Unicef-vuosi hyvällä alulla

Yhteisen tekemisen meininki jäi elämään aiemmissa kaupungeissa

Anna Mikkonen

OULU Oulun aika maan neljäntenä Unicef-paikkakuntana alkoi vuoden alussa ja tapahtumia YK:n lastenjärjestön tunnettuuden lisäämiseksi riittää jokaiselle kuukaudelle vuoden loppuun asti.

Myös keräys Pietarin hylättyjen lasten ja Tsadin lasten elinolojen parantamiseksi on päässyt vauhtiin.

Oulu on asettanut vuodelle muutamia tavoitteita. Hanketta koordinoiva Ritva Tienari toivoo, että jatkossa kaupunkilaiset osaavat katsoa asioita laajemmin ja suhteuttaa oman hyvinvointinsa maailman tilanteeseen.

”Tiedämme, että Tshadista puuttuu vettä ja sen, mistä ongelmat johtuvat. Mutta toivon, että huomio kiinnittyy myös oululaisten ja suomalaisten perheiden ja lasten asiaan.”

Yhtenä tärkeänä tavoitteena on saada oululaiset järjestöt, yhdistykset ja seurat aktivoitumaan yhteisen asian hyväksi.

”Ei Oulu mikään uinuva kaupunki ole, mutta aktiivisuus koituu aina koko paikkakunnan hyväksi. Jos porukat keksivät ja ideoivat tapahtumia, voi meiltä pyytää esimerkiksi apua tilojen järjestämiseen ja tiedottamiseen”, luettelee Ritva Tienari.

Kaupungilla on käytössään noin 84 000 euron (500 000 mk) toimintamääräraha vuoden hoitamiseen. Aimo osan rahoista nielee tiedotusmateriaali: julisteita, tarroja, lehtisiä ja t-paitoja on jo painettu.

Kaupungin katukuvassa Unicef-vuosi ei vielä juurikaan näy. ”Toki vuosi pitäisi saada näkymään enemmän. Siksi toivommekin, että esimerkiksi yritykset lähtisivät asiaan mukaan”, vetoaa Ritva Tienari.

Oulun Unicefin paikallisryhmälle kuluva vuosi tietää lukuisia talkootyötunteja. Vapaaehtoisia on nyt mukana noin 20.

”Olemme saaneet mukaan myös koululaisia ja teekkareita”, kertoo Unicefin paikallisryhmän puheenjohtaja Anna Liisa Nivala.

Seuraavaksi ryhmäläiset jalkautuvat muun muassa janopäivän merkeissä, samoin heitä nähdään eri tilaisuuksien lipunmyynnissä.

Malli peräisin Saksasta

Malli nimetä Unicef-kaupunkeja on peräisin Saksasta noin kymmenen vuoden takaa. Suomen Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro on tyytyväinen siihen, että tavasta alkaa tulla meilläkin perinne.

”Kaupunkien asennoituminen lasten asioihin ja kansainväliseen kehitysapuun on koettu äärimmäisen positiivisena asiana.”

Kaupungit valikoi Suomen Unicef, joka ottaa huomioon niin kaupungin aktiviteetit kuin alueellisenkin edustavuuden.

”Oulun vuodelta toivomme, että siinä näkyisi sekä kulttuurista että yritysmaailmasta säteilevä dynamiikka”, sanoo Pentti Kotoaro.

Tieto rahaakin tärkeämpää

Pilottikaupunki oli Kotka vuonna 1999. Lasten Meripäiviä vetävä Airi Koivukoski otti tavoitteekseen, että jokainen kotkalainen saa tietoa Unicefin toiminnasta.

”Pidin tiedottamista vähintään yhtä tärkeänä kuin rahankeruuta. Teimme tietopaketit koululuihin ja päiväkoteihin. Ajattelin, että tiedottaminen tuo tulosta vuosienkin päästä.”

Kotka keräsi vajaat 49 000 euroa (290 000 mk) Kalidingradin tuki- ja koulutuskeskukselle sekä Saharan ja Kosovon lapsille.

”Summa oli nykyisiä tuloksia ajatellen pieni, mutta silloin ei vielä ollut tarpeeksi taitoa eikä päämäärää, että rahaa pitäisi saada hirveästi.”

Vuoden tapahtumista on jokunen jäänyt elämäänkin ja kaupunki käyttää edelleen markkinoinnissaan hyödyksi titteliään ensimmäinen Unicef-kaupunki.

”Vuoden aikana toiminnan tärkeys kirkastui myös niin, että Unicefin toimistoon palkattiin vakituinen työntekijä asioita hoitamaan.”

Pienin asioin omaksi

Jyväskylä oli Unicef-kaupunki vuosimallia 2000. Varoja kerättiin Tsadiin ja Pietariin yhteensä 250 000 euron (1,5 mmk) edestä. Tavoite ylittyi, muistelee projektisihteeri Arja Seppälä.

”Vuosi oli voimainponnistus, mutta pystyimme nivomaan positiivisella tavalla paikalliset toimijat asian taakse. Elinkeinoelämä, yliopisto, yhteisöt ja järjestöt olivat tosi aktiivisesti mukana aina kaupunginjohtajaa myöten”, kehuu Seppälä.

Keräyskohde, nuoriso Pietarissa, herätteli huomaamaan myös jyväskyläläisten nuorten tilanteen. ”He luuraavat kaupungilla ilman tekemistä, tilanne on välillä ollut aika heikko”, toteaa Arja Seppälä.

Seppälä muistelee, että kaupunkilaiset ottivat vuoden omakseen pienten tapahtumien kautta: muun muassa sytyttämällä Kirkkopuistossa kynttilän ja istuttamalla orvokkeja.

Vuoden 2001 Unicef-kaupunkina toimi Turku. Kaupunginsihteeri Eva-Lisa Makkonen muistaa, että koko kaupungilla oli silloin tietty, yksilöity tavoite. Epäbyrokraattinen ja kaunis hyväntekeväisyysajatus sai taakseen kaikki kirkosta ja ammattiyhdistysliikkeistä lähtien.

”Meillä syntyi verkosto Unicefin asian ympärille ja halu puhaltaa yhteen hiileen. Vuosi oli sanoista tekoihin aikaa, teimme oikeasti työtä. Ja kun onnistuimme yli odotusten tarkoittaa se sitä, että meihin voi luottaa”, innostuu Makkonen.

Turun keräys tuotti Tsadin lapsille ja Kalidingradin huumenuorille yhteensä noin 340 000 euroa (2 mmk).

Toukokuun lopussa turkulaiset toimijat pitävät jälleen yhteisen palaverin katsoakseen mitä vireillä oleville hankkeille kuuluu.

”Kaupunki haluaa tukea Unicefia edelleen. Olemme vannoneet, että emme jätä toisiamme.”

Turun viime vuoden esimerkki rohkaisi myös Ruotsin Unicefia aloittamaan vastaavan perinteen. Suomen ensi vuoden Unicef-kaupunki on Kuopio ja sitä seuraavaksikin on jo ehdokkaita katsottuna.

Risto Rasila

Mukana talkoissa. Amani-kuoro on yksi niistä lukuisista kuoroista, jotka osallistuvat Unicef-vuoteen konsertoimalla talkoohengessä. Osa kuorolaisista, Marko Aalto, Annu Lampinen ja Riikka Kuusela toteavat heidän olleen valmiina partiohengessä. Vuoden koordinaattori Ritva Tienari kertoo, että konsertteja järjestetään vielä muutamia.

Risto Rasila

Unicefin hyväksi. Riikka Kuusela (vas.), Annu Lampinen ja Marko Aalto muodostavat osan 15-henkisestä Amani-kuorosta. Porukka esiintyi Unicef-vuoden hyväksi järjestetyssä konserttisarjassa.

Artikkelin lähde Kaleva