Karaoke näyttää piilevätkin kyvyt

Liisa Lehto-Peippo

OULAINEN ”Loistavaa, että karaokelaulu harrastusmuotona on rantautunut Suomeen. Kaikki voivat laulaa, ja paljon piileviä kykyjä nousee esiin”, kiittelee Veijo Alavaikko, josta tuli runsas viikko sitten tämän vuoden karaokekuningas useiden satojen kilpailijoiden joukosta.

37-vuotias Alavaikko itsekin ponkaisi laulajana suoraan karaoken maailmaan. Hän ei ole lapsuudessaan ja nuoruudessaan ollut yhtään keskimääräistä innostuneempi laulusta tai musiikista. Laulutaito sai kyteä kaikessa rauhassa.

”Karaoke on luonnollinen tie, jolla kynnys aloittaa laulaminen on matalalla”, hän sanoo. Monet tämän hetken kirkkaimmat tähdet ovat aloittaneet uransa laulamalla karaokea.

Alavaikko seurasi aikansa sivusta karaokelaulajia 1980-luvun lopussa ja ajatteli, että sitä olisi mukava kokeilla. Kahdeksan vuotta sitten hän sai ison määrän kasetteja lainaksi ja ryhtyi eräänä kesäiltana laulamaan. Paikallisella nuorisoseuralla oli laitteet, joilla se onnistui.

”Löytyi valtava määrä jo lapsuuden ajalta tuttuja ikivihreitä ja iskelmiä, jotka kolahtivat. Tämä oli meikäläisen hommaa”, hän kertoo. Asiasta innostui myös Kati-vaimo aluksi kuuntelijana ja tukijana ja nyt laulajanakin.

He alkoivat kierrellä paikkoja, joissa oli laulumahdollisuuksia, ravintoloita, tanssipaikkoja ja karaokekerhoja. He liittyivät myös Oulaisten karaokekerhon jäseniksi.

Omilla laitteilla

Kotiin hankittiin lauluvälineet pari vuotta sitten. Laulettavia kappaleita löytyy kotoa jo reilut 500. Nyt kotona lauletaan koko perheen voimin, pienin, nelivuotias tytär mukaanluettuna sekä joskus myös ystävien kanssa.

Ammatiltaan Veijo Alavaikko on poliisi. Kun työ on kolmivuorotyötä, harrastaminen ei ole niin helppoa kuin päivätyöläisellä. Laulaa voi, milloin tahtoo.

Hän ei ole saanut minkäänlaista koulutusta laulamiseen. Mielessä kyllä on käynyt, olisiko tarpeen kysyä joltakin neuvoa. Vielä ei kuitenkaan ole ollut sen aika. ”Pelkään kai, että löytyy virheitä. Olen löytänyt oman tyylini laulaa, ja se tuntuu hyvältä.”

Alavaikko on osallistunut kilpailuihin aiemminkin. Pari kertaa hän on ollut mukana tangomarkkinoiden alkukarsinnoissa, joista ei menestystä tullut. Viime marraskuussa hän osallistui SM-karaokekilpailuun, joka hänen tietääkseen on Suomen suurin karaokekilpailu. Siinä hän sijoittui kolmanneksi ja arvioi sijoituksen ehkä jopa korkeammaksi kuin nyt saavutetun karaokekuninkuuden.

Karaokekuningas pitää monenlaisesta musiikista. Kilpailukappaleikseen hän valitsi suunnilleen tuhannen joukosta Kurjen, Kuinka voit väittää ja Toiset meistä. Nämä miellyttävät esittäjää, koska niissä on sanomaa ja ne puhuttelevat. Ne myös erottuvat edukseen tavallisemmasta karaokelauluaineistosta.

Esiintyminen on tärkeä osa karaokelaulua. Siihen Alavaikko on saanut kokemusta näytellessään harrastajateatterissa. Hän laskee olleensa mukana 20 vuoden aikana noin kymmenessä näytelmässä. ”Esiintyminen on varmasti jonkinalainen sisäinen tarve, halu asettaa itsensä hankalaan tilanteeseen.”

Curling ja karaoke

Alavaikko on harmissaan karaokelauluharrastuksen imagosta, joka ei kaikkien silmissä ole hyvä. ”Jos curling on urheilua, on karaokekin taidetta”, hän sanoo.

”Koska karaokea lauletaan paljon baareissa, syntyy helposti kuva, että sitä lauletaan enemmän tai vähemmän kännissä.”

Kuka laulaa maistissa, kuka ei. Kilpailut ovat Veijo Alavaikon mielestä kuitenkin toden paikka, jossa on oltava kaikin puolin hyvässä kunnossa. ”Heillä, jotka niissä pärjäävät, on pitkä harjoittelu takanaan.”

SM-karaokekilpailusta karaokekuninkaalla sen verran hampaankolossa, että pari pykälää jäi parantamisen varaa. ”Karaokekilpailuja on jatkuvasti ja paljon ja toinen toistaan mahtavampia. Ne tuntuvat kilpailevankin keskenään. Vaikea ottaa selvää, mikä mikin on ja turha sitä on jäädä edes miettimään. Mukaan vain saamaan uusia kokemuksia!”

Liisa Lehto-Peippo

Kotona ja kerhoissa. Baari ei Veijo Alavaikon mukaan ole ainoa paikka, johon karaokelaulajan on suunnistettava. Innokas harrastaja hankkii omat laululaitteet tai menee kerhoon laulamaan.

Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva