Mutta missä on läänin keskus?

hämmästelee Nukun pomo

Kaisu Mikkola

OULU ”En osaa tätä oikeastaan edes ajatella sillä tavalla, että näitä olisi vain yksi!”

Tässä oululaisen Nukun johtaja, johtava kulttuurisihteeri Arja Huotarin lievästi hämmästyneet sanat hänen arvioidessaan tuoretta lastenkulttuuripoliittista ohjelmaa sillä silmällä, että oma talo olisi vahva ehdokas valtakunnalliseksi lastenkulttuurin osaamiskeskukseksi.

Kulttuuri kasvaa lapsissa -niminen, yli 150-sivuinen selvitys korostaa sitä, miten kunnissa toimisi laaja lastenkulttuuriosaamiseen profiloituneiden kulttuurikeskusten verkosto. Niitä sitten koordinoisi yksi ainoa valtakunnalliset toimintaedellytykset omaava, laaja-alaista tietämystä hallitseva, yhteistyöhön orientoitunut ja kehittämistyöhön erikoistunut lastenkulttuurikeskus.

”Mikä on valtakunnallisen rooli? Mitä se koordinoi?” Arja Huotaria ihmetyttää kahtiajako, jossa puhutaan vain useista kuntien lastenkulttuurikeskuksista ja sitten siitä yhdestä ainoasta valtakunnallisesta:

”Me emme ajattele siten. Meidän suunnitelmamme ei ole paikallinen vaan koskee lääniä.”

Toistakymmentä listalla

Upouusi ohjelma noteeraa Arja Huotarin vuodesta 1994 vetämän nuoriso- ja kulttuurikeskuksen yhtenä yli kymmenestä tällä hetkellä olemassaolevasta lasten kulttuuri- ja taidekeskuksesta, joiden joukosta mitä ilmeisimmin etsitään valtakunnallinen alan osaamiskeskus.

Siis se, joka koordinoisi koko keskusten verkoston.

Listalla ovat Oulun Nukun lisäksi Helsingin Annantalo, Vantaalla ehdokkaita on kaksi, Pessi ja Toteemi, Espoossa yksi nimeltään Pikku-Aurora, Tampereella Vuoltsu, Turussa kolme erinimistä, Kulttuuripaja, Seikkailupuisto sekä Käden jälki keskus, Porissa Annis, Hyvinkäällä Lasten ja nuorten taidekeskus sekä Valkeakoskella Voipaalan taidekeskus ja lastenkulttuurikeskus.

Lisäksi ohjelma listaa Hämeenlinnan, koska siellä on valtakunnallinen lastentapahtuma, Jyväskylän, koska siellä on virinnyt lastenkulttuurikeskusmaisia suunnitelmia, ja Nokian, joka viime vuonna julistautui lasten kaupungiksi.

Kun Arja Huotari katselee tätä listaa, hän toistaa monen nimen kohdalla, ettei tunne näitä.

”En ihan oikeasti tunne!” sisältää viestin, että muutamat kaupungit ovat polkaisseet lastenkulttuurikeskuksensa tai -hankkeensa pelkästään sen toivossa, että saisivat valtakunnallisen keskuksen itselleen.

Kilpailuttaminen on siis käynnistynyt.

Kolme on kärjessä

Arja Huotarin mielestä Helsingin Annantalo ja Hyvinkään lasten ja nuorten taidekeskus ovat Nukun kanssa toimineet pisimpään, mutta keskinäiseen arvojärjestykseen hän ei rupea vahvaa kolmikkoa asettamaan.

”Jos jokainen kunta lähtee valtakunnallisen keskuksen hakuun, niin jatketaan me omalla linjallamme. Nuku voisi olla valtakunnan osakeskus. En ole vielä ajatellut roolia koko valtakunnan keskukseksi.”

Toisaalta Oulu saattaa vaikuttaa ulospäin ihan samasta syystä puuhakkaalta kuin nuo Huotarille toistaiseksi tuntemattomat hankkeet.

Perustettiinhan Ouluun lastenkulttuurin osaamiskeskuksen suunnittelutyöryhmä vasta siinä vaiheessa, kun taiteen keskustoimikunnan lastenkulttuuriohjelma oli jo loppusuoralla.

Suunnittelutyöryhmän odotetaan laativan ehdotuksensa, kun Oulu tosissaan hakee opetusministeriöltä kaupungille lastenkulttuurin osaamiskeskuksen asemaa.

Huotari toimii puheenjohtajana tässä kuukausi sitten ensimmäisen kerran kokoontuneessa 13-jäsenisessä työryhmässä. Hän sanoo, että Oulun työryhmässä on haluttu korostaa lastenkulttuurityön lisäksi kulttuurityön sosiaalista merkitystä.

Nukun hankkeessa erityisen tärkeänä on pidetty sitä, ettei puhuta vain lasten vaan myös nuorten kulttuurikeskuksesta. Sen parhaana paikkana pidetään yhtä fyysistä tilaa, johon on helppo tulla eri puolilta. Paikka on jo katsottuna: Nukun oma kortteli laajennettuna Byströmin kiinteistöllä olisi sovelias.

Keskuksen pitäisi olla resurssipankki, joka säteilisi ympäristöön aina lähikuntiin ja muualle lääniin saakka.

Laadukkaan ja mielekkään toiminnan takeina olisi paitsi lasten ja nuorten taidekasvatus myös taiteella kasvattaminen. Tähän liittyisi selvitys taiteen mahdollisuuksista lastensuojelutyössä ja erityisryhmien työskentelyssä, Arja Huotari luettelee oululaissuunnitelmia.

Määrittely ei ongelma

Kun Oulun Nukun johtaja tutkii lastenkulttuuripoliittisesta ohjelmasta sivua, jossa pohditaan sitä miten lastenkulttuurikeskus pitää määritellä, hän toteaa:

”Ei määrittelykysymys ole ikinä noussut meillä ongelmaksi.”

Yleensä hänen kokemuksensa perusteella ei voida moneksi vuodeksi ruveta miettimään, miten homma menee tai kuka on guru, joka tietää miten on.

Se mitä Arja Huotari haluaa korostaa, on, että hänestä on arvokasta, kun apulaiskaupunginjohtaja Silja Hiironniemi asetti työryhmän, jotta Nuku pääsisi tavoittelemaan lastenkulttuurin osaamiskeskuksen asemaa.

Eipä hän malta olla mainitsematta sitäkään, että tuossa samassa tilanteessa eräs kunnallispoliitikko tuli tiukkaamaan häneltä, tajuaako hän, miten tärkeästä asiasta tässä on kysymys.

Kun Oulun suunnittelutyöryhmä seuraavan kerran kokoontuu, se saa vieraakseen juuri valmistuneen lastenkulttuuripoliittisen ohjelman laatineen työryhmän sihteerin, pääsihteeri Esa Rantasen Taiteen keskustoimikunnasta.

Silloin on tarkoitus saada ainakin lisää tietoa siitä, mikä on seuraava veto Oulun ja Nukun hankkeessa valtion rahoitusta saavaksi lastenkulttuurikeskukseksi.

Artikkelin lähde Kaleva