Ocean silakkajahdissa Selkämerellä

Saaliskiintiöt ja pyyntirajoitukset ammattikalastuksen suurimmat uhat. Kellolaiskalastajat joutuvat menemään merta edemmäs kalaan.

Tuomo-Juhani Tapio Jukka-Pekka Moilanen, kuvat

Porin Reposaaressa tuulee. Irtojäät möykyttävät satamaan ahtautuneita silakkatroolareita niin että kyljet kumisevat. Merellä on jotain hampaankolossa.

Säätiedot lupaavat 14 metriä sekunnissa illaksi ja yöksi. Jouko Ilmola sanoo että se tietää Oceanille tuulivapaata. 10 metriä sekunnissa on ehdoton yläraja. Talvisella avomerellä sekin antaa ihan riittävän hyisen kyydin.

Kalastajat eivät pidä tällaisista vapaista. Ne ovat joutopäiviä ja käyvät kalliiksi. Ei niistä heru korvauksia niin kuin Ruotsissa. Omasta pussista menevät.

Tänä talvena rokulia on riittänyt. Pahimmillaan merelle lähtöä on jouduttu odottamaan viikkokin yhteen menoon.

Ilmola on Oceanin omistaja ja kippari. Hän on Kellon Kiviniemestä, mutta ei ole kalastanut pohjoisilla kotivesillä enää vuosiin. Kalastajan on oltava siellä missä saaliskin. Parhaat silakka-apajat ovat Selkämerellä ja Itämeren pääaltaalla.

Veikko Rasinen on täkkäri. Se on sellainen virka, että täytyy osata kaikkea. Rasinen osaa. Ilmola kehuu miestä täkkäriksi ihan parhaasta päästä.

Ocean troolaa rehusilakkaa turkistarhoille. Ilmola sanoo, että rehusilakan pyyntiä arvostellaan ihan turhan päiten. EU:ssa on jopa paineita kieltää sen pyynti tykkänään. Ilmolan mielestä kalaa riittää meressä ketuillekin.

On silakan kalastuksella muitakin uhkia. EU:n tiukat dioksiinien pitoisuusrajat kalaelintarvikkeille saattavat vähentää sitä merkittävästi. Suomi ja Ruotsi saavat pyytää silakkaa poikkeusluvalla vuoteen 2006.

Kukaan ei tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu.

Ilmola ja hänen täkkärinsä ovat suivaantuneita maa- ja metsätalousministeriön kalastuspolitiikkaan. Ministeriö on antanut vasta asetuksen, joka keskeyttää silakan ja kilohailin troolikalastuksen Selkämerellä, Saaristomerellä ja pohjoisella Itämerellä.

Troolaus on kielletty juuri parhaimpaan kalastusaikaan touko- kesäkuussa. Myöhemmin kesällä toteutetaan lisäksi viikkorauhoitusta. Kieltoa ja rajoituksia perustellaan Suomen silakkakiintiön pienuudella. Tälle vuodella se on vajaat 50 000 tonnia. Ilman rajoituksia kiintiön pelätään täyttyvän jo kesäkuussa.

Ilmola sanoo, että rajoitukset ovat niin iso tikki monelle kalastajalle, että saattavat käydä ihan pahimman edellä. Kaikki eivät toivu niistä koskaan. Hän ennustaakin, että aluksia on syksyllä kaupan ihan kymmenittäin.

”Kun tulot jäävät menoja pienemmiksi, niin se on helppo yhtälö. Homma on lopetettava kannattamattomana”, hän sanoo.

Ilmola itse ja täkkärinsä ottavat toukokuun alussa kurssin kohti Hankoa. Eteläisellä Itämerellä ja Suomenlahdella ei ole rajoituksia eikä pyyntikiintiöitä. On Ocean keikkunut aikaisemminkin näillä vesillä.

Kehuksen Aaro sanoo illalla, että huomenissa tyyntyy niin että pelkillä mainingeilla ajellaan. Hän on myös Kiviniemen kalastajia. Aaro vetää paritroolia. Ne ovat kalastajaslangissa mopoja. Ne ovat pieniä ja ketteriä ja pyytävät siinä missä isommatkin.

Aaro pyytää rehusilakan lisäksi ruokakalaakin. Moni muukin tekee niin. On pyydettävä sitä, millä milloinkin on kysyntää.

Oceanin moottori on pienen talon kokoinen. Siihen on tungettu liki tuhat hevosvoimaa. Merellä niillä on käyttöä. Parhaimmilla vedoilla voi tulla kalaa 50 tonnia ja enemmänkin. Ei sellaista määrää ihan olemattomilla koneilla nosteta.

Väylällä on jäitä ihan kolinaksi asti. Ocean ei kuitenkaan vähästä hätkähdä. Ei kun sekaan ja merelle. Meri on musta ja sen vesi raskasta kuin öljy. Mäntyluodossa lastataan niin isoa laivaa että peittää melkein koko sataman.

Täkkäri Rasinen sanoo, että tuskin pysyisi edes pinnalla jos ei olisi laivarautaa.

Hylkeet ovat karussa. Vaikka kuinka tihrustaa kiikarilla jäälakeutta niin yhtään ei näy. Joskus ne odottavat kalastusaluksia väylän suussa ja uivat niiden perässä merelle pitkiäkin huikosia.

Hylkeet ovat iso riesa rysä- ja verkkokalastajille. Troolipussista nekään eivät sentään tohdi varastaa.

Rasinen sanoo, että kalastaja saa minkä Ahti ja Brysselin herrat suovat. Kumpaisetkaan eivät oikein suo.

”Jos siihen vielä hylkeet, niin huono tulisi”, hän sanoo.

Ammattikalastajien määrä on vähentynyt rajusti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Pyyntirajoitukset ja saaliskiintiöt purevat.

Kalastajat arvostelevat myös elinkeinon suunnittelemattomuutta. Tänä vuonna ei välttämättä tiedä, mitä tuleva tuo tullessaan. Se luo epävarmuutta, ja torjuu nuoret alalta.

Reposaaren troolilaivasto kertoo oikeastaan kaiken elinkeinon tilasta ja tilanteesta. Alukset ovat vanhoja ja kuluneita. Niitä ei juuri uusita. Kalastuskausi sinnitellään läpi pelkästään paikkomalla pahimmat viat.

Jouko Ilmola sanoo, että epävarmuus kalastusmahdollisuuksista ja kalan alhainen hinta ovat pahimmat jarrut. Ruotsi on hoitanut asiansa huomattavasti paremmin. Siellä tuloja ei tarvitse ottaa määrällä niin kuin meillä. Kaupassa kalan hinta on melkein kaksinkertainen.

Hän uskookin, että Suomen kalastuspolitiikan tavoite on selvä ja asetettu tietoisesti.

”Pyrkimyksenä on keskittää kalastus isoihin yksiköihin, vähän niin kuin maataloudessa. Hyvästä esimerkistä käy silakka-alus Silva Nova. Se vastaa melkoista laivastoa vanhaa kalustoa”, hän sanoo.

Ilmola itse on kalastanut pian 50 vuotta. Hän sanoo, että jos kalastus ei olisi samalla elämäntapa, sitä ei tekisi. On se sen verran kovaa työtä. Meren ehdoilla eläminen on sellaista.

Kippari ja täkkäri asuvat aluksellaan 300 vuorokautta vuodessa. Se vaatii löyhiä hermoja ja intomieltä.

Hämärä alkaa laskeutua neljän tunnin merimatkan jälkeen. Lähin ranta on Rauman alapuolella. Ocean on lähellä Suomen ja Ruotsin merirajaa. Kerrostalon kokoinen rahtialus puskee pohjoiseen. Lokit makoilevat vedessä ja odottavat pöytään pääsyä. Niitä on satoja.

Ilmola hakee kalatutkasta elämää. Vettä on yli 120 metrin. Pieniä parvia on luotaimessa paljonkin, mutta eivät ole vielä riittävän muhkeita. Vasta pimeän tultua ne paisuvat, ja silloin pyytö lasketaan veteen.

Troolin suuaukolla on korkeutta 40 metriä ja leveyttä 100. Ilmola sanoo että se on kuin pallokenttä yläpystyssä.

Lasku ei ole mikään ihan helppo operaatio. Kaksi miestä siihen hyvinkin tarvitaan. Koko paketilla on pituutta melkein puoli kilometriä, ja naruja sellainen määrä että äkkinäistä hirvittää.

Iltayhdeksältä kaikki on valmista kalan mennä. 90 metrissä on silakkaa ihan läjäpäin. Ilmola säätää troolin sopivalle syvyydelle, ja sitten ei kun menoksi.

Piirturi syöttää paperille tietoja parven liikkeistä ja troolin. Ilmola osaa lukea jälkeä niin tarkasti että näkee pilkuista ja pisteistä melkein prikulleen kuinka paljon kalaa on tunkemassa trooliin.

”Tuollaista kahden tonnin tuntivauhtia näyttää menevän”, hän sanoo.

Troolauksen on määrä kestää 12 tuntia, ja paketti nostetaan merestä seuraavana aamuna yhdeksältä. Tasaisen vauhdin taulukolla se tietäisi yli 20 tonnia kalaa.

Ocean nielee polttoainetta 80 litraa tunnissa, ja 20 tunnissa 1 600 litraa. Voiteluainettakin lurahtaa litra tunnissa. Ne ovat kuluja, isoja sellaisia. Lisäksi tulevat huollot ja remontit. Vanhassa aluksessa löytyy aina korjattavaa.

Eivät kalastusvälineetkään ilmaisia ole. Pelkkä trooli maksaa liki 20 000 euroa. Se voi revetä milloin tahansa.

Rehusilakasta maksetaan pyytäjälle tällä hetkellä 10 senttiä kilolta. Ruokasilakan hinta on nelinkertainen.

Edellisellä matkalla Oceanin saalis oli 15 tonnia. Nyt tavoitellaan enemmän. Ilmola sanoo, että on pakko jos mielii elää ja maksaa vielä aluksen kulut ja kuoletukset. Kalastusalukselle pyytöineen kertyy hintaa helposti tuollaiset 150 000 euroa. Sillä saisi jo melkoisen omakotitalon, ja hyvältä paikalta.

Puolen yön jälkeen lyödään pientä vetoa tulevan saaliin määrästä. Kippari itse veikkaa 20 tonnia, muut enemmän.

Rannassa jäädyttämön vaaka nasahtaa 17 700 kiloon. Kippari on voittanut vedon. Mehupullo on hänen.

Reposaaressa kala jäädytetään ja välitetään tarhoille eri puolille maata. Se ei ole kuitenkaan enää Ilmolan ja hänen täkkärinsä huoli. He ovat työnsä tehneet.

Ilmola sanoo, että enemmänkin olisi saanut tulla. Siihen on kuitenkin tyytyminen minkä meri on miehille merkinnyt. Ei se enempää anna.

Tämä saalis oli merkitty Oceanille - tällä kertaa.

Artikkelin lähde Kaleva