Koulukirjas-tot kutis-tuivat kaa-peiksi

Yleinen kirjasto paikkaa pienten tilojen ja puutteellisen aineiston aukkoa

Janne Salmivaara

OULU Lamavuodet ovat liki romuttaneet perinteikkään ja arvokkaan koulukirjastoverkon. Opetushallituksessa ollut koulukirjastotarkastajan virka lakkautettiin, ja se heikensi yhteiskunnan ohjausmahdollisuuksia.

Laissa ei enää ole velvoitetta koulukirjaston ylläpitämiselle, sanoo Oulun lääninhallituksen kirjastotoimesta vastaava koulutoimentarkastaja Ulla Kukko.

”Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Suomen koulukirjastotilanne on vaatimattomalla tasolla verrattuna muihin Pohjoismaihin”, Kukko toteaa.

Huolestuneita ollaan myös Suomen Koulukirjastoyhdistyksessä. Voimallisesti koulukirjastojen puolesta vuosien ajan toimineen yhdistyksen koulutussuunnittelija Seija Salminen luonnehtii tilannetta ”kauheaksi”.

1990-luvun lopulla perusopetus- ja lukiolaeista yritettiin poistaa kaikki maininnat koulukirjastoista. Eduskunta edellytti kuitenkin, että opetusministeriö kiinnittää huomiota koulukirjastoihin.

Koulut päättävät itse kirjastosta

Laki ei suoraan määrää, millainen koulukirjaston pitää olla tai pitääkö sitä olla ollenkaan.

Koulut vastaavat itse koulukirjastojensa toiminnasta ja paljon riippuu paitsi koulun rahavaroista myös opettajien innostuksesta ja osaamisesta. Erot kirjastojen tasossa voivat olla suuria, Kukko murehtii.

Yleinen kirjasto - tai kirjastoauto - on usein ainoa kirjasto haja-asutusalueilla. Kukko kiittelee kuntien yleisiä kirjastoja, jotka ovat tehneet hyviä kampanjoita koululaisten lukuinnon turvaamiseksi.

Toisaalta viranomaiset arvelevat, että keskittyminen yleisen kirjastolaitoksen kehittämiseen on vähentänyt mahdollisuuksia koulukirjastojen kehittämiseen.

Opetustoimenjohtaja Pekka Pasanen pitää tilannetta pitkän kehityksen tuloksena. ”Kehittämisen varaa on”, hän myöntää. Pasasen mukaan koulukirjastojen pysähtyneisyyden taustalla on 1990-luvun lama ja tietotekniikan tulo.

”Asia ei ole ollut päällimmäisten kehittämisasioiden joukossa.”

Tilat ja aineisto puuttellisia

Oulussa on 51 kaupungin peruskoulua ja lukiota. Noin 40 koulussa toimii jonkinlainen kirjasto. Osa kouluista käyttää yhteistä kirjastoa

Kouluilla kirjastoja pidetään arvossa, mutta todellisuudessa niiden tilanne ja käyttö on kirjavaa. Kehuja omalle kirjastolle ei monelta koululta kuule. Suurimmat ongelmat ovat tilojen pienuus ja epäkäytännöllisyys sekä aineiston suppeus.

”Meidän koulukirjasto toimii yhden luokkahuoneen perällä, mikä on suurin ongelma”, sanoo Lämsänjärven koulun rehtori Ari Autio. Tilaongelmaan on tulossa onneksi parannusta, kunhan uudet atk-tilat valmistuvat. Kirjasto siirretään atk-luokkaan, mikä lisää työskentelyrauhaa.

Lämsänjärvellä koulukirjasto on vaatimaton, vain noin 1 500 nidettä. Uusia kirjoja ei ole voitu hankkia kuin alle sadalla eurolla vuodessa, poikkeuksena viime vuosi, jolloin koulu sai lääninhallitukselta 500 euron lisämäärärahan. Omaakin aktiivisuutta on kirjaston hyväksi riittänyt.

”Vanhempainryhmä myi pinssejä, joista saaduilla tuloilla ostettiin kirjasarja”, iloitsee koulun kirjastovastaavana toimiva opettaja Sinikka Isoviita. Viime vuonna pystyttiinkin hankkimaan 133 kirjaa, kun vuonna 2000 jouduttiin tyytymään 27 kirjaan.

Lisäksi kerran viikossa käyvä kirjastoauto helpottaa lämsänjärveläisten tilannetta.

Saman katon alla toimiva kaupungin sivukirjasto helpottaa Rajakylän koulun kirjastotarvetta. Rehtori Riku Korkeamäki pitää koulukirjaston tilannetta varsin heikkona, mihin osasyynä voivat olla hyvät yleisen kirjaston palvelut.

Rajakylän noin 450 oppilaan koulun 60 000 euron (300 000 markan) määrärahoista riittää vain murenia kirjastolle. Tämä on rehtorin mukaan todellinen huolenaihe.

Kirjakaappi ei riitä koulukirjastoksi

Tuirassa entisen Lassinkallion koulun tiloissa evakossa oleva Toppilan yläaste on joutunut minimoimaan oman kirjaston. Rehtori Aino Niskanen kertoo, että koulukirjasto on tällä hetkellä yksi kirjakaappi. Ensi syksynä koulu pääsee takaisin remontoituihin tiloihin Toppilaan ja odotukset ovat suuret.

”On tarkoitus saada aiemminkin kirjastona toimivat tilat vain kirjaston käyttöön. Sinne saadaan atk-varustus ja rauhalliset työtilat”, Niskanen iloitsee, vaikka myöntää, että noin 85 neliön tilat eivät kaikkia normeja täytäkään.

Joillakin kouluilla, esimerkiksi Pikkaralassa, ei ole omaa kirjastoa lainkaan.

Harvoja myönteisiä poikkeuksia on Svenska Privatskolan. Viime syksynä valmistunut uudisrakennus toi koululle noin 50 neliömetrin kirjastotilat. Kirjojen hankintaan riittää vuosittain 3 000-4 000 euroa (18 000-24 000 markkaa). Monet ruotsalaisuussäätiöt tukevat lisäksi oppilaiden lukemisharrastusta esimerkiksi ruotsinkielisten sanomalehtien tilauksilla.

Pekka Töpöhäntä pääsi uuteen hyllyyn

Anna Mikkonen

OULU ”Jostain syystä nämä kirjat eivät ole olleet tyttäreni suosikkeja, vaikka itse näistä pidinkin”, esittelee Airi Lyytinen Pekka Töpöhäntiä, Tiina -sarjaa ja Enid Blytonin tuotantoa 1960-luvulta.

Airi Lyytinen vastasi yhdessä Maaret-tyttärensä kanssa Rajakylän ala-asteen vanhempainyhdistyksen haasteeseen ja osallistui koulun kirjaston hyllyjentäyttötalkoisiin. Airi Lyytinen raski luopua muutamista omista vanhoista lapsuuden ja nuoruudenajan kirjoistaan, mutta jätti osan odottamaan sukulaislasten kasvamista.

11-vuotias Maaret Lyytinen kertoo pitävänsä tällä hetkellä eniten sarjakuvista, suosikkeja ovat Karvinen ja Aku Ankka. Niin sanottu ”pulpettikirja” Maaretilta kuitenkin löytyy ja se on tällä hetkellä Ruohometsän kansa. Sen tyttö avaa, jos tunnilla jää aikaa tehtävien tekemisen jälkeen.

Pyyntö lahjoittaa lastenkirjoja jaettiin Rajakylässä yhteensä 2 500 talouteen ja kaikkiaan satakunta kirjaa sai Kalevalanpäivänä uuden kodin. Valtaosa lahjoituksista oli 1950-60 -lukujen lasten- ja varhaisnuorten lukemista, romaaneja ja kuvakirjoja.

Vanhempaintoimikunnan sihteeri Anne Suvanto pitää tärkeänä sitä, että lapsia innostetaan lukemaan. Kuluva vuosi onkin sekä lukemisen että kodin ja koulun yhteistyön teemavuosi.

Kirjat kovassa käytössä

Rajakylän ala-asteen eri puolilla koulua sijaitsevaa kirjastoa on tähän saakka täydennetty pääasiassa koulun omin varoin. Monet kirjat, kuten eläintietokirjat, alkavat olla puhkiluettuja. Siksi vanhempainyhdistyksen tempauksella on suuri merkitys.

Opettaja, vararehtori Jaakko Palsola toteaa, että kun varat kirjoihin on löydettävä yhteisestä kakusta, on se tulevaisuudessa yhä vaikeampaa.

”Tietotekniikka on tullut jäädäkseen ja ahmii jatkossa isompia osia. Oppikirjojakin kierrätetään jo.”

Jaakko Palsola laskee, että koululla on lasten- ja nuorten kirjallisuutta yhteensä noin kolmisenkymmentä hyllymetriä. Esimerkiksi tietokirjoja hyödynnetään ryhmätöitä tehdessä.

Artikkelin lähde Kaleva