Artikkelin lähde Kaleva
Annikka Tervo viihtyy pitkään avannossa
Antti Ervasti
OULU Avantouimarit ovat jonkin aikaa kertoneet legendaa 60-vuotiaasta oululaisnaisesta, joka ui keskellä kylmintä talvea Tuirassa vaikka kuinka kauan. Jutut eivät ole legendaa, Annikka Tervo vahvistaa viipyvänsä vedessä 15-20 minuuttia, pisimmillään uimalenkille kertyy mittaa 250-300 meriä.
”Käyn avannossa joka päivä. Jos joskus päivä jää väliin, olen niin huonolla tuulella, että minua ei kestä kukaan. Kymmenen minuutin uintireissun jälkeen tuntuu vähän ajan päästä, että pitää päästä uudestaan”, hän naurahtaa.
Aviomies Jorma Tervo hytisee usein rannalla, kun vaimo ui. Hän kuljettaa joskus vaimoaan autolla Tuirassa Puolivälinkankaalta, mutta usein Annikka Tervo polkee matkan pyörällä.
”Minä toimin silloin tällöin sponsorina. Uimassa en käy. En mene veteen kesähelteilläkään”, Jorma Tervo toteaa.
Jäiden seassa sinisenä
Annikka Tervo harrastaa avantouintia neljättä vuotta. Hän kertoo, että ensimmäinen vuosi meni 5-10 minuutin retkiä tehdessä. Seuraavina vuosina uintikerrat pitenivät.
”Tulen pois vedestä heti kun alkaa tuntua kylmältä. Kuuntelen kyllä itseäni, enkä ole liian kauan”, hän vakuuttaa.
Mitä ilmeisimmin Tervo on luonnonlahjakkuus kylmiin uimamaratoneihin. Hän kertoo jo lapsena kyenneensä uimaan pitkiä aikoja jäiden lähdön aikaan, suorastaan asuneensa vedessä.
”Jäälauttojen seassahan se sitä seilattiin niin kauan, että oltiin ihan sinisiä. Tosin muut eivät pystyneet olemaan vedessä yhtä kauan kuin minä”, Tervo naureskelee.
Kovinkaan pakkanen ei säikäytä Tervon uimahimoa. Tämän talven yli -30 asteen viimaisilla keleillä oli hyvä viipyillä vedessä, kun siellä oli lämmintä ulkoilmaan verrattuna.
”Silloin se vasta onkin ihanaa. Tympein keli on kova tuuli, jolloin aallot loiskuttavat vettä suuhun”, hän sanoo.
Kesällä uidaan matkaa
Tervoa keljuttaa ainoastaan se, että avantouintiharrastusta ei tullut aloitettua aikaisemmin. Kuuman työn jälkeen olisi ollut viilentävää pulahtaa yöllä avantoon. Hän työskenteli ravintolassa mutta on ollut vuosia eläkkeellä.
Hiljattain 60-vuotisjuhlaansa avannossa viettänyt Tervo ei hätkähdä kesänkään tuloa, kuten monet talven aikana kylmistä vesistä riippuvaisiksi tulleet avantouimarit.
”Sitten minä alan vain uida entistäkin pidempiä matkoja”, hän tuumaa.
Monen avantouimarin tapaan Tervo kehaisee, että flunssia ei ole harrastuksen aikana tullut sairastettua. Tärkeintä kuitenkin on, että psyyke jaksaa hyvin kun pääsee uimaan.
Tapio Maikkola
Elimistö korvaa menetetyn lämmön
Antti Ervasti
OULU Dosentti Pirkko Huttunen pitää Annikka Tervon kykyä viipyä avannossa ainutlaatuisena mutta myöntää, että toiset kestävät touhua paremmin kuin toiset. Hän arvioi, että joillakin on perimässään kyky kestää kylmää paremmin kuin muilla. Myös paksu rasvakerros auttaa pitkissä avantouinneissa, sillä kerroksessa on vähän verisuonia, ja lämpöä menetetään verisuonien kautta.
”Kolmas tekijä on treenaus: ihminen adaptoituu eli kylmän sietokyky kasvaa sitä paremmin, mitä pidempiä aikoja hän viipyy avannossa. Tällaiset henkilöt menettävät vähemmän lämpöä kylmässä, koska heidän verenkiertojärjestelmänsä on vähän uudelleen järjestäytynyt: sisäverenkierto on tavallista vilkkaampaa ja pintaverenkierto heikompaa. Lisäksi lämmöntuotto on lisääntynyt ja elimistön kestää olla hiukan hypoterminen”, Huttunen perustelee.
Hän kertoo, että tutkimusten mukaan ihmisellä, joka kestää kylmässä pitkiä aikoja, tapahtuu niin sanottua hunting-ilmiötä. Silloin ruumiin lämpötila laskee verisuonten supistuessa kovasti väliaikaisesti, kun ääreisverenkierto heikkenee, koska elimistö yrittää heikentää sitä lämmön menetystä.
”Kun avannossa ollaan pidempiä aikoja, tapahtuu kuten kalastajilla, verisuonet laajenevat, muutenhan lihakset kärsivät hapenpuutteesta eivätkä pysty toimimaan. Siis verisuonet välillä supistuvat, välillä laajenevat”, Huttunen tiivistää.
Laajentumisvaiheessa on vaara, että lämpöä menetetään liikaa ja lihasten pitää tuottaa lisää lämpöä.
Hypotermiassa ruumiin lämpötila laskee. Jos se pääsee laskemaan liikaa, seurauksena on jälkijäähtyminen: veren lämpötila laskee ja ihmisen sisälämpötila laskee. Jos ruumiin lämpö laskee kovin paljon, todellisuudentaju hämärtyy ja sittemmin menee tajunta.
”35 asteen lämpötilasta on vaikea palautua. Hypotermiakuolema on sydämen kammiovärinää. Tärkeiden elinten, sydämen, maksan ja munuaisten toiminta hidastuu. Niiden toiminta edellyttää 37 sisälämpötilaa”, Huttunen selventää
Niin sanotuilla maratoniuimareillakin ruumiin sisälämpötila laskee, mutta he menevät yleensä uinnin jälkeen saunaan, jossa palautuminen kestää noin puoli tuntia. Huttunen sanoo, että mitä tottuneempi uimari, sitä nopeammin hän palautuu.
Huttunen korostaa, että avantouinti ei ole mikään extremelaji: omat rajansa pitää tietää ja on kuunneltava omaa itseänsä.
Artikkelin lähde Kaleva