Se oli sitä Virankua

Liisa Lehto-Peippo

HAAPAVESI Haapavedellä oli eräs autoilija, jota puhuteltiin Köyhäksi-Väinöksi. Todellisuudessa hän ei köyhä ollut, mutta ahkerasti hän vähän valitteli veroista ja muusta. Hänelle tuli aasialainen influenssa, ja lopulta hän joutui lähtemään lääkärille. Heikki kopisteli ja kapisteli ja tutki aikansa ja sanoi: Nooh. Ei ole tauti kuolemaksi. Huolehtisit enemmän omista asioistasi, vähemmän muitten, niin kyllä se siitä paranee.

Tämä Ahti Pekkalan muistelema tarina on yksi niistä lukuisista jutuista ja kaskuista, joita Haapavedellä ja ympäristökunnissa kulkee vielä tänäkin päivänä tohtori Heikki Virangosta (1902-1970), joka toimi Haapaveden legendaarisena kunnanlääkärinä liki 30 vuotta, 1930-luvulta 60-luvulle. Alkuajan hän toimi laajalti Pyhäjokiseudun piirilääkärinä.

Terveyskeskuksessa saattaa joku nykyäänkin tänäkin päivänä huokaista: Olispa Heikki, ei tarttis oottaa.” Tänä päivänä, 16. maaliskuuta Heikki Virangon syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta.

Heikki Virangon Reino-pojan tyttäret. Anja ”Viivi” Viranko ja Marja Anttonen ovat keränneet ja tallentaneet isoisäänsä koskevaa aineistoa, ja Anja Viranko muokkaa parhaillaan häntä ja hänen kunnanlääkärintyötään käsittelevää julkaisua. Julkaisun työnimenä on Se oli sitä Virankua - tohtorin työtä ja elämää Haapavedellä 1933-1963.

Haastatteluja täydennetään

Anja Virangon - ammatiltaan äidinkielen lehtori - tarkoituksena on vielä tulevan kesän aikana täydentää haastatteluja Haapavedellä. Tähän mennessä aineistoa on kertynyt 16 kasetillista kaikkiaan noin 30 haastatellulta. Hän aikoo muokata aineiston niin, että se olisi julkaisuvalmis elokuussa. Julkaisija on vielä avoin.

Jutuissa tulevat Anja Virangon mukaan näkymään paitsi aikansa legendaarisen hahmon elämäntyö ja vahva persoonallisuus, myös haastateltavien ääni ja murre. ”Niissä näkyy tietysti vahvasti myös ajankuva: pula, sota ja sodanjälkeinen aika kunnan terveydenhuollossa, Pohjanmaan maaseudulla ja tohtorin perheessä.”

Heikki Viranko hoiti yksin koko Haapaveden 8 000 asukkaan sairaudet myös syrjäkylien ihmisten sairaskäynnit tiettömien taipaleiden taakse mihin vuorokauden aikaan ja millä kelillä tahansa. Hän hoiti erinomaisella puukkokädellään umpisuolen-, paiseiden- ynnä muut leikkaukset ja myös riskisynnytykset keisarinleikkauksia myöten Suomen pienimmässä sairaalassa.

Pojantyttärien kokoama aineisto todistaa, että Heikki Viranko oli uupumaton, rohkea ja maineikas lääkäri ja vahva vaikuttaja. Ennen kaikkea hän oli hyvä suustaan ja hurtti persoonallisuus, joka hoiti mielenterveyttään hulvattomilla rapujuhlilla tai lähtemällä vapaapäivänään kalalle pussihousuissaan ja avojaloin ja seisoi alasti veneessään koko päivän räksyttävän terrierinsä kanssa.

Aloitteellinen Heikki Virankoa koskevien muisteluksien ja aineiston keräämisessä on ollut Haapavesi-Seura. Viranko-tarinoita ja -kaskuja on tallessa jonkin verran entuudestaan jo ”Haapavesi ennen ja nyt” ja ”Juttu kulukee” -kirjoissa.

Linkkejä moneen

Seuran pitkäaikaisen johtokunnan jäsenen Outi Huurteen mielestä Virangon henkilöhistoria on sinänsä kiintoisa, mutta tuleva julkaisu on myös paikkakunnan historiaa, koska hän liittyy myös monella tavalla lukuisien haapavetisten ihmisten elämään.

”Hänen kauttaan saadaan sivutuotteena läpileikkaus kaikkien sosiaaliryhmien elämästä ja erikoisesti kirkonkyläkulttuurista nimipäivineen ja muine tapoineen. Maalaisväestön elämästä on tietoa ja muistoja paremmin, mutta ei hyvinvoivan tohtoriperheen.”

Outi Huurre toteaa, että julkaisu voi olla myös kansanrunouden tutkimusaineistoa. ”Jutut muuttuvat kulkiessaan, ja Viranko-tarinat voivat olla yleisiäkin tarinoita, joissa vain nimi on vaihtunut. Toisaalta Virangon tekemisiä on siirretty myös muille lääkäreille.”

Outi Huurteen (59) ensimmäinen oma muistikuva Virangosta on, kun Outi oli menossa isänsä kanssa ongelle, rannasta tuli Virangon setä pussihousuissa, raidallisessa flanellipaidassa ja avojaloin.

”Vapaa-aikanaan Viranko ei välittänyt muodollisuuksista. Sen sijaan nimipäiville, joita oli tapana viettää, Viranko tuli asiallisessa puvussa”, Outi Huurre toteaa.

Outi Huurre on haastatellut muun muassa pitokokkia, joka on kertonut, että Viranko tykkäsi myös hyvistä juhlista. ”Juhlat olivat hienoja ja niissä oli mukana kirkonkylän kerma.”

Viranko oli aikansa vaikuttaja. Hän oli muun muassa yksityisen yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtaja. Hän joutui kirjoittamaan monta kertaa nimensä vekseliin, jotta koulu pysyisi pystyssä. Tämä koski myös Huurteen perhettä. ”Äiti oli opettaja, ja palkka myöhästyi, ellei koululla ollut rahaa”, Outi Huurre muistaa.

Liisa Lehto-Peippo

Tallennus kotiseututyötä. Perinteen tallennus Haapavesi-Seurassa ollut Outi Huurteen harteilla. Heikki Virankoa koskeva aineisto kootaan kotiseutuarkistoon, mutta Outi Huurteesta olisi hyvä, jos aineisto saataisiin myös kirjaksi ja ihmisten käsiin.

Viranko kansan suussa

Liekö perrää kaikissa jutuissa, mutta tämä on tosi: Viranko oli kirjottanu erräälle huonokuntoiselle potilaalle resetin ja sanonu: ”Ottakaa resetti: yksi tapletti illalla, ja jos aamulla herräätte, ottakaa toinen (Urho Törmälehto)

Heikki Viranko oli Haapaveden kunnanlääkärinä jopa niin lähtemättömästi, että ”Viranko” oli oikeastaan lääkäri-sanan synonyymi: kun eläinlääkärit Haapavedellä vaihtuivat, naapuripitäjässä kysyivät, että kuka teillä on ”elukka-Virankona” nykyisin. (Ahti Pekkala)

Nevalan Anna, eräs opettaja, oli mennyt vastaanotolle ja polvia valitellut. Se oli kuudenkymmenen päälle, ja Viranko olikin todennu: ”Ei noin vanaha ennää polovia tarttekkaan.” (Verna Ponkala)

Viranko oli tutkinut pikkuista vauvapotilasta ja todennut, että lapsella on nälkä. Äidin maito ei riitä. Silloin ei ollut näitä äidinmaidonvastikkeita, mutta Viranko tiesi vastasynnyttäneen Sointu Saastamoisen runsasmaitoiseksi. Viranko otti esiin reseptikaavakkeen, täytti sen ja käski pikkupotilaan äidin mennä Sointu Saastamoisen tykö. Reseptissä luki suurin kirjaimin: ”Sointu! Anna tissiä!” (Alpo Pekkala).

Artikkelin lähde Kaleva