Hevosmiehellä välivuoden paikka

Jorma Hannus siirtyi ammattitallin säpinöistä harrastelupuolelle

Ravit

Jussi Pääkkönen

HAUKIPUDAS Hevoshommissa on puolensa; hyvät ja huonot.

Kavionkopsetta ja kaurojen rouskuttelua kelpaa kuunnella eikä ravivalmentajan ammatissa tule haasteistakaan uupelo. Elämä pakkaa kuitenkin pyörimään vain yhden asian ympärillä.

Haukiputaalainen hevosmies Jorma Hannus työskenteli rapiat seitsemän vuotta suurissa ammattitalleissa Italiassa ja Ruotsissa, kunnes päätti vajaa vuosi sitten palata kotikonnuilleen.

”Alkoi tuntua, että olisi hyvä tehdä välillä muutakin kuin ajella hevosia. Päätin viettää välivuoden ja miettiä rauhassa mille alkaa”, kertoo Hannus, 33.

Ammattia Hannus ei ole vaihtamassa, mutta nimeää itsensä tällä hetkellä harrastelijaksi. Puolityhjässä kotitallissa Martinniemessä on neljä hevosta, joita mies laittelee kuntoon aikansa kuluksi.

Toisena harrastuksena on hiihto; Hannus mainitsee suksineensa tälle talvelle jo satoja kilometrejä. Se on ylellisyyttä, josta suomalainen ravimies harvoin ehtii nautiskella.

Pisa, Napoli, Göteborg

Jorma Hannus pyöritti 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkuvuosina ravitallia Haukiputaalla. Parhaita hevosia olivat niihin aikoihin Johan Spin, Uno's Star, Sugar Charlie, Rain Fever ja Boy Robert.

Sitten maahan iski lama, talli tyhjeni, eikä hevosia enää saanut treeniin.

Hannus pakkasi kamppeensa 1993 ja lähti Italiaan. Hän oli vuoden töissä Pisassa saksalaisvalmentaja Wim Paalin tallissa, ja toinen vuosi vierähti Napolissa amerikkalaisen valmentajan Frank O'Maran leivissä.

1995 Jorma Hannus siirtyi Göteborgiin Veijo Heiskasen tallille, jossa vierähti reilut viisi vuotta. Heiskasen ja Kari Lähdekorven valmennustalli on nykyisin Ruotsin suurimpia.

”Kun menin Heiskaselle, siellä oli valmennuksessa 45 hevosta. Lähtiessä niitä oli 120”, Hannus naurahtaa.

Suomalaiset hevosmiehet ovat maailmalla kovassa maineessa, eikä työpaikoista ole pulaa. Tarjouksia on tehty kotiinpaluun jälkeen Hannuksellekin, mutta mielenkiintoista paikkaa ei ole vielä löytynyt.

”Olen ajatellut katsella syksyyn asti. Mitään suunnitelmia ei vielä ole, mutta jos tästä johonkin lähden, niin Ruotsi on ykkösvaihtoehto”, hän arvelee.

”Suomalaisia raviammattilaisia arvostetaan Ruotsissa tosi paljon ja siellä on kaikin puolin hyvä olla töissä. Palkat maksetaan ja lomat pidetään kuten kuuluu. Suomessa arvostuksen kanssa on vähän niin ja näin”, Jorma Hannus sanoo.

Pohjoisessa vaikea pärjätä

Kotimaisemissa valmentaminen olisi kuitenkin mieluisinta. Paikat ovat olemassa ja treenimahdollisuudet hyvät, mutta taloudellinen puoli arveluttaa.

”Tuntuu mahdottomalta, että Pohjois-Suomessa voisi elää ravivalmentajana. Matkat ovat pitkiä ja näillä palkintotasoilla on hankala houkutella mukaan uusia hevosenomistajia. Homma on kaikille liian kallista, jos sen hoitaa kuten kuuluu”, Hannus sanoo.

Hannuksen mukaan Suomessa pärjäävät vain paljon ajavat lainakuskit.

Kovin moni ammattilaisista onkin lopettanut valmennustoiminnan jo ajat sitten, ja melkoinen osa on siirtänyt tallinsa länsinaapuriin. Suomalaisia lisenssivalmentajia on Ruotsissa jo 13. Lisäksi maisemia on vaihtanut kaikkien aikojen suomalaisohjastaja Jorma Kontio.

”Kuten Teivaisen Antti sanoi: tallinpito on kallis harrastus”, nauraa Jorma Hannus.

Hannus kaipaa ravialan aluepolitiikkaan samoja muutoksia kuin kollegansa Aki Antti-Roiko. Pohjoisessa pitäisi ajaa läpi vuoden yksi totoline-ravipäivä viikossa. Silloin hevosmiehillä olisi jonkinlainen sauma saada palkka työstään muuallakin kuin ruuhka-Suomessa.

Artikkelin lähde Kaleva