Kirkkoherran virka seuraava askel

Oulun hiippakunnassa ei ole vielä naista seurakunnan pääpaimenena

Jouni Knihtilä

KEMI Oulun hiippakunnassa alettiin yli kymmenen vuotta muuta maata myöhemmin noudattaa kirkkolain mukaista järjestystä, kun Samuel Salmi runsas vuosi sitten astui piispan virkaan. Salmi on jo ehtinyt vihkiä kymmenkunta naista papiksi, itse asiassa enemmistö hänen aikanaan pappisvihkimyksen saaneista on ollut naisia.

Naisteologit iloitsevat vilpittömän avoimesti muuttuneesta tilanteesta. Mutta naisteologien yhdistyksen puheenjohtaja, pastori Leena Salmensaari odottaa jo jatkoa.

”Seuraava askel Oulun hiippakunnassa on naisen pääsy kirkkoherran virkaan”, Salmensaari määrittää.

Vakituisessa virassa on parikymmentä naiskirkkoherraa. Mutta se, milloin nainen astuu seurakunnan johtoon pohjoisimmassakin hiippakunnassa, on vielä kysymysmerkki. Ratkaisu on Salmen mukaan seurakuntalaisten käsissä.

”Luotan siihen, että hiippakunnan seurakunnat tietävät, mitä ne tahtovat. Minun ei ole mielekästä lähteä sanomaan, että jonkun seurakunnan pitäisi saada nais- tai mieskirkkoherra”, Salmi huomauttaa.

Seurakuntavirassa on runsaat 400 naispappia, joka on noin neljännes seurakuntapapeista. Naispappien enemmistö on keskittynyt eteläiseen Suomeen.

Oulun hiippakunnassa on Salmensaaren mukaan suhteellisestikin vähiten naispappeja. Yksi syy tähän on se, että piispa Olavi Rimpiläisen aikana naiset joutuivat lähtemään pappisvihkimykseen muualle. Tällä hetkellä hiippakunnassa on nelisenkymmentä naispappia.

”Aika monessa seurakunnassa ei ole naispappia, mutta enemmistö hiippakunnan väestöstä on kokenut naispappeuden”, Salmi laskee. Hän uskoo, että historian juoksussa tasapaino varmaan löytyy.

Tasa-arvo haussa joka portaaseen

Oulun hiippakunta käy parhaillaan läpi sitä naispappeuden tuomaa muutosprosessia, jonka muut hiippakunnat ovat jo pääosin kokeneet. Salmen mielestä täällä pätevät samat lainalaisuudet kuin muissa hiippakunnissa. Naispappeus on arkipäiväistynyt normaaliksi osaksi kirkkoa ja seurakuntaelämää.

”Työskentely on ollut rakentavaa, mutta toki muutosvaiheessa aina kysytään, missä mennään”, Salmi luonnehtii.

Piispa ei omissa silmissään pappisvirasta puhuttaessa näe eroa naisella ja miehellä. Hän toppuutteleekin hehkuttamasta luonnollisella asialla.

”Minusta on aivan selvää, että naisilla on erityisosaamista ja erityistä annettavaa tämän viran sisällä. Miehillä on omat avunsa. Yhdessä täydennämme toisiamme.”

Salmensaarikin vakuuttaa, että hyvän työyhteisön dynamiikkaan tarvitaan molempia sukupuolia. Tasa-arvo on sitä, että on sekä miehiä että naisia. Mutta Salmensaari haluaa, että kirkon joka portaassa vallitsee tämä tasa-arvo. Palkkauksessa se on jo toteutunut.

Hän kehottaakin naisia hakeutumaan seurakuntatyön johtamiskoulutukseen, se on nimittäin ollut tämän vuoden alusta edellytyksenä kirkkoherran virkaan. Jo virassa olevia kirkkoherroja tämä vaatimus ei koske.

Tiettävästi ensimmäisenä Oulun hiippakunnan naispappina koulutuksen on suorittanut Kemin seurakunnan kappalainen Aino Pieskä, joka läpi kävi sen viime syksynä. Pieskä oli ainoa nainen 21 kurssilaisesta.

Pieskällä ei näillä näkymin ole tähtäimessä kirkkoherran pesti, mutta johtamiskoulutus takaa sen, ettei se ole ainakaan papereista kiinni. Hän on ollut 12 vuotta pappina Kemissä ja siirtyy kesän korvalla kappalaiseksi Liminkaan, Limingan rovastikunnan ensimmäiseksi naispapiksi.

Pieskä on helpottunut piispan vaihtumisesta, sillä aiemmin ei ollut tällaista mahdollisuutta tulla piispan pakeilla kuulluksi ja ymmärretyksi. Vapaamielisessä Kemissä sen sijaan naispappina toimiminen on ollut helppoa. Tälläkin hetkellä kaupungin seitsemästä papista neljä on naisia.

Eläkebuumissa avautuu kirkkoherran virkoja

Niin Pieskä kuin Salmensaarikin huomauttavat, että kymmenen vuoden sisällä kirkkoherroja vaihtuu runsaasti eläkebuumin myötä. Se avaa vahvasti naisistuvalla alalla mahdollisuuksia myös naisille siirtyä seurakunnan johtotehtäviin.

Salmensaari uskoo, että naiset voivat luoda uudenlaisen kirkkoherranroolin seurakunnissa. ”Johtajan kykyihin kuuluu pitää langat käsissään, tähän meillä naisilla on kyky ja taito. Perheen arkielämän organisointi antaa perustaidot monen asian hallintaan samanaikaisesti, johtamistaidon koulutus taas hallintoon tarvittavat taidot.”

Oulun hiippakunnassa pappistilanne yleensä on piispa Salmen mukaan näennäisesti hyvä, mutta ikäprofiili kallistuu pohjoisessakin uhkaavasti eläköitymisen suuntaan.

Salmi tunnustautuu optimistiksi sinisilmäisyydenkin uhalla, niinpä hän ei maalaile uhkakuvia taivaalle.

”Maailma muuttuu niin nopeaan tahtiin, että kymmenen vuoden päässä olevaa ilmapiiriä on vaikea ennustaa. Voi olla, ettei silloin olekaan pappispulaa tai se on vahvasti liioiteltu”, hän pohtii.

Salmi tuntee pappisliiton varoitukset, mutta viittaa esimerkiksi vuoden 1994 tutkimukseen, joka ennakoi noin 500 teologian maisterin työttömyyttä vuosituhannen vaihteessa. ”Tälle tutkimukselle voi tänään hymähtää.”

Kemissä on torstaina ja perjantaina naisteologien neuvottelupäivät, joilla pohditaan muun muassa naisjohtajuutta. Aino Pieskälle läheisintä on jaettu johtajuus, yhdessä tekemisen ajattelutapa.

Piispa ja kappalainen. Piispa Samuel Salmi ja Kemin kappalaisen virasta jonkin ajan päästä Limingan kappalaiseksi siirtyvä Aino Pieskä. Pieskä on Limingan rovastikunnan ensimmäinen naispappi.

Edessä lähtö Liminkaan. Aino Pieskä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että hakisi jossain vaiheessa kirkkoherran virkaa.

Messulla käyntiin. Naisteologien neuvottelupäivät Kemissä käynnistyivät messulla lumilinnan kappelissa.

Artikkelin lähde Kaleva