Lasi ja tekstiilit lyöttäytyivät yhteen

Sekä viileää älyllisyyttä että pursuavaa huumoria

Taideteollisuusnäyttely

Sekä - että. Maija Lavosen tekstiilitaidetta ja Oiva Toikan lasitaidetta Oulun taidemuseossa 26.5. saakka.

”Maija vei tekstiilistä astmaisuuden, ei tule köhivä tunne, värit on harkitun yksinkertaisia ja tuo työ on mahtavan isänmaallinen,” lasitaiteilija Oiva Toikka (s. 1931) innostuu ja osoittaa Oulun taidemuseon uuden näyttelyn toista taiteilijaa ja ikätoveriaan, tekstiilitaiteilija Maija Lavosta (s. 1931) ja hänen pellavasta ja luonnonsilkistä kudottua teosta Meri (1980).

Lavosella ja Toikalla ei ole aikaisemmin ollut yhteisnäyttelyä. Yhteistä heillä on paljonkin.

He ovat opiskelleet samanaikaisesti Taideteollisessa oppilaitoksessa, nykyisessä Taideteollisessa korkeakoulussa. Toikka keraamikoksi ja kuvaamataidonopettajaksi, Lavonen silloisella muoti- ja mallisuunnittelulinjalla.

Kumpikin on sitten näistä aloista luopunut luovasti, Toikasta tuli Nuutajärven lasitehtaan taiteilija ja Lavosesta vapaa tekstiilitaiteilija. Ja näyttely osoittaa, että Toikkakin on tehnyt ryijyjä, muhkeasti pursuavan paperisuikaleryijyn Sic transit gloria mundi 1998.

Pohjoinenkin heitä yhdistää.

Maija Lavosen sukujuuret ja lapsuusvuodet ovat pohjoisessa, Oiva Toikka oli kuvaamataidonopettajaksi valmistuttuaan 1959-63 opettajana Sodankylässä. Viipurilaissyntyinen Toikka viihtyi pohjoisessa ja pohjoisten ihmisten keskuudessa, mutta oman taiteen tekemiselle ei jäänyt aikaa.

Meri on Lavosen varhaisin työ näyttelyssä ja niitä tekstiiliteoksia, jotka irtaantuvat seinästä, tulevat tilaan ja ottavat tilan hillitysti haltuunsa.

Raikasta Merta vastapäätä hehkuu seinällä Ruska (1996). Siitä Lavonen sanoo, ettei hän koskaan uskonut suunnittelevansa villasta, pellavasta ja ruskaväristä ryijyä.

Hillityt harmaa, luonnonvalkoinen, siniharmaa ja musta ovat hänen värejään. Portaissakin näyttelyyn tulijan ottaa vastaan puolipyöreä Harmaa kirjokansi (1986) vieressään pieni neliöpala esikuvaansa, Lapin marmoria. Mutta Rovaniemen kutsunäyttelyyn 1996 Lavonen ei voinut olla tekemättä ryijyä, jossa loistivat juuri sen syksyn Rovaniemen puiden värit.

Nyt Lavosen töissä on useinkin pilkahdus väriä. Hän ”haluaa tuoda kaikkiin teoksiinsa optimismia, ei saa jäädä masennukseen”. Niinpä ryijyssä Ensimmäinen säde (1997) on suikale keltaista ja uusimmassa, taidokkaasti kaksipuoleisessa Pakkasaamussa (2002) vaaleanpunainen auringonkajo loistaa luonnonvalkean ja mustan kentän yläpuolella ja akryylipalat kimmeltävät lumivillan seasta.

Oivan Toikan lasitaiteen värikkyys, runsaus, moniulotteisuus, huumori ja barokkinen massiivisuus on vastakohta Lavosen tekstiilien viileälle älyllisyydelle. Mutta on lasiteoksissa on särmääkin. Isot lasitähdet ja tornit terävyydessään ovat jopa aggressiivisia. Mutta ne onkin tehty talouslaman pahimpiin aikoihin 1990-luvun puolivälissä.

Oiva Toikka nauttii lasimateriaalin ja värin muunteluista ja yhdistelyistä.

Näyttelyn monet uniikkiteokset kertovat materiaalin ja värin hyvin sattumanvaraisestakin käyttäytymisestä lasimestarin muotoillessa kuumaa massaa taiteilijan suunnitelmien mukaiseksi.

Usein tietoa työn toteutumismahdollisuuksista saadaan vasta prosessin aikana. Toikka osoittaa hellästi Stonehenge-teosta (1976), jossa toisiinsa sulaneet värit ovat marmoroineet materiaalinsa: ”Ei tämä niin kaunis ole, mutta se kertoo työstä.”

Toikka tunnetaan erityisesti lukuisista lasilinnuistaan. Näyttelyssä nämä siivekkäät on oivaltavasti koottu massiiviseksi ryhmäksi. Toinen massiivinen kooste on 65 lasikuution seinämä ”Ryijy”. Siitäkin Toikka pedagogisesti pyytää huomata erityisesti erilaisen lämpötilan aikaansaamat erilaiset punaisen värin vivahteet kuvioissa kuutioiden sisällä.

Toikan töiden muotojen ja värien runsausta poikkeaa suorastaan sakraali, hillityn sinivihreä lasikuutiokooste Waltteri in Memoriam (1995).

Kenen Waltterin muistoksi, on joku jo taidemuseossa kysynyt. ”Vanhalle automaattiprässikoneelle,” vastaa Toikka. Tehtaalla jokainen konekin on persoona ja niillä on omat nimetkin.

Décolletén (1998, 2002) maljamaiset teokset sointuvissa väreissään ovat hillitysti pehmeän pyöreitä. Niistäkin Toikka hoksauttaa, miten ympäristön valo vaikuttaa väriin, ikkunan ääressä vaikkapa vieno roosa on keskellä huonetta liki tummanruskea.

Näyttelyn ulkopuolelle jää Oiva Toikan laaja lasin sarjatuotanto, keramiikka- ja posliinityöt.

RIITTA MÄKELÄ

Jukka Leinonen

Vienoissa väreissä pullistellen. Oiva Toikan Décolleté -lasiteoksia.

Jukka Leinonen

Mies ja hänen lintunsa. Oiva Toikka ja lintujen saari Oulun taidemuseossa.

Jukka Leinonen

Taiteilija ja lapsuuden muistot. Maija Lavosen tekstiiliteos Meri, pellava ja luonnonsilkki, 1980.

Jukka Leinonen

Pohjoinen syksyllä. Maija Lavosen ryijy Ruska, villa, pellava. värjätty sisal, 1996.

Artikkelin lähde Kaleva