Yllätys, yllätys:

Runebergin lumipatsas Oulussa vasta 1906!

Atte Kalajoki

OULU Runeberg-artikkelini viime Runebergin päivänä tuntuu tulleen luetuksi, mm. Huvudstadsbladet referoi sitä Oulun kuvan kera heti 8. helmikuuta. Oululainen oululaispostikorttien kerääjä Paavo Moisala soitti heti ja kävi sitten tuomassa lainaan tässä julkaistavan postikortin eli saman (joskin paremman) kuvan Runebergin lumi- ja jääpatsaasta, jonka Nya Pressen julkaisi 9.4.1952.

Postikortin takana on mustekynällä kirjoitettu merkintä: ”Grupp af snö och is Runebergsdagen 1906 i Uleåborg framför Societetshuset.” (Muodostelma lumesta ja jäästä Runebergin päivänä 1906 Oulussa Seurahuoneen edessä.)

Ei mitään muuta.

Jälleen turvauduin kaupunginkirjastoon, jossa maisteri Irma Kyrki heti riensi selailemaan vuoden 1906 Runebergin päivän oululaislehtiä, Kaikua ja Kalevaa.

Heureka: sieltähän se peräänkuulutettu Runebergin juhla löytyi. Kaiussa on - tosin vasta 7. helmikuuta 1906 - pitkä selostus, joka alkaa otsikoksi vahvennetuilla sanoilla Runebergin päiwää (wietettiin juhlallisesti Oulussa, niinkuin muuallakin yli koko maan).

Kaleva oli liikkeellä jo 5.2. Sen välikkeillä ladottua artikkelia Runeberg'in juhla voisi pitää vaikka pääkirjoituksena. Sen vieressä on ilmoitus Seurahuoneen juhlasalissa samana iltana pidettävästä juhlasta, allekirjoittajana Juhlatoimikunta. Numeroidut pääsyliput (varmistus istumapaikasta!) näyttävät maksaneen 2 mk, numeroimattomat 1:50, koululaisliput markan.

Kalevan artikkelin ensimmäisistä virkkeistä voi todeta, että siihen aikaan, sata vuotta sitten, Runebergin syntymäpäivä oli vakiintunut juhlapäiväksi, jota vietettiin vuodesta toiseen kaikkialla maassa ”ylhäisten niin kuin alhaistenkin” piireissä. Valovirrat vuoden pimeimpänä aikana muistuttivat hengen suurmiehen työstä. Näin myös routavuosina. ”Hän (Runeberg) oli yksi niitä sankareita, jotka herättiwät suomalaisen huomaamaan, että hänellä oli omituinen isänmaansa.”

Viitattuaan vasta edellisenä syksynä päättyneeseen sortokauteen, jolloin Runebergin teoksetkin oli yritetty poistaa kouluista, Kaleva toteaa, että ”juhlamme Runeberg'in kunniaksi muistuttaa myöskin hänen maailmankatsomuksensa woittoa”. ”Hänen muistonsa on omansa yhdistämään yhdeksi wainovuosien jäleltä rikkirewityn kansan.”

Juhlauutisessaan, siis jo Runebergin päivän aamuna, Kaleva kertoo, että ”Seurahuoneen edustalla oli juhlatoimikunnan aloitteesta lumiselle alustalle pystytetty Runebergin rintakuwa. Illalla se walaistiin sähköllä, joka kimalteli suurenmoisessa waloloistossa ympärille asetetuissa lumilyhdyissä ja taustalla olewissa jääpilareissa.” Koko rakennelman oli järjestänyt arkkitehti Viktor Sucksdorff, kuten jo edellisessä artikkelissani kerroin.

Kaleva kertoo myös muutamista tärkeimmistä iltajuhlan ohjelmanumeroista. Kaiun kuvaus (7.2.1906) juhlasta on Kalevan kuvausta yksityiskohtaisempi. Kaiku kuvaa ensin lumimuodostelmia:

”Seurahuoneen edustalle oli lumesta tehdyn patsaan päähän asetettu Runebergin rintakuwa niin taitawasti, että patsas ja kuwa näyttiwät olwan yhtä. Taustalle oli asetettu kuusia. Lumesta ja teräwäsärmäisistä jäälohkareista oli sitä paitsi tehty walli. Kun tähän laitokseen asetetut lukuisat sähkölamput sytytettiin palamaan, syntyi mitä kaunein taulu.”

`Itse juhlaa voi näin jälkikäteen kuvailla vain molempia lehtiselostuksia yhdistäen. Orkesterin alkusoiton jälkeen piti juhlapuheen maisteri Hannes Rehnbäck ”kuwaillen Runebergin merkitystä elämämme tarkoitusperien ohjaajana”. Kaiun kertomaa juhlan jälkeen. Kalevan ennakkouutisen mukaan puhuja olisi kuvannut Runebergin runoutta.

Kaiku mainitsee puhujaksi E(dv). Rehnbäckin. Sen niminenkin Rehnbäck vaikutti Oulussa, mutta hän oli pankinkomissaari! Mieskööriä - mieskvartettia - johti herra Hjalmar Borg.

Ohjelmassa oli tämän jälkeen ensimmäinen laulu ”Kung Fjalarista”, ”hywin onnistunut kuwaelma”. Väliajan jälkeen oli ohjelmassa Finlandia. Juhla päättyi ”sangen ylewällä tawalla voimistelunopettaja Gustav Englundin (esiintyi usein myös lausujana) kokoonpanemaan kulkueeseen, jonka muodostivat ”merkillisimmät Runebergin luomista henkilöistä”.

Tämä ohjelmanumero esitettiin ulkona, Seurahuoneen edessä. Soiton kaikuessa marssivat esille merkillisimmät Runebergin runoudessa esiintyneet henkilöt, kuten vänrikki Stool, von Döbeln, Lotta Swärd, Oihonna Nadeshda ja monet, monet muut. Lopuksi he ryhmittyivät patsaan ympärille ryhtyen laulamaan ”Maamme” laulua, johon yleisö yhtyi.

Kaiun mukaan (siis 7.2.1906) sama ohjelma esitettiin uudelleen seuraavana iltana. Juhlaselostuksen alussa mainittiinkin, että kansalaisjuhlaan itse Runebergin päivänä ”eiwät liene puoletkaan pyrkijöistä saaneet pileteitä”.

Itse patsasrakennelmasta tietää Kaiku kertoa, että rintakuvaa vartioi kaksi enkelimäistä naisolentoa, joista toisella oli laakeriseppele kädessään. Valokuvassa tällaisia hahmoja ei näy, sähkö ei liene riittänyt koko komeuden valaisemiseksi.

Arveluni suomenkielisten oululaisten ja heidän lehtiensä nuivasta suhtautumisesta Runebergin juhlintaan ”på svenska” osoittautuivat siis mielikuvitteluksi. Jokin selitys kun piti keksiä tapahtumalle, josta siis satavuotissyntymäpäivänä ei vielä tiedetty mitään.

Juhlan ohjelmasta huomattava osa lienee esitetty ruotsiksi, mistä tosin ei ole mitään mainintoja kummassakaan em. lehdessä. Oulun suomalainen klassillisen lyseon voimistelunopettaja Englund joka tapauksessa on taitanut myös suomen kielen.

Tulkoon samalla mainituksi, että Oulun Työväenyhdistys järjesti vuoden 1905 Runebergin syntymäpäivänä oman Runeberg-juhlansa, kuten satavuotissyntymäpäivänäkin. Juhlan päänumerona 1905 oli muurari Heikki Ahmalan kaunis puhe Runebergin runoilijaluonteesta. Esitystään puhuja valaisi sattuvilla otteilla Runebergin runoista.

Ahmala olikin vuodesta toiseen yksi työväenteatterin aktiivisimmista harrastajista, tarvittaessa myös näyttämöllä. Vuoden 1905 ohjelmaan kuuluivat myös kuvaelmat ”Maaherra” ja ”Kuolewa soturi”. Kaleva muistaa lisäksi mainita, että ”Wäliajoilla saatiin kuulla T:yhd. uuden pianon soittoa”. Uusi oli myös esiintymispaikka, vasta valmistunut Työväentalo, jonka Oulun historian harrastajat muistavat Teatteritalona, joka tuhoutui jatkosodan ilmapommituksissa.

Artikkelin lähde Kaleva