Missä piileksivät nuoret valopäät?

Yleisölle Meri-Oulu toi mieleen hukkuneet merimiehet ja harrastelutoiminnan

Kaisu Mikkola

OULU Ei ole mikään ihme, ettei Oulussa ole kaiken kattavaa kesäfestivaalia.

Ei ihme ainakaan, jos sellainen tehdään saman innottoman ja huonosti ajoitetun reseptin mukaan kuin suuri oululainen kulttuurikeskustelu, jossa pohdittiin, mitä Oulun kulttuurikesään tarvitaan.

Kulttuuriasiankeskuksen organisoima päätöksentekijöiden, viranhaltijoiden, yhdistysten ja tapahtumien edustajien suuri keskiviikkoillan keskustelu jäi sarjaksi ylipitkiä esitelmiä ja alustuspuheenvuoroja.

Kun varsinaisen keskustelun piti ohjelman mukaan alkaa, oli illan alustuspuheenvuorojen pitäjistä vasta toinen äänessä, ja loput vielä kokonaan puhumatta.

Luettelomaiset alustukset hyydyttivät noin puolensadan paikalle tulleen keskustelunhalut. Vain Huutajien kuoronjohtaja Petri Sirviön puheenvuorossa oli sitä särmää, jollaiseen puutunut yleisö helpottuneena tarttui.

Eikä hänkään juuri kaivannut kesältään muuta kuin ahvenenongintaa ja grillaamista pihalla ystävien kanssa.

Kansa hiipi pikkuhiljaa ulos, mutta ennen lähtöään vihreiden valtuutettu Taina Pitkänen-Koli sai kunnian olla illan ensimmäinen nainen, joka pääsi ääneen.

Ainuttakaan alustuspuheenvuoroa ei tässä kulttuuriparlamentissa naisilla ollut.

Pitkänen-Koli totesi, ettei täällä voi keskustella, koska jäi aivan liian lyhyt aika, kun alustajat puhuivat niin pitkään.

Kuitenkin hän ehti testailla, minkä mielikuvan Meri-Oulu synnyttää.

”Hukkuneita merimiehiä!” totesi yleisöääni. Pitkänen-Koli itse epäili, ettei synny brändiä teatteritapahtumasta vaan mereen liittyvästä puuhailusta, harrastelusta.

Kulttuuriparlamenttia toivottiin

Miksi tämä kulttuuriparlamentti? arvuutteli tilaisuuden puheenjohtajana toiminut kulttuurilautakunnan vihreä puheenjohtaja Veikko Ervasti ja vastasi itse, että yksinkertaisin vastaus olisi se, että Meri-Oulu esitti sitä.

Meri-Oulun taustajärjestökseen ilmoittaneet olivatkin tilaisuuden yleisön puolella hyvin edustettuina. Sen sijaan lastenkulttuuriväkeä ei juurikaan näkynyt, vaikka lastenkulttuuri nousi monessa puheenvuorossa esille.

Paljastihan merioululaisten toiminnanjohtaja Jussi Malmi omassa puheenvuorossaan, että taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Risto Ruohonen olisi käynyt Oulussa sanomassa Meri-Oululle: ”Julistakaa Oulu lasten kaupungiksi!”

Muitakin syitä kulttuuriparlamentin järjestämiseen kuin Meri-Oulun aloite oli Ervastin mukaan olemassa. Eräs niistä nousi hänen omassa avauspuheenvuorossa esille.

Hän totesi suomalaisessa kaupunkiverkostotutkimuksessa Helsingin, Tampereen ja Turun saaneen arvosanan erinomainen kulttuuriarvojen ja -arvostusten osalta. Niiden kilpailijan Oulun arvosanaksi jäi hyvä:

”Kuvaavaa onkin se, että osaavan Oulun visiossa kulttuuri on lapsipuolen asemassa. Kaupungin tuki ei vedä vertoja kilpailijoimme jakamalle kulttuurituelle. Siinä on rutkasti parantamisen varaa.”

Missä piileksivät nuoret valopäät

Petri Sirviö vaikutti hämmästyneeltä mieheltä päästessään kommentoimaan lähes pari tuntia kestäneitä puheenvuoroja matkailupäällikkö Jouni Kähkösen jälkeen. Tämä kävi läpi rutiinilistan, johon olivat kirjattuina kaikki tähän mennessä ilmoitetut Oulun ensi kesän tapahtumat raveista sähköenergialiiton kesäpäiviin ja opettajien SM-golfkilpailuista radio-ohjattavien taitolennokkien F3A-osakilpailuun.

Naama peruslukemilla Sirviö sanoi uskoneensa, että häntä oli pyydetty kommentoijaksi siksi, että hän oli noin 150 festivaalissa esiintynyt taiteilija ja organisaattori, joka uskoi nuorten valopäiden keksineen loistavia ideoita hänen kommentoitavakseen.

Sirviö ilmaisi havainneensa nuorten valopäiden puutteen tilaisuudessa.

Oulun Musiikkivideofestivaaleja edustanut Taina Ronkainenkin pysyi tuossa vaiheessa hiljaa, vaikka taisi päästä tässä seurassa kaikkein lähimmäksi nuoren valopään määritelmää.

Pitää olla hyvä meininki

Sirviö muisteli olleensa parikymmentä vuotta sitten rokkifestareilla näkemässä ja kuulemassa esityksiä ja musiikkia jollaista ei ollut koskaan aiemmin nähnyt eikä kuullut. Kun hän nykyään esiintyy itse samoilla lavoilla, joiden reunalla nuorena katseli idoleja, ei enää tunnu yhtä hyvältä.

Hänen ehdotuksensa kuuluikin:

”Jos haluaa saada porukoita liikkeelle, niin täytyy suunnata nuorille! Pitää olla hyvä meininki, niin porukka tulee perässä!”

Ehdotusta seurasi paljastus, ettei hän näe hirveästi potentiaalia tämän kulttuuritoimen järjestämän tilaisuuden osalta.

”Jos puhutaan kesätapahtumien kehittämisestä, niin pitää olla sisältö, ettei tarvitse väkisin dementoituneita ihmisiä bussilla raahata paikalle”, Sirviö päästeli.

Hänen mielestään hyvän festivaalin ensimmäinen lähtökohta on taiteellinen sisältö ja idea, jonka eteen jaksetaan työskennellä. Nähtävääkin pitäisi saada sekä paikallista että kauempaa.

Sisällön lisäksi lieveilmiö eli hyvä meininki merkitsee festivaalille sitä, että se on tärkeä kohtaamispaikka: ”Pitäisi huomata atavistinen tarve kokoontua yhteen!”

Sirviön mielestä Oululta puuttuu meri-imago osittain jo maannousun seurauksena. Martinniemi ja Oulunsalon Varjakka ovat merenrantaa. Sirviön mielestä Oulu ei ole luonteva merikaupunkina - paremmin niitä ovat esimerkiksi Kemi ja Raahe, hän luetteli.

”Yleensä kaupungissa on hirveästi valmiiksi olemassa olevia tiloja, ei välttämättä tarvitse rakentaa roomalaista amfiteatteria”, Sirviö ajatteli kaupunkifestivaaleista.

Sirviön mielestä festivaalia ei pidä ruveta rahoittamaan heti: ”Persaukisina ne saavat vetää festarin kaksi, kolme kertaa läpi ja jos se on yhä pystyssä, silloin kaupungin pitää avata kukkaronnyörit. Ennen brändiä pitää olla suuri rikkaus, sisällöllinen idea.”

Ja sitten:

”Tässä vaiheessa antennien sitten pitääkin olla herkkinä sille, missä vaiheessa ponnahtavat ne nuoret valopäät, joista emme ymmärrä mitään!”

Älkää kahlitko, läppäsilta parempi

Vaikka fil.tri Topiantti Äikäs pitkäksi venähtäneessä esitelmässään käsitteli enemmän kaupunkien tapahtumaimagoita yleensä kuin Oulua erikseen, hän varoitteli kahlitsemasta Meri-Oulun aluetta varsinaisella sillalla, jolloin se menettää merellisyyttään. Läppäsilta toimisi hänen mukaansa paremmin.

Toppilansaaren kaavoitus, jota vilauteltiin eri puheenvuoroissa, saattaa myös muodostaa ongelman Meri-Oulun tulevaisuudelle.

Rakentavaa keskustelua toivoneen Jussi Malmin sanoin huoli kiteytyi näin:

”Emme pysty suunnittelemaan pitkäaikaista ohjelmatuotantoa, jos emme tiedä, milloin joudumme lähtemään.”

Missä nuoret valopäät, joista emme ymmärrä mitään? Eri kuuntelutyyleillä keskittyivät Lyly Rajala, Hemmo Kuuranhalla ja Heikki Keränen.

Jarmo Kontiainen

Artikkelin lähde Kaleva