Oulusta löytyi kauppias Isac Wänman

Eeva Kauppinen

OULU Vänmannin saarelle mahdollisesti antoi nimen handelsman Isac Wänman. Haukiputaalainen harrastajasukututkija, kylä- ja laivahistorioita kirjoittanut Pentti Utriainen törmäsi häneen oman äitinsä oululaista Ålanderin sukua tutkiessaan.

”Mielenkiinnosta panin perheen ylös, ja yllätyin, etteivät tutkijatkaan häntä näköjään tunteneet. Omiin tutkimuksiini en ole Wänmania tarvinnut. Tieto on ollut parikymmentä vuotta ollut tuossa mapissa”, kertoo Pentti Utriainen.

Isac Wänman syntyi Utriaisen tietojen mukaan 1726 ja kuoli 2.4.1800. Häneltä jäi leski Anna Magdalena (s. 1744) ja lapsia.

”Anna Magdalenan kuolemaa ei löydy Oulusta. Epäilen, että leski on lähtenyt lasten kanssa pois paikkakunnalta siinä vaiheessa kun isäntä kuoli.”

Pariskunnan vanhin lapsi oli Johan (s. 7.9.1769). Sitten syntyi Anna Sophia (1771) ja seuraavaksi isän kaima Isac (13.6.1773), joka muutti Tukholmaan 29.4.1787.

”Ilmeisesti Isac-poika muutti neljäntoista vanhana Tukholmaan opiskelemaan”, arvelee Utriainen. ”Muiden lasten vaiheista ei ole tietoa.”

Kauppiasperheeseen syntyi vielä kaksi muuta lasta: Martinus (15.1.1780) ja Katharina Christina (29.3.1785), jonka elämä jäi lyhyeksi. Kuopus kuoli jo seuraavana vuonna 1786.

Utriaisella on ensimmäinen havainto Isac Wänmanista 2.7.1786. Hän on ilmeisesti silloin kevään korvalla muuttanut Ouluun. Siitä ei ole tietoa, minkä alan kauppaa Wänman teki.

”Saarella näkyvät rakennukset on täytynyt kyhätä 1790-luvulla, koska isä Isac kuoli vuonna 1800”, laskeskelee harrastajatutkija.

Oulun vuoden 1839 kartassa Vänmannin saari on kuitenkin vielä Pikkusaaren nimellä. Vänmanninsaarena se näkyy vasta vuoden 1876 kartassa.

Wänmanin lesken talo mainitaan Oulun kaupungin historiasarjan osassa III yhtenä niistä, jotka säilyivät vuoden 1822 tulipalossa.

”Olisiko leski pannut talon vuokralle tai myynyt. Jospa talolle on vain jäänyt kauppiaan nimi”, spekuloi Pentti Utriainen.

Sukututkimusta vaikeuttaa se, että Oulun palossa 1822 tuhoutuivat lähes kaikki kirkonkirjat. Pimeintä aikaa on väli 1754-1792. Siltä väliltä paperit ovat palaneet pahasti; vain yksittäisiä papereita on jäänyt.

Artikkelin lähde Kaleva