Seuraelämää Oulun horisontista

Kulttuurihistoriaa

Markus H. Korhonen: Kaupunginkellarista Seurahuoneelle. Keveästi oululaisen kestikulttuuri vaiheilta. Restaurant Societyhouse Oy.

Elämänmyönteistä oululaista kulttuurihistoriaa edustava Markus H. Korhosen uusin kirja vaikuttaa jopa kuvitukseltaan ja anekdoottiensa osalta Armas J. Pullan verrattomien ja henkevien historioitten hengenheimolaiselta. Mikä Markus J. Pulla meille onkaan annettu!

Kysymyksessä on Oulun kolmannen (tai neljännen) Seurahuoneen avajaisten kunniaksi julkaistu oululaisen ravintolaelämän vähemmän ryppyotsainen historia.

Varsinainen pääjuoni kulkee kolmen seurahuoneen eli vuoden 1882 tulipalon polttaman Westerlundin salongin (1849-1882), Susiteetin eli nykyisen kaupungintalon (1886-1942) ja Oulun Uuden Seurahuoneen (2001-) sekä yleensä seurahuoneiden luonnehdintojen kautta.

Muutenkin otetaan tähän elämänalaan näkökulma Oulun horisontista ja vain tarpeellisen etäisyyden ja vertailun vuoksi hieman muualta, koska pian 400-vuotisjuhliaan viettävässä kaupungissa oli majatalonpitäjiä heti 1600-luvulla. Kaupunginkellarikin mainitaan samalta vuosisadalta.

Elämänmyönteisestä kokonaisotteesta huolimatta Markus H.Korhonen on onneksi myös kriittinen silloin, kun on kritiikin paikka. Kuten vaikkapa silloin, kun hän kuuluisien salonkien vaiheita esitellessään muistuttaa nykyoululaisillekin tutunnäköisen kuvan tekstissä, että kysymyksessä oli maineikas Mathlinin salonki Aleksanterin- ja Kauppurienkadun kulmassa. Tämä talohan revittiin saman huuman aikana, jolloin Aleksanterinkadun puutalot paloivat hyvässä järjestyksessä toinen toisensa jälkeen. Eli Korhosen sanoin: ”Tämä talo tosin revittiin ja siinä samalla, valistumattoman rahan puhuessa, meni melkoinen siivu Suomen historiaa.”

Oulun ensimmäinen seurahuone eli Westerlundin salonki on yksi kirjan pääosan esittäjistä. Tämän oululaisten mielestä melkoisen salaperäiseksi jääneen rakennuksen vaiheita on tosin varsin laajasti selvitellyt juuri salongin 150-vuotissyntymäpäivän alla eli 1999 ilmestyneessä kirjassaan Alati kiertueella varhaisen teatterimme ja sirkustaiteemme intohimoinen tutkija ja tuntija Sven Hirn. Häntä Markus H. Korhonen ei näy lainkaan hyödyntäneen, mutta värikästä tarinaa löytyy.

Korhonen löytää jopa kohtalonyhteydet vuoden 1882 suurpalossa palaneen Westerlundin salongin ja Oulun Uuden Seurahuoneen välillä. Jälkimmäisen talon paikalla ollut merikapteeni Johan Fredrik Petrellin kiinteistö oli eteläisin ja laitimmaisin tuossa palossa palanut rakennus. Palon jälkeen Petrell sitten rakensi komean kivitalon, josta tuli aikanaan Oulun kolmas seurahuone.

Toisen seurahuoneen eli Susiteetin rakentamista kiirehti Pohjanmaan rata, jonka saapumista Ouluun juhlittiin keskeneräisessä talossa lokakuussa 1886, vaikka seurahuone valmistui vasta seuraavana vuonna. Sittemmin taloa etenkin sisätilojen osalta on muutettu niin paljon, ettei vanhimmasta kaudesta ole Korhosen mukaan enää paljoa jäljellä, vaikka juhlasali on entistetty alkuperäiseen asuunsa. Sen Korhonen muistaa mainita koko läänin upeimpana edustustilana.

Nyt, kun Oulun Uusi Seurahuone on olemassa, voi mietiskellä sitä, että Markus H. Korhonen toteaa Oulun todellakin viettäneen peräti kahden seurahuoneettoman sukupolven aikaa, sillä lopetettuaan ravintolana ehti Oulun järjestyksessä toinen seurahuone tulla tutuksi sodanjälkeisille sukupolville paitsi kaupungintalona myös teatterina. Oulun kaupunginteatteri siirtyi siitä vasta vuonna 1972 nykyiseen paikkaansa.

Kuriositeettina Korhonen muistaa vielä yhden seurahuoneen, Heinäpään Seurahuoneen, joka toimi 1960-80 -luvuilla: ”Tämä ravintola Seurahuone ei kokonsa ja sijaintinsa puolesta liittynyt 1800-luvulla alkaneeseen suurimittaiseen seurahuoneinstituutioon, mutta se oli olennainen osa aikansa oululaista ravintolaelämää.”

Kolmannen Seurahuoneen osuus kirjassa on luku ihan erikseen. Sen resepti näyttäisi olevan peräisin ihan toisesta keittiöstä kuin mennyt historia eli sivulla 66 kirja ikäänkuin menee kahtia ja muuttuu mainostoimistomaiseksi jäljeksi. Laadukkaaksi tosin.

Kaisu Mikkola

Ensimmäinen seurahuone. Westerlundin salonki pilkottaa vanhassa maalauksessa oikealla. A.F.Draken maalaus kuuluu Pohjois-Pohjanmaan Museon kokoelmaan.

Ojakadusta Rautatienkaduksi. Tämän portin alta kulkivat kutsuvieraat Oulun rautatiejuhliin vielä keskeneräiseen toiseen seurahuoneeseen.

Rautatiejuhlaillallisen menukortti, yksi kirjan ruokalista-kuvista. Tämä kortti kuuluu Pohjois-Pohjanmaan Museon kokoelmaan.

Artikkelin lähde Kaleva