Taas Tarmosta

Elämäkerta

Tuula Saarikoski: Elämä Tarmo Mannina. Tammi.

Taas kirja Tarmo Mannista, tekee mieli taivastella, kun saa käteensä Tuula Saarikosken kirjan omaperäisestä, rakastetusta ja terävän kielensä vuoksi pelätystäkin näyttämötaiteilijasta.

Eipä silti. Syksyllä 1999 kuollut Manni, joka lepää Hietaniemen hautausmaalla taiteilijakukkulalla, ansaitsee hyvinkin useamman kuin yhden kirjan, siinä mielessä omaperäinen hahmo hän oli.

Jotensakin tuon kirjan syntymisen tarve kuitenkin askarruttaa, kunnes lukija saa ahaa-elämyksen. Se tapahtuu, kun hän pääsee niille sivuille, joilla kerrotaan Tarmo Mannin ja Tuula Saarikosken aiemman työnantajan Marimekon Armi Ratian ystävyydestä. Tässäkö siis on tarjolla uusi näkökulma?

Paljastuuhan, että Saarikoski on oikeastaan halunnut päästä hehkuttamaan omia Marimekon aikaisia muistojaan. Kirja nimittäin muuttuu huomattavasti yksityiskohtaisemmaksi ja tarkemmaksi tuossa jaksossa. Se suorastaan poikkeaa koko kirjan muusta rakenteesta.

Oululaisia saattaa ihastuttaa monista tarinoista koostuvan kirjan luku, jossa kerrotaan Tarmo Mannin joulutavoista.

Saman talon asukkaita Helsingissä kuin Manni olivat Irjalat, siis näyttelijäpari Pia Hattara-Pentti Irjala.

Oululaissyntyinen Irjala tunsi tiernapoikaperinteen ja kokosi talon miehistä seurueen, joka kävi laulamassa naapureiden luona.

Saarikoski ei kerro, kuka oli missäkin roolissa, mutta sen hän kertoo, että Pentti Irjalan ja Tarmo Mannin lisäksi porukassa lauloivat Heimo Lepistö ja Veikko Tyrväinen.

”Tiernapojat oli silloin muualla Suomessa vain summittaisesti tiedossa oleva oululainen jouluperinne, mutta Irjala osasi laulut, sävelet ja myös sanat, tiesi roolit ja puvut ja maskit ja rekvisiitan”, Saarikoski kirjoittaa.

Muistikuvat apinalinnaksi kutsutun talon tiernapoikaesityksestä ovat vähintäänkin muistojen kultaamat. Esiintyjien kerrotaan hioneen silloin melko tuntemattoman ja siksi eksoottisen joulukuvaelman loistavaksi esitykseksi. Sitä he sitten kiersivät esittämässä kollegoiden kodeissa.

Ikävä, ettei tämänkertaisessa Tarmo-kirjassa ole kuvan kuvaa. Kuvaa esimerkiksi nyt vaikkapa juuri tiernapojista.

Teoksen lopussa on henkilöhakemisto.

Yksi sen ihmeistä on, ettei Kirsti Paakkasta siitä löydy, vaikka juuri Tarmo Manni toimi kummina oman paikkakuntansa tyttärelle, saarijärveläissyntyiselle sukulaissielulleen, kun tämä aluksi otti yhteyttä Armi Ratiaan ja kutsui tämän kotiinsa ja sitten, vuosia myöhemmin pelasti koko Marimekon.

Tietoinen vaikeneminen ihmetyttää etenkin siksi, että sekä Tarmo Manni että Marimekko kuuluvat oleellisesti tähän kirjaan, ja Tarmo Manni taatusti oli se henkilö, joka sai Paakkasen innostumaan tämän kansallisinstituution pelastamisesta.

Mannin loppuvuosien teko oli nimittäin sankariteko ja Paakkanen sekä Manni ainakin jossakin elämänsä vaiheessa hyvät ystävät.

Kaisu Mikkola

Artikkelin lähde Kaleva