman huomauttaa, ettei Yle kuitenkaan kilpaile kaupallisten kanavien kanssa sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä siihen heillä ei ole edes lupaa.

Ensimmäiset oululaiset paikallisradiot aloittivat toimintansa vuonna 1988. Lähes yhtä aikaa aloittaneista Radio Kaiusta ja Megasta jälkimmäinen toimii yhä, sittemmin paikallisradioiden joukko on kasvanut Radioasema Q:lla.

Musiikki ratkaisee

Tällä hetkellä musiikki on paikallisradioiden kilpailuvalteista tärkein. Lähes 80 prosenttia alle 50-vuotiaista kuuntelijoista valitsee kanavan sen perusteella, mitä musiikkia se soittaa.

Kuulija ei suosi mitään kanavaa periaatteella ”paikallista pitää kannattaa”.

”Seitsemän radion yhteinen Iskelmä Suomi -ketju syntyi nimen omaan sen takia, että yksityiset paikallisradiot pystyisivät parantamaan kilpailukykyään ja samalla säilyttämään itsenäisyytensä”, perustelee Radioasema Q:n toimitusjohtaja Markku Niemitalo. Alma Median Alex -radion ”jäämistölle” perustetun Q:n formaatti oli aluksi rockpohjainen.

”Iskelmämusiikki, paikalliset uutiset ja jutut antavat meille lisää kuuntelijoita ja se takaa sen, että Q:n 40 prosentin markkinaosuus Oulun alueen radiomarkoista säilyy.”

Markku Niemitalo näkee paikallisradioiden tulevaisuuden hyvänä. Alueiden omia radioita tarvitaan, sillä ylipäätänsä yhteisöllisyys näyttää tiivistyvän.

Mainostajalle tilanne selkeä

Radio Megan radiojohtaja Ari Tuppurainen tietää, että tänä päivänä kovin kilpailu käydään kuuntelijoista, ei niinkään mainosmarkoista. Hän sanoo tilanteen kuitenkin olevan siinä mielessä selkeä, myös mainostajan kannalta, että jokaisella kanavalla on omat kuuntelijansa.

”Ja jos puhutaan mainosrahoista, puhutaan kaikkien medioiden osuudesta, ei vain kilvasta radioiden kesken.”

Viime vuosi oli kaupallisille radioille kasvun vuosi ja alkaneelle vuodelle on povattu vielä rajumpaa 18 prosentin kasvua.

Mega pitää kilpailuvalttinaan paikallisuutta ja musiikkia, myös urheiluun satsataan. Radio on kuulunut elokuusta 1995 eurooppalaiseen SBS-ketjuun, jolla on toimitus yhdeksällä paikkakunnalla ja lippulaivana puolivaltakunnallinen Kiss FM.

Kun SBS osti Megan osakekannan eli radio erittäin tiukkoja aikoja. Sitä Ari Tuppurainen ei lähde spekuloimaan, miten radio olisi ilman isännän vaihtumista pärjännyt.

Porstuan kautta

Radio Pooki rantautui Ouluun noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Syy laajentaa raahelaisen kanavan kuuluvuutta Ouluun oli se, että läänin pääkaupungissa riitti jutunaihetta. Lisäksi Pookilla on studio Ylivieskassa.

Pooki tuli kaupunkiin varovasti porstuan kautta, muotoilee toimitusjohtaja Tapio Järvelä. ”Olemme 12 vuotta vanha radio ja laajentaneet toimintaa omaa tahtia.”

Tapio Järvelä ynnää kuulijoiden ratkaisevan kanavaosuuden. Jos kuulijoita riittää, kiinnostuvat myös mainostajat. Siksi aseman kannattaa satsata ohjelman sisältöön, ei niinkään itsensä markkinointiin.

”Kirkonmenot, osto- ja myyntiohjelma Puotipuksu ja toiveet ja terveiset ovat suosittuja ohjelmia”, luettelee Järvelä ja tietää heitä joskus kutsutun myös ”navettaradioksi”, koska he ovat aina soittaneet kotimaista musiikkia ja hakeutuneet myös maaseutupitäjiin.

”Tässä mielessä olemme olleet sävelradio aina”, heittää Järvelä.

Pooki kuuluu osittain niillä alueilla, joilla maan ensimmäinen paikallisradio, nivalalainen Radio Lakeus, toimi nelisen vuotta vuoteen 1989 asti.

Tapio Järvelän mielestä radiolupia alkaa olla jo liikaa ja hän veikkaa tulevaisuudessa samanlaisia putoamisia kuin 1990-luvun alussa, ”jolloin aloitettiin kauhalla ja lopetettiin lusikalla”.

Dei on silta seurakuntaan

Seurakunnan työrukkaseksi itseään tituleeraava vajaat viisi vuotta vanha valtakunnallinen Radio Dei tuli kaupunkiin nimettömänä pysyttelevän oululaisen säätiön pyynnöstä.

Säätiö tuki aseman aloitusta rahallisesti. Myöhemmin mukaan on saatu alueen seurakuntia, Oulun seurakuntayhtymä, lähetysyhdistys Rauhan Sana, Oulun helluntaiseurakunta ja Oulun vapaakirkko. Rauhanyhdistyksen toivotaan vielä innostuvan asiasta.

Kaikkiaan noin 80 prosenttia radion tuloista tulee yhteistyösopimuksista kristillisten yhteisöjen kanssa. Sopimuksia on yhteensä yli 60.

Päätoimittaja, toimitusjohtaja Kirsi Rostamo toteaa, ettei mainosmyyntiä ole saatu Oulussa vielä oikein toimimaan, vaikka esimerkiksi kuuntelijoita oli heti alusta alkaen enemmän kuin pääkaupunkiseudulla.

Paikalliset tulot eivät kata menoja. Myös toimittajien löytäminen on ajoittain vaikeaa, sillä seurakunnan työtä tehdään usein kutsumuksesta, toteaa Kirsi Rostamo.

Deillä menee Kirsi Rostamon mukaan nyt paremmin kuin koskaan. Ensimmäisten neljän vuoden aikana tappiota tuli noin miljoonaa markkaa ja tämä hidastaa pääomalainana vauhtia. ”Mutta muuten olimme viime vuonna ensimmäistä kertaa plussalla.”

Kun toimilupia tulikin kaksi...

OULU Perinteikästä oululaista nimeä kantaneen Radio Kaiun perusti neljä tietotoimisto -tyyppistä työtä tekevää lehtialan miestä: Pekka Kymäläinen, Robert Brantberg, Pentti Kiviranta ja Juhana Lepoluoto.

Vuonna 1988 elettiin liikenneministeri Pekka Vennamon aikaa ja radiolupia myönnettiin kaavaillun yhden sijasta kaksi, osin kokeilumielessä jotta nähtäisiin kantaako Oulun talousalue kahta asemaa.

Vennamon viesti oli, että jos kaksi asemaa ei näytä pärjäävän, kannattaisi voimat yhdistää.

”Olimme laskeskelleet, että Oulun alueen mainosmarkkinat olivat silloin runsaat pari sataa miljoonaa markkaa, josta olisi mahdollista saada 5-6 miljoonan markan viipale. Se olisi riittänyt yhdelle radiolle”, muistelee Keskisuomalaisen politiikan toimittaja Juhana Lepoluoto.

Lepoluodon mukaan kilpailu oli kovaa heti alussa. ”Molemmat kanavat lähettivät tavaraa suurin piirtein vuorokauden ympäri”, muistelee Lepoluoto ja sanoo työn sujuneen ainakin heidän osaltaan lähinnä talkoohengessä.

Kaiun formaatti oli uutispainotteinen ja tuotanto vaati paljon tekijöitä, kilpailu Megan kanssa oli Lepoluodon mukaan ”erittäin veristä”.

Kanava ketkutteli joten kuten vuoden 1991 alkupuolelle, jonka jälkeen seurasi konkurssi. Juhana Lepoluoto jätti radion edellisenä vuonna.

”Karsein yllätys oli se, että vanhat vastuut olivat olemassa ja niitä maksellaan vielä tänäkin päivänä. Olin monta vuotta allerginen sanalle radio.”

Lepoluoto muistelee, että toki Kaiun vuosiin mahtui myös sananvapausidealismia kuin skuuppejakin. ”Hurjin oli se, kun löysimme Abu Nidalin terroristin Shamir Kadirin jäljet Oulun seudulta. Se johti valtaviin operaatioihin joka suuntaan ja oli kansainvälistä kamaa.”

Oulun Kaiku Oy:n viimeisin toimitusjohtaja, nykyään internetpalveluja ja Oulujokilaaksossa ilmestyvää paikallislehti Juoksupoikaa tuottava Pentti Kiviranta uskoo, että Kaiun ongelmien yksi syy oli radion viivästynyt alku.

”Lupaa haettiin jo toista kertaa, emmekä oikein uskoneet että hakemus menee silläkään kertaa läpi. Kahden luvan tulo oli yllätys, eikä meillä ollut Megan kaltaisia pääomia valmiina. Toimintamme aloitettiinkin sitten täysin lainarahalla”, Kiviranta sanoo.

Hyvän tuulen radio

Megan takana oli muun muassa pari urheiluseuraa ja sanomalehti Pohjolan Työ. Radiota perustamassa ollut kaupunkilehti Forum24:n toimitusjohtaja Jorma Yypänaho ei allekirjoita sitä, että kilpailu olisi ollut veristä. ”Se oli kovaa, mutta rehellistä.”

Yypänaho uskoo Megan jääneen henkiin ohjelmaprofiilinsa ansiosta. ”Teimme hyvän tuulen radiota. Muutenkin se oli parasta radioaikaa. Ohjelmaa tehtiin kaikille, muun muassa lapsille ja eläkeläisille. Nythän radiosta tulee pelkkää musiikkivirtaa.”

Toimittaja Lyly Rajala arvelee Megan saaneen Kaikua paremman alun, koska he saivat ”mellastaa kesän yksinään.”

”Uusi kulttuuri tuli meidän toimesta ja meillä oli etulyöntiasema. Muuten kyllä profiloiduimme aika nopeasti omille sektoreillemme. En kokenut kilpaa verisenä.”

Lyly Rajala muistaa, että pioneeripuuhassa oli tunteen paloa ja töitä tehtiin ilman leipääntymistä, kaikki samalla palkalla ja usein studiossa yöpyen.

Nykyistä radioiden musiikkipainotteista ohjelmaformaattia Lyly Rajala ei allekirjoita, samoin hän kaipaisi paikallisuudelle enemmän näkyvyyttä. (AMM)

Artikkelin lähde Kaleva