Kotimaa etsinnässä

Pianistit Mika Rännäli ja Vanessa Cunha viihtyvät hyvin monikulttuurisessa New Yorkissa, mutta Suomikin on varteenotettava vaihtoehto nuorenparin tulevana kotimaana.

Päivi Alasuutari

Pianistilahjakkuus Mika nnäli, Oulun omapoika ja Musiikkijuhlien uusi taiteellinen johtaja on sitten harvinaisen tiukasti naimisissa. Hän ja brasilialainen pianisti Vanessa Cunha ovat nimittäin menneet kolmesti naimisiin; ensin lokakuussa vuonna 2000 New Yorkissa, viime elokuussa Oulussa ja vielä joulukuussa Rio de Janeirossa. Näin juhlimaan pääsivät molempien suvut, tosin Vanessan vanhemmat tulivat myös Suomen häihin, samoin Mikan vanhemmat Brasilian häihin.

Mika Rännälin isä on kuoronjohtajana hyvin tunnettu, entinen Oulun kaupunginorkesterin kapellimestari Rauno Rännäli ja äiti pianonsoitonopettaja Liisa Rännäli.

”Olimme molemmat Nina Svetlanovan oppilaina Manhattan School of Musicissa, New Yorkissa. Itse asiassa tapasin Vanessan lähes seuraavana päivänä, kun menin New Yorkiin opiskelemaan”, Mika Rännäli kertoo lapsuudenkodissaan Oulun Kaijonharjussa.

Vanessalle Mika oli toinen suomalainen, jonka hän oli koskaan tavannut. Suomesta hän tiesi ainoastaan joulupukin, mutta melkoisia aukkoja oli Mikankin Brasilian tiedoissa. Toistensa kulttuureihin tutustuttuaan Mika ylistää latinalaisamerikkalaista avoimuutta ja rentoutta, Vanessa Suomen luonnonrauhaa ja kulttuurielämää.

Kun kysymyksessä on kaksi pianistia, kotimailla maapallon vastakkaisilla laidoilla on etunsakin. Mika ja Vanessa naureskelevat sopineensa keikkojen jakamisesta keskenään niin, että Mikalla on pohjoinen pallonpuolisko, Vanessalla eteläinen.

Tänään he kuitenkin ovat molemmat Oulussa ja esiintymässä. Pohjoinen ja etelä kohtaavat, kun taiteellinen johtaja Mika Rännäli nosti Oulun musiikkijuhlien teemaksi tällä kertaa Latinalaisen Amerikan. Mika Rännäli itse esiintyy festivaaleilla kahdesti, tänä iltana yhdessä sellisti Marko Ylösen kanssa ja torstain sinfoniakonsertin solistina. Vanessa Cunhalla on sunnuntaina oma pianokonsertti, jossa hän esittää brasilialaista pianomusiikkia.

Pariskunta asuu Manhattanilla, Upper West Side, 26. katu. Vanessa opiskelee musiikin tohtoriksi New Yorkin kaupungin yliopistossa, Mika hankkii elantoa soittamalla. Konsertteja Mikalla on noin 30 vuodessa. Arki kuluu ennen kaikkea harjoitellessa.

”Olen onnellinen siitä, että saan tehdä mitä sydän sanoo. Helppoa konserttipianistin elämä ei toki ole, pitää matkustaa paljon ja esiintymiset jännittävät, mutta toisaalta voi musiikillaan koskettaa ihmisiä. Ja on hienoa tehdä sellaista, jossa ei koskaan tule valmiiksi”, Mika Rännäli miettii.

Niin outo kuin New Yorkin tapaisen suurkaupungin katkeamaton syke Suomen hiljaisuuteen tottuneelle onkin, Mika Rännäli on viihtynyt hyvin sulatusuunissa, jossa elää ”pirstaleinen kameleonttikulttuuri”. Sen dynamiikka kaataa raja-aitoja niin eri musiikkilajien kuin ylipäänsä taidemuotojen väliltä.

”New Yorkin vaikutus minuun näkyy musiikkijuhlien tarjonnassakin. Mukanahan on musiikkia klassisesta jazziin, viihdemusiikkiin ja lisäksi tanssia”, hän sanoo.

Ilman New Yorkiakin Mika Rännäli on liikkunut jouhevasti taidelajien välissä. Oululaiset muistavat hänet myös tanssin kolminkertaisena suomenmestarina.

”Minusta piti tulla ammattitanssija, mutta 16-vuotiaana pianotunnilla koin niin voimakkaan musiikillisen herätyksen, että lopetin tanssimisen seuraavana päivänä.”

Tanssi on jättänyt pianistiin tärkeät jäljet ruumiillisena kokemuksena musiikista. Hän sanookin, että jokaisen soittajan kannattaisi mennä tanssikurssille oppiakseen aistimaan musiikin koko ruumiillaan.

Viime vuosina Mika Rännälin elämässä pianonsoitto ja säveltäminen ovat alkaneet ”tapella ajasta keskenään”. Esimerkiksi musiikkijuhlien eilisessä lied-illassa kuultiin Mika Rännälin sävellyksen kantaesitys.

Nuori pari toteaa elämänsä asettuneen uomilleen New Yorkissa. Vanessan tärkein tavoite lähitulevaisuudessa on saattaa opinnot loppuun ja ryhtyä sitten kokoamaan omaa repertoaaria. Mika tarvitsisi managerin hoitamaan konsertointiin kuuluvan bisnespuolen, josta hän vielä huolehtii itse.

”En ole silti jaksanut niin kauheasti asiaa ajatella, soittamiseen ja säveltämiseen keskittyminen on niin paljon kiinnostavampaa.”

Musiikillisiin kunnianhimoihin kuuluu muun muassa harjoitella esityskuntoon kaikki Skrjabinin pianosonaatit. Parhaillaan hän valmistelee uudemman suomalaisen musiikin konserttiaineistoa, jolle on New Yorkissa kysyntää. Oulun musiikkijuhlienkin varalle taiteellisella johtajalla on monenlaisia ajatuksia, onpa hän kysynyt joitakin esiintyjiä monen vuoden päähän. Erityisesti nimekkäät kapellimestarit ja laulajat kun ovat kiireistä väkeä, aikataulutettuja vuosien päähän.

Vaikka nuoripari viihtyy hyvin New Yorkissa, ei ole mahdotonta, että pariskunta asettuisi Suomeen asumaan Vanessan opintojen päätyttyä. New York tarjoaa kyllä molemmille hyviä mahdollisuuksia, eikä kielikään tuottaisi vaikeuksia. Mutta Suomen vilkkaassa ja korkeatasoisessa musiikki- ja kulttuurielämässä on kiinnostavat puolensa.

Erityisesti Mika olisi valmis harkitsemaan Brasiliassakin asumista, mutta ammatillisesti se ei välttämättä olisi viisasta, eikä maan levoton tilannekaan houkuttele. Rio De Janeiron sykkeessä varttuneelle Vanessalle hiljaisuus, jota Suomessa voi pysähtyä kuuntelemaan, on ollut hätkähdyttävä kokemus.

”Kun ensimmäisen kerran tulimme Suomeen, Vanessa ihmetteli ihmisten ja äänien puutetta Helsinki-Vantaan lentokentällä”, Mika nauraa.

”Sitäkin mahdollisuutta olemme pohtineet, että Vanassa voisi hakea vuodeksi vaihto-oppilaaksi Sibelius-akatemiaan”, Mika paljastaa. Sekä Mika että Vanessa suunnittelevat opiskelevansa toistensa äidinkieltä. Vanessa miettiikin, että vaihto-oppilaana suomenkieleen voisi päästä kiinni luontevasti.

Niin, tuleva kotimaa kuuluu joka tapauksessa lähiaikoina päätettäviin asioihin. Mutta varmaa on se, että Mika Rännäli ja Vanessa Cunha viettävät Oulun Musiikkijuhlien jälkeen vielä viikon Suomessa, hiihtolomalla.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva