Sarjakuva ja animaatio lyövät kättä

Sauli Pesonen

LIMINKA Sarjakuvan opetus on vakiinnuttanut asemansa Limingan taidekoulussa. Satoa voi tarkastella opistolle pystytetyssä sarjakuvanäyttelyssä, joka siirtyy lavennettuna ensi viikolla Oulun taidemuseoon: avajaiset ovat keskiviikkona 27. maaliskuuta.

Valmistelut olivat vielä perjantaina täydessä vauhdissa, oppilaat työstivät vanerista uusia hahmoja Oulun valloitusta varten. Mahdollisuus on tutustua myös sarjakuvakoneeseen.

Uusia tuulia digianimaatiolla

Sarjakuvalle läheisiä, mutta opetuksellisesti kokonaan uusia tuulia valtakunnallisessakin mittakaavassa merkitsee koululla ensi syksynä käynnistyvä digitaalisen animaation linja. Sitä ryhtyy vetämään Taideteollisessa korkeakoulussa ja Taideakatemiassa opiskellut Petri Kulju, joka toteutti lopputyönsä animaationa.

Sarjakuva- ja animaatiolinjojen yhteistyötä kaavaillaan läheiseksi, vuorovaikutteiseksi. ”Pyritään tiimityöhön, koska eri ihmiset hallitsevat eri alueita”, toteaa opettaja Hannu Lukin.

”Yhdistävänä tekijänä linjoilla voisi olla esimerkiksi käsikirjoituksen työstäminen, koska juonenkuljetuksen ongelmat ovat molemmilla saroilla yhtenevät.”

Animaatiolinjalle on tarkoitus ottaa 20 oppilasta. Rahoitus ja tilat ovat valmiina, opetussuunnitelma työn alla. ”Nyt suunnitellaan, miten lähdetään kehimään asiaa: on mahdollisuus tehdä kokonaan omat opetussuunnitelmat. Etsitään raikkaita ideoita”, Lukin sanoo.

Juoneen ja tekstiin satsaamista on painotettu jo aiemmin sarjakuvalinjan puolella. Linjaa luotsaava Keijo Ahlqvist kertoo oman opetusmetodin löytämisen vieneen aikansa. ”Liikkeelle lähdettiin porukan vaatimuksista, mikä on etu sinänsä.”

”Osa oppilaista tuli tänne suoraan koulun penkiltä”, hän kertoo: ”Osalla oli puolestaan taustalla jo ammatillinen koulutus, väkeä on parturista hitsariin. Henkilökohtaiset mieltymykset näkyvät oppilaiden töissä selkeästi.”

Laidasta laitaan ilmavasti

Sen huomaa myös näyttelystä. Esillä oleva kirjo on rikas ja värikäs, muttei monenkirjava negatiivisella tavalla. Töistä näkyy, että hengitystilaa on annettu: asteikko ulottuu laidasta laitaan ”zen-henkisistä” possuista ja hepoista roisimpaan undergroundiin.

Ahlqvist on ollut tyytyväinen oppilaidensa innostukseen. ”Esimerkiksi Antti Ahonen työsti 51-sivuisen oman albumin. Hänen etunaan on kuvakerronnan vahvuus.” Joukkoon mahtuu yhtä lailla meriittejä jo niittäneitä tekijöitä, kuten Petteri Tikkanen.

Näyttelyssä kiintyy huomio paitsi Ahosen värityskokeiluihin, myös esimerkiksi Mikko Kuusiratin tyylikkäisiin, ehkä hieman avantgardemaisiin budo-töihin. Usein alaa opiskelevien töissä esillä olevat supersankarit löytyvät Limingan näyttelystäkin, mutta enemmän parodisen irrottelun hengessä.

Sarjakuvan suosio on ollut Limingan taidekoulussa vahvassa nousussa. Lukin aprikoi, alkavatko linjat taistella keskenään: ”Toivottavasti ne eivät syö toisiaan.” Ahlqvist ja Kulju näkevät puolestaan keskinäisen synergian olevan vahvemman.

Animaation taiteellinen ulottuvuus

Animaatiopuolella onkin Limingassa syksyllä aikomus panostaa tekijävierailuihin, Suomestahan löytyy monia tekijöitä, jotka ovat toimineet sekä sarjakuvan että animaation puolella.

Historiallista jännettä ei aiota unohtaa myöskään, vaikka liikutaan uuden tekniikan alueella. Petri Kulju korostaa, että linjalla on tarkoitus pitää yllä eritoten animaation taiteellinen ulottuvuus.

kuvat

tapio maikkola

Artikkelin lähde Kaleva