Aluetiedettä maakuntien tarpeisiin

Geoinformatiikan lahjaprofessuurissa mukana kuntia ja kuntayhtymiä

Pekka Karjalainen

OULU Oulun yliopiston maantieteen laitoksen ensimmäinen geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen ei pidä lahjoitusprofessuuria uhkana yliopiston päätehtävälle, perustutkimukselle. Pikemminkin se tarjoaa mahdollisuuden mennä entistä tukevammin maakuntaan.

Aikaisemmin maantieteen yliassistenttina toimineen Rusasen virka muutettiin 4,5 vuoden professuuriksi. Suurimman osan professorin palkasta - aikaisemman yliassistentin palkan - maksaa aikaisempaan tapaan yliopisto. Reilun 25 000 euron (150 000 markan) lisäkulut menevät puoliksi Oulun seudun yrityspalvelukeskuksen sekä Oulun eteläisen alueen seutukuntien ja koulutusyhteisöjen piikkiin.

Lahjaprofessuureissa paljon arvostelua herättänyttä yritysrahoitusta ei tule. Maantieteen laitos pyörittää professuuria ja laskuttaa yhteistyökumppaneiden osuuden kerran vuodessa. Sävelet ovat selvät.

Projektien rahoituksesta ja rahaliikenteen seurannasta päätetään muiden projektien yhteydessä erikseen.

Professuuri vahvistaa maantieteen laitoksen tutkimusta. Koska Oulussa ei ole juurikaan yhteiskuntatieteellisiä aineita, maantieteen laitos on jo pitkään tehnyt muun muassa aluetutkimusta.

Tekniikka avaa huimia näköaloja

Rusanen korostaa, että yliopisto pystyy tarjoamaan ennen kaikkea tietoa kuntien suunnitteluun ja päätöksentekoon, kuten entistä tarkempia väestöennusteita ja -tietoja. Niitä tarvitaan esimerkiksi kaavoitukseen ja päiväkotien, koulujen ja muiden palvelujen suunnitteluun. Yritykset puolestaan voivat saada tietoja erilaisten projektien kautta. ”Kunnat käyttävät tietoja vielä aivan liian vähän.”

Maantieteen laitos pystyy antamaan monipuolista tietoa paikkatietojärjestelmällä. Yksi selkeä hyödyntämiskohde voi olla myös esimerkiksi matkailu.

Yliopisto pystyy selvittämään tekniikan rajoja ja mahdollisuuksia.

Esimerkiksi Oulun seudulle on tärkeää, että kännyköistä voidaan määritellä ihmisen sijainti tarkasti, jopa 100-200 metrin tarkkuudella. Se avaa huikeita kaupallisia mahdollisuuksia.

Yliopisto voisi tutkia järjestelmän kaupallisia soveltamismahdollisuuksia. Se voisi tutkia esimerkiksi, missä tilanteissa ihmiset hyväksyvät seurannan ja käynnistää eettisen keskustelun siitä, kuin pitkälle seuranta hyväksytään. Pelastuspalvelussa paikallistaminen hyväksytään hätätapauksissa täysin. Myös avovangeilla käytetään seurantaa.

”Kuinka pitkälle sitä voidaan käyttää vanhustenhoidossa? Entä muissa palveluissa? Mahdollisuuksia on pilvin pimein. Rajoja ja uusia sovellutuksia tarvitaan. Tämä voisi olla yksi esimerkki yliopiston yhteistyöstä. Mahdollisuuksista on hyödynnetty vain murto-osa”, korostaa Rusanen.

Matkailu ja väestötiedot kiinnostavat

Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskari sanoo, että kaupunkia kiinnostaa ennen kaikkea, miten paikkatietojärjestelmää voitaisiin hyödyntää matkailuun. Kaupunki haluaa vertailevaa tietoa erilaisista matkailukohteista. Alueen runsaan matkailualan koulutuksen rinnalle tarvitaan lisää tutkimusta.

Kaupunki on teettänyt jo aikaisemmin yliopistolla opinnäytetöinä matkailun selvitystöitä. ”Yliopiston ja kaupungin yhteistyötä halutaan ilman muuta lisätä”, sanoo Puoskari. Yhteistyö rassaa kaupungin kukkaroa vain reilut 4 300 euroa vuodessa. ”Ei sillä tietenkään kovin paljon voi edellyttää”, tunnustaa Puoskari.

Kestilän kunnanjohtaja Raimo Tieva uskoo, että yhteistyöllä voidaan saada nykyistä tarkempaa tietoa kunnan eri kylien väestörakenteesta ja siten suunnitella nykyistä paremmin esimerkiksi terveyspalveluja. Tievan mielestä voisi löytyä myös lisätietoa Pihkalanrannalla olevan matkailukeskittymän toimintoihin. Tietoa tarvitaan vaikka muista luontokohteista, metsästysmahdollisuuksista ja lähialueen matkailupalveluista.

Risto Rasila

Myös taajamat riutuvat

OULU Väestömuutokset ovat tyypillisintä geoinformatiikan aluetta. Sen, kuinka pieniltä alueilta tietoa kerätään, määrää muun muassa yksilön tietosuoja ja kustannukset. Yliopiston maantieteen laitoksen kehittämällä järjestelmällä tietoja kerätään neliökilometrin alueilla asuvista ihmisistä. Se syventää tietoa paljon.

Professori Jarmo Rusasella on valmistumassa tutkimus, joka antaa lisätietoa väestömuutoksen rajuudesta. Myös taajamat ovat rapautumassa.

Kun vielä viime vuosikymmenen alussa liki kaikkien Pohjois-Pohjanmaan kuntien taajamoituneiden alueiden väki lisääntyi, vuosikymmenen loppupuolella kasvua oli vain kymmenen kunnan taajamassa. Taajamat kasvoivat enää lähes pelkästään Oulun seudulla, muualla suunta oli auttamatta alaspäin.

Tilastossa näkyvä haja-asutusalueiden kasvu oli kuitenkin näennäistä. Suurin osa siitä johtui Oulun seudun kuntien kaava-alueiden laajenemisesta. Uudet kaava-alueet ovat aikaisemmin olleet haja-asutusaluetta.

Tutkimus panee kovasti miettimään. ”Kuinka pitkälle keskittyminen jatkuu? Jos nyt rapautuvat jo suhteellisen elinvoimaiset taajamat, mitä tapahtuu seuraavaksi? Onko seuraavaksi yhä suurempien taajamien vuoro? Päättäjien ja tutkijoiden on pakko miettiä taajamia uudesta näkökulmasta”, uskoo Rusanen. (PK)

Paikkaan liittyvää tietoa

Geoinformatiikka on paikkaan sidotun tiedon analyysia muun muassa paikkatietojärjestelmän (GIS) ja kaukokartoituksen (RS) avulla. Esimerkiksi maantieteen laitoksen kehittämällä väestöharavalla voidaan saada tietoja neliökilometreittäin. Se antaa paljon tarkempia tietoja kuin perinteinen kuntakohtainen tarkastelu.

Tiedot voivat olla asukkaisiin liittyviä, kuten esimerkiksi väestö, ikä, sukupuoli, työvoima, työttömyys, tulot tai muuttoliike. Ne voivat myös liittyä ympäristöön, kuten esimerkiksi luontoon, kasvillisuuteen, teihin, kallioperään ja metsiin.

Ihmisen tai vaikkapa männyn olinpaikka voidaan määritellä DGPS-laitteen avulla 50-80 sentin tarkkuudella. Satelliittitiedostojen kautta voidaan selvittää kasvillisuustietoja esimerkiksi 30 kertaa 30 metrin ruuduittain.

Pieniltä alueilta kerätty tieto syventää tietoa oleellisesti. Sillä voidaan vapautua muun muassa keskiarvotiedon harhalta. Kuntien eri osien kehittymistä voidaan tutkia paljon nykyistä tarkemmin. (PK)

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva