Oulun ympäristön enklaaveista esitys

Eniten maita menettävä Oulunsalo jää edelleen saamapuolelle

Liisa Laine

OULU Oulun ympäristön hankalasta kuntajaon eheyttämisestä on saatu esitys, joka on lähiaikoina lähdössä kuntiin lausunnolle. Omin voimin Oulun, Kempeleen, Oulunsalon, Muhoksen ja Ylikiimingin välille ei tulosta saatu, vaan sisäasiainministeriön selvitysmiehen oli puututtava asiaan.

Sopuratkaisua ei hänenkään avullaan löydetty tähän vuosikymmeniä hiertäneeseen kiistaan.

Eheyttämisessä on kyse enklaavien eli jonkin kunnan toisen kunnan sisällä olevien maiden poistamiseksi. Oulun ympäristössä asian tekee ongelmalliseksi se, ettei Oulunsalolla, jolla enklaaveja on ylivoimaisesti eniten, ole maarajaa muiden kuin Kempeleen kanssa.

Oulunsalon pinta-alasta peräti 57 prosenttia on muiden kuntien sisällä, kauimmaiset alueet Muhoksen ja Ylikiimingin rajoilla. Kun alueet eheyttämisperiaatteen mukaan siirretään ympäröiviin kuntiin, pitää Oulunsalon tietenkin saada jotain korvaukseksi.

Oulunsalo olisi kyllä mielellään ottanut korvaukseksi maita Kempeleen rajalta, mutta ne taas ovat tiivisti rakennettuina yritystoiminta-alueina Kempeleelle niin tärkeitä, ettei se halunnut niistä luopua.

Kun muita maarajoja ei Oulunsalolla ja näillä neljällä muulla kunnalla juuri ole, yritettiin ratkaisuksi vääntää ketjutusta, jolla kukin kunta olisi saanut korvausta joltakin toiselta. Se taas kaatui siihen, että jos Kempele olisi luovuttanut isoja alueita Oulunsalolle, olisi Kempeleen pitänyt saada korvausta Kaakkurista, mihin Oulu ei voinut suostua. Oulu olisi saanut korvausta Muhoksen suunnasta Sanginjoelta.

”Systeemi olisi aiheuttanut niin pitkiä ja mutkikkaita ketjuja, ettei se olisi lopulta kuitenkaan onnistunut”, toteaa selvitysmies Toivo Pihlajaniemi.

Lopputulos on, että esitetty korvausalue jäi Oulunsalon mielestä liian pieneksi. Pihlajaniemi toteaakin, ettei laki enklaaveista eroonpääsemisestä välttämättä edellytä yksimielisyyttä.

Oulunsalo siis menettäisi yli puolet pinta-alastaan, mutta saisi korvaukseksi Kempeleestä Leton alueen ja Oulusta Kraaselin saaret ja hieman rantakaistaletta Kempeleenlahdelta.

Itse enklaavien siirron periaatteena on, että ne liitetään niitä ympäröivään kuntaan. Enklaaveilla on melko vähän asukkaita. Ne ovat olleet jokseenkin orpoina vieraan kunnan sisällä, eikä palveluja ja alueen käyttöä ole ollut helppo suunnitella ja järjestää. Eniten asutusta on Sanginjoen enklaavilla sekä Muhoksen ja Ylikiimingin välisillä alueilla.

Rahakorvaukset eivät tule kysymykseen, koska kuntien lukumäärä ei eheyttämisessä vähene, korostaa Pihlajaniemi.

Valtioneuvosto tehnee päätöksen eheyttämisestä kesäkuun loppuun mennessä, jolloin se voisi tulla voimaan ensi vuoden alussa.

Selvitysmiehen apua on tarvittu myös kahdella muulla alueella eli Mietoisten, Mynämäen, Nousiaisen ja Vehmaan sekä Lohtajan, Himangan, Kannuksen ja Toholammin välisissä eheyttämisneuvotteluissa.

Kraaselia ei tarvita

Panu Pökkylä

OULUNSALO Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pentti Korkiakoski (kesk.) tyrmää selvitysmiesten esityksen ensi kuulemalta ja luonnehtii tilannetta vaikeaksi.

”Leton alue on meille merkityksetön ja Kraaselista tulee vain lisää velvotteita. Mitä ihmettä me edes Kraaselilla teemme? Nämä eivät kyllä millään tavallla korvaa menetettyjä alueitamme”, Korkiakoski sanoo.

Vaikka rahallisen korvauksen mahdollisuus on suljettu pois, Korkiakosken mukaan Oulunsalon pitäisi saada selkeä korvaus menetyksistään.

”Me tässä menetämme ja muut saavat, jo lähtökohtaisestikin on katsottu, että ratkaisun rakentaminen on aloitettava meidän taholtamme.”

Kokonaisuutena ratkaisu onkin Korkiakosken mielestä vaikea, koska esimerkiksi Kempeleestä ilmoitettiin jo alussa, että maata ei luovuteta senttiäkään.

”Kunnanjohtajan antama ehdotus oli mielestäni kohtuullinen. Siinä ei ollut paljon pinta-alaa, mutta silti kyseeessä oli selkeä korvaus menetyksistä”; Korkeakoski muistuttaa.

Valtuuston puheenjohtajana Korkiakoski arvelee, että ehdotus saa kunnanvaltuuston käsittelyssä tylyn kohtelun.

”Sen verran mitä olen hallituksen ja valtuuston jäsenten kanssa neuvotellut, voin sanoa, että siihen ei tulla tyytämään.”

Artikkelin lähde Kaleva