Miten tytöstä aikuiseksi?

Taidenäyttely

Tytöt. Oulun taiteilijaseuran, PROTO - Pohjois-Suomen taideteolliset suunnittelijat ry:n, Pohjoisen valokuvakeskuksen ja JoJo - Oulun Tanssin Keskuksen yhteisnäyttely Galleria 5:ssä Oulussa 24.3. saakka.

Valtava seinällinen naisten puuterinvärisiä liivejä humpsahtaa vastaan Galleria 5:ssä. Siinä on puoliliivejä, äitiysliivejä, kokoliivejä ja rintaliivejä metalliset ”luut”, nyörit ja sukkanauhat paikoillaan.

Komea Minä taivu en koskaan -tilateos saa pienimuotoisempaa ja herkempää jatkoa näyttelyhuoneen muilla seinillä. Esimerkiksi Nuppu ikkunaa vasten kertoo pienin elein, mitä naisen kasvuun on katsottu/katsotaan edelleenkin kuuluvan.

Anna-Maija Vallan ja Pirjo Valisen tilateokset synnyttivät torstaina lehdistötilaisuudessa heti innostuneen keskustelun, jota vaikkapa kansanperinteen tutkijan olisi kannattanut olla kuulemassa.

Kerrattiin liivien historiaa: ”...tytöt puettiin lapsesta saakka liiveihin... Piti olla pukija, joka kiristi nyörit... Naista piti muokata, hänellä tuli olla ampiaisvyötärö... 1800-luvulla alkoi liivien teollinen tuotanto... Vielä 1950-luvulla naiseuteen kasvamiseen kuuluivat kokoliivit rippikoulun jälkeen... Sukkahousut lopettivat liiviperinteen, siinä meni paljon kotimaisia naistyöpaikkoja... Nyt liivit ovat tulleet takaisin, espanjalaisia korsetteja ja alusvaatteita myydään naisten 'Tupperware-kutsuilla'.”

Liiviseinämä johdattaa erinomaisesti näyttelyn teemaan, kuinka tyttö kasvaa naiseksi, kuinka pikkutytöstä muokataan nainen. Ja kuinka nykyään tytön vapaa nuoruus uhkaa jäädä väliin, kun jo aivan pienestä lähtien pitää toteuttaa aikuisuuden rooleja pukeutumisessa, meikkaamisessa, laihduttamisessa.

Ylivieskalainen valokuvaaja Sirkka Piirainen huomautti, että puhuimme juuri samoista asioista ja samoin sanoin kuin kasvatusfilosofi Jean-Jacques Rousseau 1700-luvulla vaatiessaan lapselle kasvun vapautta.

Näyttelyssä Piiraisen mustavalkoiset valokuvat ovat intensiivinen kehityskertomus tytön kasvusta aikuisuuteen, läpi murrosiän vaikeidenkin vaiheiden.

Näyttelyssä esillä olevissa naistaiteilijoiden teoksissa naisen kuvaa ja roolia valotetaan moninaisin tavoin. Esimerkiksi Johanna Huhtamaa esittää naisen roolin tragediaa hienovaraisen symbolisesti grafiikkateoksessaan Jätetty.

Lea Pihkala puolestaan hersyttelee iloisesti kypsää naiseutta maalauksessaan Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä - ihanaa!

Jaana Suorsan sikasarjakuva Tytön ABC tiivistää ironisesti tärkeimmät opetukset naisen rooliin.

RIITTA MÄKELÄ

Kansainvälisenä naistenpäivänä torstaina 8.3. kello 18-20 Galleria 5:ssä näyttelyn avajaistilaisuudessa tanssijat Henna Holma, Irene Räty ja Maria Littow esittävät otteita Littowin koreografiasta ystävyyttä ja läheisyyttä tutkivaan tanssitaideteokseen Sidos.

Risto Rasila

Naiseuden kahleita? Anna-Maija Vallan ja Pirjo Valisen tilateos Minä taivu en koskaan.

Artikkelin lähde Kaleva