Piispan haasteena maahanmuuttajat

Panteleimon valinnastaan: kuin virpomislahja

Pekka Mikkola

KUOPIO Oulun ortodoksisen hiippakunnan metropoliitaksi perjantai-iltana Kuopiossa valittu piispa Panteleimon veti tapahtumasta yhteyden kirkkovuoden ajankohtaan, huomenna vietettävään Palmusunnuntaihin.

”Tämä tuli kuin virpolahjana, kukko muni hiippakunnan”, hän kommentoi hymyssä suin kameroitten edessä kohta valintansa jälkeen.

Joensuun piispan arvonimeä käyttävä Panteleimon on viime vuodet ollut ortodoksisen arkkipiispan johtaman Karjalan hiippakunnan apulaispiispa asemapaikkanaan Kuopio. Hän luonnehti tuota viiden vuoden jaksoa oppipoikavaiheeksi.

”Kun ikää on kohta 53 vuotta, täytyy jo itsenäistyä. Muuten ei ehkä tule itsenäistyttyä koskaan. Jänisemokin potkii poikasensa pesästä, kun näiden silmät ovat tulleet tarpeeksi suuriksi”, hän kuvasi elämänmuutostaan.

Oulun hiippakunnan virkaatekevänä piispana Panteleimon on toiminut helmikuun alusta lukien sen jälkeen kun piispa Ambrosiuksesta tuli Helsingin metropoliitta. Käytännössä Panteleimon arveli muuttavansa Ouluun toukokuussa.

”Eivätköhän he pärjää siihen asti omin nokkineen, onhan nämä tekstivälineet ja puhelimet”, hän viestitti uuteen hiippakuntaansa.

Kainuu tutuin osa hiippakuntaa

Panteleimonin uuteen hiippakuntaan kuuluu koko Kristiinankaupunki - Kajaani -linjan pohjoispuolinen osa Suomea. Uusi piispa sanoo tulevansa uuteen tehtäväänsä rohkealla mielellä.

Hän kertoi, ettei tunne aluetta erityisen hyvin, mutta sanoi kuitenkin käyneensä useimmissa alueen kirkoista ja tšasounista vähintään kerran. Uuden hiippakunnan tutuinta aluetta hänelle on Kainuu, jossa hän nuorena opiskelijana 1970-luvulla toimi kahteen otteeseen matkakanttorina.

Samoin hän totesi oppineensa tuntemaan Pohjois-Suomen seurakuntien aktiiviväkeä luostarivuosinaan Uudessa Valamossa.

Oulu kaupunkina on Panteleimonille yhdellä tavalla tuttu jo lapsuudesta. Hän muisteli kotinsa lähellä olleen kilometripylvään lukemaa joka osoitti Ouluun matkaa 198 kilometriä.

”Pohjois-Savossa liikenne oli kuitenkin etelään päin”, hän kertoi.

Maahanmuuttajat mukaan seurakuntiin

Perjantai-iltana vaalissa annetulle kymmenelle tyhjälle äänelle Panteleimon ei halunnut arvella yksiselitteistä perustetta. Hän päätteli osan edustajista toivoneen, että vaaliin olisi saatu vastaehdokas.

”Yleensä on hyvä, jos vaalissa on useampia ehdokkaita”, valittu totesi.

Uudessa hiippakunnassaan vastaantulevaksi todelliseksi haasteeksi Panteleimon nimesi toiminnan maahanmuuttaneiden ortodoksien, käytännössä venäläisten, joukossa. Näitä on esimerkiksi Vaasassa, Rovaniemellä, Oulussa ja Kajaanissa.

”Heidät on tärkeä saada kiireesti kirkon yhteyteen. Tässä asiassa jonkinlainen vahvuuteni voi olla se että olen suorittanut jatko-opintoni Neuvostoliitossa.”

Uutta hiippakuntaansa Panteleimon luonnehti mielenkiintoiseksi alueeksi, jossa on erilaisia kulttuureja: pohjoisessa koltat, Kainuussa vienalaisuus, Pohjanmaalla suomenruotsalainen kulttuuri sekä eri puolilla hiippakuntaa tavattava siirtokarjalaisuus.

Ortodoksisten kolttien hän muistutti olevan kirkkonsa erityisessä suojeluksessa.

Oulun seudun vahvaan ekumeeniseen yhteydenpitoon Panteleimon ilmoitti olevansa mielellään tulossa mukaan. Hän huomautti että Oulussa yhteydet kirkkokuntien välillä saavat hänen kannaltaan entistä laajemman muodon kun kaupungissa on ortodoksien ja luterilaisten ohella katolilainen yhteisö ja heillä on oma kirkkokin.

Piispa tekee kirjoja ja hoitaa puutarhaa

KUOPIO Toukokuussa 53 vuotta täyttävän Panteleimonin tähänastiset elämänvaiheet liittyvät lähinnä Itä-Suomeen, etenkin Savoon. Muualta maailmasta hänelle merkittävä kaupunki on Pietari.

Oulun uusi metropoliitta, siviilinimeltään Petri Sarho, syntyi Vieremällä karjalaiseen evakkoperheeseen. Perheen konstaapeli-isä oli luterilainen, äiti ortodoksi. Päätös lähteä pappis­uralle selkeni nuorukaiselle lukioaikana.

Suomen ortodoksisen pappisseminaarin jälkeen nuorimies suuntasi 1970-luvulla jatko-oppiin Leningradin hengelliseen akatemiaan. Sieltä on peräisin hänen vahva venäjän kielen taitonsa.

Vuodesta 1979 vuoteen 1997 Panteleimon toimi Uuden Valamon luostarin johtajana eli igumenina Heinävedellä. Luostarivuodet päättyivät, kun hänet vihittiin ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi vuonna 1997. Viime vuodet Panteleimon on asunut Kuopiossa.

Oulun metropoliitan tehtävään Panteleimon oli ehdolla jo vuonna 1996. Tuolloin hän kuitenkin hävisi vaalissa apulaispiispa Ambrosiukselle.

Panteleimonin tuntevat kuvaavat häntä tavallisten seurakuntalaisten joukossa hyvin viihtyväksi, rauhalliseksi luonteeksi. ”Erityisesti hän nauttii jumalanpalvelusten toimittamisesta. Ne ovat hänelle rakas asia”, yksi piispan tunteva kertoo.

Kirkkojen ja rukoushuoneiden ulkopuolella Panteleimonin suuriin rakkauksiin kuuluvat puutarhanhoito ja kirjallisuus. Romantikoksi häntä ylipäätään kuvataan. Valamossa muistetaan igumeni, joka keväisin ja kesäisin huolella kouli purkkeihin istuttamiaan satoja ellei tuhansia taimia.

Panteleimonin oma puutarha on hänen vanhempiensa kotitilalla Vieremällä. Tulevasta Oulun kerrostaloasunnosta sinne on kahden tunnin ajomatka, mutta Kuopiossakin piispa ehti oppia tyydyttämään intohimoaan sisäkukkia kasvattamalla.

Kirjallisuuden alalla Panteleimonin näytöt eivät ole aivan mitättömät. Romaaneja hän on tehnyt viisi, minkä lisäksi hän on ollut monia muita kirjoja toimittamassa. Romaaneista viimeinen, Venäläistä teetä, kertoo leningradilaisista ihmiskohtaloista pysähtyneisyyden ajan Neuvostoliitosta.

Romaani perustuu Panteleimonin Leningradissa opiskeluvuosinaan näkemään ja kokemaan. Kirjan suomalainen päähenkilö ei ole Petri Sarho vaan Pekka Sario, josta kuitenkin nykyisen piispan helposti tunnistaa.

Slaavilainen elämänkirjo kuuluu niihin asioihin, joita Panteleimon edelleenkin lämmöllä ajattelee.

PEKKA MIKKOLA

Artikkelin lähde Kaleva