Miksi Oulu oli 80-luvun taikureiden mekka

2,5 miljoonaa ihmistä nähnyt valtion palkitseman Karvon Lido-show´n

Kaisu Mikkola

OULU Totta se on!

Kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä on tähän mennessä nähnyt oululaistaikuri Markku Karvon, hänen kymmenen kyyhkynsä ja kymmenen papukaijansa show´n livenä.

Näin hän sen laskee: Pariisin Lidolla hänen ohjelmaansa katsoo keskimäärin tuhat ihmistä kerralla ja hän esittää sitä kaksi kerta päivässä seitsemänä päivänä viikossa.

Nyt on menossa 11. sopimuskausi, joka kestää tammikuuhun 2003. Hän laskee, että Lidon esityksiä on ollut tähän menssä 2 500. Tästä yhtälöstä se kaksi ja puoli miljoonaa katsojaa kertyy.

Karvon taikurinuran avainotuksia ovat lahjakkaat linnut, joista jokaisella on varalintunsa.

Oululaiset muistavat 1980-luvun esityksistä erityisesti Karvon valkeat kyyhkyset, mutta jo 10 - 15 vuotta hän hankki myös pieniä papukaijoja, ja suuret papukaijat tulivat mukaan vuonna 1993.

Flirttaileva kakadu ja muut huomionkipeät

Vain kaksi prosenttia linnuista on Karvon kokemusten mukaan taikureille hyviä mutta kaikkiaan 20% sellaisia joiden kanssa voi kyllä tehdä töitä:

”Puolet linnusta on sellaisia, ettei ainakaan minun tasoiseni taikuri voi ottaa niiden kanssa riskiä.”

Yhteistyö siivekkäiden kanssa ei ole mitään komentamista: ”Kertokaapa vain, miten voi pakottaa linnun lentämään ja palaamaan aina luokseen, sellaisenkin, jonka nokassa on niin paljon voimaa, että sormi on poikki, jos papukaija niin haluaa.”

Hän kertoo, miten hänen papukaijansa ovat kaikki yksilöitä, varsinaisia linssiluteita, jotka rakastavat huomiota:

”Varsinkin suurille papukaijoille esiintyminen on päivän kohokohta. Yksikin kakaduistani ottaa huomion melkein keinolla millä hyvänsä. Se on hirmu sosiaalinen ja flirttailee yleisön kanssa. Jos musiikki soi sen mielestä liian kovaa, niin se antaa äänensä mennä vielä senkin yli.”

Nämä linnut lentävät lentokeneella

Karvon siivekkäät työtoverit ovat tottuneita lentomatkustajia, vaikka eivät omin siivin paikkakunalta toiselle lentelekään.

Kerran hän otti yhden papukaijansa omatekoiseen pahviseen kuljetuslaatikkoon lähtiessään lentokoneella Tokioon, ja papukaija söi matkan aikana itsensä laatikosta ulos. Se kuitenkin suostui torkkumaan sylissä sivistyneesti koko lentomatkan, vaikka kaikki matkustajat kävivät sitä ihmettelemässä.

Lentokoneessa lentävien lintujensa kanssa hänen on ollut pakko oppia havaitsemaan, että liikkuminen Euroopassa on helpottunut. Jokaisella hänen linnullaan on tavallaan oma passi: rengas ja ympäristöministeriön dokumentit.

Viisi vuotta ilman vapaapäiviä

Vaikka oululaiset rakastivatkin taikureitaan, joita oli peräti harvinainen keskittymä kaupungissa 1980-luvulla, ei ole ihme, että Markku Karvo kuunteli kutsua ja lähti Pariisiin, nykyiseen kotikaupunkiinsa, johon pysyvästi muutti viisi vuotta sitten. Ei hän Oulussa eikä missään muuallakaan Suomessa olisi yltänyt lintuineen samoihin katsojamääriin kuin nyt.

”Oulussa oli tämän maan taikurien mekka - ei niin että kaikki merkittävät taikurit olisivat olleet täältä, mutta kaikki täkäläiset taikurit olivat merkittäviä”, sorvaa sanojaan mailmanmies, joka on tullut Ouluun sekä viettämään 40-vuotispäiviään että häitään.

Tätä ennen hän väittää eläneensä viisi vuotta ilman vapaapäiviä, mutta ottaa sitten hieman takaisin, koska muistaa käyneensä viime kesänä Helsingissä.

Entä hänen vuonna 2000 saamansa valtion taidepalkinto! Sekin taisi hieman sotkea taikurimme aikatauluja - vaikkakin mieluisasti.

Kun Taiteen keskustoimikunta myönsi valtionpalkintonsa Karvolle, Karvo tunsi, että se oli ehdottomasti yksi hänen uransa tärkeimmistä asioista. ”Ei, ei todellakaan mikään mene sen yli!” hän vielä täsmentää.

Markku Karvo korostaa, ettei hänen palkintonsa ollut vain hänen vaan koko alan kannalta tärkeä tunnustus.

Palkinnonsaantia seurasi kutsu presidentin itsenäisyyspäiväjuhliin.

Kyllä Karvo oman arvonsakin ymmärtää: onhan hän viemässä yhtenä maailman huipputaikureista Suomea maailmankartalle ja tekemässä peeärrää Suomelle.

Oulun merikillinen taikurikeskittymä

”Me ollaan puhuttu, ainakin Simo (Aalto) ja minä, mistä ihmeestä se Oulun taikurikeskittymä oikein johtui, kun ei tultu mistään samasta taikurikoulusta, mutta se taisi lähteä pienestä. Oli Simo ja minä, Laatikainen ja sitten Luttinen ja juniorit. Vaihdettiin mielipiteitä, ja meitä oli neljä oululaista taikuria pohjoismaiden mestareinakin yhtä aikaa: Jyrki Niemi, Simo, Tatu Tyni ja minä. Vain yksi suomalainen pohjoismaiden mestari oli muualta, Jorma Airaksinen. Sen jälkeen kun lopetimme kilpailumme, jäivät myös suomalaisten pohjoismaiset mestaruudet.”

Karvo ihmettelee, ettei tiedä, oliko se ympäristö- vai perintötekijöissä. Mutta siinä tarvitsi olla tietyllä tavalla hulluutta mukana!

Oululaisen taikuuden perintötekijöistä ei hänen tapauksessaan voi olla kuitenkaan kysymys, sillä hän syntyi Pellossa vuonna 1962, josta muutti perheensä mukana Utajärvelle vuonna 1969 ja tuli sieltä Ouluun vasta vuonna 1977. Kysymyksen täytyy siis olla ympäristötekijöistä.

Oulun vuosinaan Karvo ehti opettaa satoja lapsia taikuuteen vuosien 1981 ja 1987 välillä leireillä, kesäkursseilla ja kerhotoiminnassa:

”Meillä on suuri onni olla tällä alalla. Me emme suuressa mittakaavassa yritä muuttaa maailmaa, mutta annamme kokemuksia ja elämyksiä. Joku tutkija kirjoitti siitä, miten taikurit ja taikuus ruokkivat lasten mielikuvitusta parhaalla mahdollisella tavalla.”

Nyt hän pohtii sitä, miten taikurit edustavat miesvaltaista alaa: ”Salmisen Reijo vertasi tätä shakkiin ja sanoi, että shakissakin on vain vähän naispelaajia. Salmisen mukaan tämä edellyttää täydellistä alalle antautumista. Naisen luonnollinen vietti on perustaa perhe, ja tämä työ on niin liikkuvaa.” Tosin Karvo muistaa kansallisella tasolla eteläsuomalaisen Maarit Tiilikaisen, joka hänkin on perustanut perheen. Sitten hän muistaa maailmalta kolmekin hyvää naistaikuria ja miettii vielä Salmisen sanoja:

”Reijon selitys voi olla looginen. Mutta nainen tällä alalla olisi etu esimerkiksi koko illan show´n tekijänä.”

Eilen häät, perjantaina syntymäpäivä. Markku Karvolla oli kaksi syytä tulla Ouluun. Häät amerikkalaisen Robin Jonesin kanssa Maikkulassa eilen oli syistä ensimmäinen.

Tapio Maikkola

Artikkelin lähde Kaleva