Historia ja luonto grafiikassa

Taidenäyttely

Aune Mikkosen grafiikkaa Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 19.5. saakka.

Oulun Kiikelinsaari puolisen vuosisataa sitten? Aune Mikkonen (s. 1922 Oulu) piirsi tuohon aikaan luonnoslehtiöönsä näkymiä kotikaupungistaan. Luonnosten pohjalta hän työsti grafiikan vedokseksi muun muassa aiheensa Kiikelinsaarelta.

Nyt tuo Kiikelin saaressa (Oulu, 1950), viivasyövytys ja akvatinta, on graafikko Aune Mikkosen 80-vuotisjuhlanäyttelyn varhaisimpia töitä. Samalla se on historiallinen dokumentti vuoden 1950 Oulusta, jossa oli alle neljäkymmentätuhatta asukasta ja Kiikelin saari vaipumassa liki puolivuosisataiseen unohdukseensa. Kontrasti nyky-Kiikelin betonirakennusmassoihin on suuri.

Mikkosen myöhemmässäkin grafiikassa on monia kaupunkikuvia, mutta Oulua enemmän Helsingin Etu-Töölöstä, Suomenlinnasta, Kos-saarelta sekä Pariisista.

Pariisin grafiikassaan Mikkosella on 1950-luvun alun viehättävän plastista kuvallista ilmaisua. Samaa kuin Satu Waltarilla on kirjallisesti saman ajan romaanissaan Kahvila Mabillon. Suomessa oltiin sota-ajasta sittenkin selvitty. Kirjailijoita, kuvataiteilijoita, säveltäjiä ja monen muun alan taiteilijoita matkasi hakemaan vaikutteita vuosisadan alun taiteen Mekkaan, Pariisiin.

Aune Mikkosen näyttelyssä on Italian matkalta 1960 huikaisevan kaunista värigrafiikkaa, joka maalauksellisuudessaan osoittaa, että graafikko Mikkosella on myös taidemaalarin koulutus.

Mikkonen mielletään tavallisesti hiljaisten maisemien tulkiksi. Mutta näyttely tuo esiin hänen tuotannostaan muunkinlaisia puolia. Esimerkiksi Pyykkärit (1953), Ruokatunti (1956), Helmenpujottajat (1957) ja Palloleikki (1960) osoittavat erinomaista ihmiskuvausta sekä rytmin ja liikkeen tuomista teoksiin. Sommittelu pohjaa vankasti kubistisiin rakenteisiin.

1970-luvulta lähtien Mikkosen grafiikan kubistisuus lientyy realismin suuntaan. Teosten rakenne on luonnollisesti edelleen erittäin tarkkaan harkittu. Nyt taiteilijan tuotantoon kuuluu useita teoksia, jotka kuvaavat luonnonilmiöitä. Mikkonen muuntaa hienovaraisesti grafiikan kielelle, konkretisoi silmän nähtäväksi, millainen on muun muassa Yötuuli (1974) tai Iltapäivä (1993).

Nämä grafiikan lehdet eivät jää vain näköaistin varaan. Niistä voi tuntea myös puiden, pensaiden ja etenkin rannan kaislikkojen hiljaisen suhinan ja maiseman tuoksun.

Aune Mikkonen kuuluu taiteilijasukupolveen, joka johdonmukaisesti kokeillen ja vaikutteita etsien kehitti suomalaisesta taidegrafiikasta oman arvostetun taiteenlajinsa. Samalla grafiikasta tuli taidetta, joka oli taiteenharrastajien ulottuvilla niin koteihin kuin julkisiinkin tiloihin.

Ansioistaan graafikkona Mikkonen on saanut muun muassa valtion taiteilija-apurahan jo 1970-72 ja Pro Finlandia -mitalin 1973. Hänen teoksiaan kuuluu lukuisiin julkisiin ja yksityisiin kokoelmiin, myös Oulun taidemuseon kokoelmiin. Oulussa Mikkosella oli yksityisnäyttely viimeksi 1983.

RIITTA MÄKELÄ

Kiikeli silloin ennen. Aune Mikkosen Kiikelin saaressa (Oulu), viivasyövytys ja akvatinta vuodelta 1950.

Tarkkaa työtä. Aune Mikkosen Helmenpujottajat, viivasyövytys ja akvatinta vuodelta 1957. Kuva Janne Mäkinen.

kuva haettavissa internetistä osoitteesta www.fng.fi/press kuva AUNE 01.JPG

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva