Laulu voi hyvin Oulussakin

Konsertti

Laulupedagogien valtakunnallisten kevätpäivien yhteydessä Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikön opiskelijat Tulindbergin salissa 16.3.

Oulun Musiikkijuhlien varjossa juhlivat muutkin muusikot ja niiksi halajavat. Yhtä aikaa Madetojan salin ”lattaritunnelmien” kanssa oli konsertti, joka liittyi Oulussa viikonloppuna järjestettyihin Laulupedagogien valtakunnallisiin kevätpäiviin.

Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikön oppilaskonsertti päästi estradille tuttuja ja uusiakin alan taitajia.

Bachin kantaatti Ja, mir hast du Arbeit gemacht oli yksi illan hienoimmista esityksistä. Ammattikorkean kamarikuoro ja soitinyhtye loivat Markku Liukkosen johdolla upean barokkityylisen tulkinnan; herkkää barokkisointia ja luotettavia yksilösuorituksia. Pieni kuoro oli hyväsointinen ja tasapainoinen. Solistit tulkitsivat taitavasti ja herkästi.

Händel myös oli upeaa. Süsser Blumen Ambraflocken sai arvoisensa tulkinnan, jota johti Virve Karénin sopraano herkkävaistoisesti - heleästi, mutta samalla vahvasointisesti, kuvioissakin keveästi ja varmasti liikkuen.

Muu konsertti koostui kolmesta osastosta: Grieg, Mozart ja Richard Strauss. Hyviä Grieg-tulkintoja kuultiin kautta linjan, mutta pari nousi ylitse muiden.

Yksi suuren ilon aiheuttaja oli harvinaisen upeaääninen Suvi-Tuuli Kärkkäinen. Hänen tulkintansa tutusta laulusta Jeg elsker dig oli vivahteikas - tunnetasollakin komea ja rikas. Ilmaisun laajuutta ja nyanssien skaalaa löytyy moneen tarpeeseen.

Toinen ilahduttaja oli Sari Hourula, joka oli laulujen Veslemoy ja Vond dag tulkkina uljassointinen ja lämminhenkinen. Sävyjä ja tahtoa on tullut hienosti lisää sitten viime kuuleman. Samaa osoittivat soinnin syveneminen, nyanssit ja tarvittaessa rohkea, tyylikäs tummahehkuisen alarekisterin hyödyntäminen.

R. Strauss -tulkeista jäi suurimpana mieleen/korvaan Marko Ollila. Liedin Die Nacht -tulkinta oli aistikas. Ääni taipui helposti lämpimiin sävyihin ja ilmaisun ääripäidenkin tehoihin. Rauhallinen yleissävy, vaivattomat forte-nousut ja pianissimoherkkyys loivat tunteen kypsyydestä ja tosi upeasta tulkintatahdosta. Ääniaines on harvinaislaatuisen upea; pehmeä ja ilmaisurikas. Tästä laulajasta kuullaan vielä!

Mozart-osastossa Talvikki Attila-Pekonen tulkitsi Contessan resitatiivin ja aarian Dove sono figaron häistä pätevästi, mutta aavistuksen yksitotisesti. Tunnetta ja pitkää fraasilinjaa olisin kaivannut enemmän.

Marko Ollila osoitti taipuvaisuutensa Mozartiinkin. Papagenon aaria Ein Mädchen oder Weibchen soi muhevasti ja pakottomasti. Äänen ilmeikäs, pehmeästi resonoiva ja sulavasti liikkuva aines antaa lupausta jopa suuresta tulevaisuudesta laulajana. Tätä laulajaa ja tulkkia haluan kuulla toistekin - suurissa rooleissa ja tunteissa. Ollilalla on niihin taitoa, päätä ja ääntä.

Mozart-osasto sai huipennuksensa lauluyhtyeiden tulkinnoissa. Taikahuilusta ja Cosi fan tuttesta valitut otteet osoittivat solistien hallitsevan myös ensemble-laulua.

Erikseen haluan mainita Veli-Matti Rautakosken, joka toimi hienona osana yhtyeitä, ja siten jätti haikean toivon kuulla häntä myös solistina. Johannes Kangas oli Grieg-soolossa vielä hieman jäykkä ja arka, mutta ensembleissä kuului aivan toinen ääni. Nyt löytyi hehkua ja rohkeutta, sekä luotettavaa sointipohjaa.

Yleishuomio ensembleistä: laulajien (tai heidän ohjaajansa) kannattaisi muistaa, että kyseessä on yhtyelaulu, ei kilpalaulanta. Siis yhteissointi on tärkein.

Paikoin keskinäiset painotukset vaihtuvatkin, joten tekstiä ja nuotteja tutkimalla löytyy vinkki siihen, kenen osa kulloinkin on tärkeä sanojen tahi musiikin kannalta. Perusidea on kuitenkin sama aina; kukaan ei saa olla solisti. Kyseessä ei ole soolo, jota muut säestävät, vaan yhteisnumero, jossa kaikkien osuus on tärkeä ja kaunis.

hanna laulajainen

Artikkelin lähde Kaleva