Uljua taiteen kartalle

Taidenäyttely

Valo ja tila. Suomen Taiteilijain 107. näyttely Helsingin Taidehallissa 10.3. saakka.

Uljuan tekoallas, tuo Siikajoen yläjuoksun parjattu säännöstelyallas, rapujen hävittäjä ja paljon muuta, loistaa nyt Helsingin Taidehallissa auvoisena ja autiona metsälampena kesäyön valossa.

Jyväskyläläisen Mikko Auerniityn (s. 1971) suurikokoinen valokuva henkii etenkin maalaustaiteesta tuttua romanttista kaipuuta koskemattomaan luontoon ja vaikuttaviin valoilmiöihin taivaalla.

Näin kuva voi muuntaa todellisuutta. Vuotoksenkin kuvaajana tunnettu Auerniitty sanoo tietoisesti kuvaavansa ”rumia asioita kauniina niin, että syntyy kontrasti”.

Uljuan tekojärvi (1999) on esillä Suomen Taiteilijain 107. näyttelyssä.

Tämän perinteisen taidekatselmuksen teokset on valittu kovan myllytyksen läpi. Kuutta taiteilijajärjestöä edustava jury, puheenjohtajanaan Oulussakin vaikuttanut William Dennisuk, valitsi noin 1 800 tarjotusta teoksesta näyttelyyn 86 työtä 63 taiteilijalta.

Pohjois-Suomessa asuvia taiteilijoita ei joukossa ole, mutta täältä lähteneitä kyllä, muun muassa liminkalaissyntyinen graafikko Päivi Lempinen (s.1955).

Ja onpahan aiheena pohjoinen, kuten Uljua ja Kari Paajasen (s. 1956) värivalokuva Apartment; Kemi (2001), tutkielma autiosta huoneistosta uskomattoman kruusattuine tapetteineen.

Ympäristöä ja yksilöä hiljaa, mutta intensiteetillä, tutkivat valokuvat ovatkin näyttelyn mielenkiintoisinta antia. Valokuvissa myös parhaiten toteutuu näyttelyn teema Valo ja tila.

Tuovi Hippeläisen (s. 1959) minimalistiset Keskustelu lumen kanssa 1, 2 ja 3 (2002) tutkivat lumen valoa. Kuvissa on keltaiseksi, mustaksi ja punaiseksi värjätty lumipallo lähikuvassa valkoisella hangella. Muuta ei tarvita.

Heini Hölttä (s. 1960) tutkii kaupunkitilan katuperspektiivejä.

Kun valokuvat ovat vähäeleisiä, maalauksissa on monenlaista genreä, tosin ei metelöiden vaan kohdistuneena omaan minään tai lähitilaan. Lumen valonkin tutkimus jatkuu esimerkiksi Eliisa Suomisen (s. 1977) maalauksissa.

Juryn Palokärki-palkinnon saanut Kyllikki Haavisto (s. 1957) rakentaa maalituubien harkituilla pursotuksilla teoksia, jotka ovat kuin nostalgisia, entivanhasia parsinneulalla ja villalangalla malliviivan päälle tehtyjä ompelukuvia. Aiheetkin yltävät kauas lapsuuteen.

Tämän naisellisen herkistelyn jälkeen Samuli Heimosen (s. 1975) jyhkeät junatutkielmat uhkuvat maskuliinisuutta.

Matti Happosen (s.1957) geometriset kuviot kahdessa Geodeettisessa tilassa (2001) osaltaan kertovat konstruktivisminkin voivan hyvin maalaustaiteessamme.

Pekka Hepoluhdan (s. 1957) hillityissä pulloasetelmissa ja Sara Toivosen (s. 1975) pianonsoittajateoksessa Aukeama (2001) on puolestaan 1950-luvun maalauksellista eleganssia.

Ekspressionismi, esimerkiksi Janne Kaitalan (s. 1970) Maisemamaalaus (2000), tuntuu näyttelyn runsaudessa jo lähes vieraalta.

Samoin videotaide ja installaatiot häviävät muiden teosten moninaisuuteen.

Perustaidokkaiden grafiikan tekijöiden joukosta mainittakoon esimerkiksi Hanna Tammen (s. 1965) hauska kaupunkikuvatutkielma.

RIITTA MÄKELÄ

Romanttinen metsälampi? Mikko Auerniityn valokuva Uljuan tekojärvi (1999) muuntaa todellisuutta. Vuotoksenkin kuvaajana tunnettu Auerniitty sanoo tietoisesti kuvaavansa ”rumia asioita kauniina niin, että syntyy kontrasti”.

Artikkelin lähde Kaleva