Esiin naamion takaa

Sirpa Heikkinen

OULU Kuten internetisivukin www.nuorikulttuuri.kaapeli.fi muistuttaa, niin Nuorison taidetapahtuma ”on jäänyt eläkkeelle”. Sijaan astui Nuori Kulttuuri.

Nyt 2002 10-20 -vuotiaille suunnattu koko Suomea kattava tapahtumaverkko kattaa teatterin ja erillisosiona elokuisessa Kokkolassa kirjallisuuden, puhetaiteen, kuvataiteen, valokuvauksen ja monitaiteen foorumin. Teatteri sulkee Nuoressa Kulttuurissa sisäänsä ilmaisualueena yhtä lailla muun muassa puhe-, nukke-, tanssiteatterin.

Parhaillaan ovat menossa teatterin osalta niin paikalliset kuin alueelliset katselmukset. Valtakunnallisena tapaamispaikkana on Kotka. Sinne kiintiöperiaattein valitaan sekä Oulun että Lapin läänistä kummastakin viisi esitystä. Samaa suuruusluokkaa ovat valinnat muualta maasta. Poikkeuksen muodostavat saamelaisten, suomenruotsalaisten ja ahvenanmaalaisten yhden esityksen kiintiöt.

Kokkolan laajempialainen elokuinen tapahtuma on luonteeltaan koulutuksellinen. Sinne hakeudutaan suoraan maaliskuun 15. päivään mennessä.

Valkoinen ja muut lumot

Lapin läänissä teatterin alueellinen katselmus pidetään Kemissä tässä kuussa, ja saamelaiset esittäytyvät runsaan kuukauden päästä Ivalossa.

Oulun läänissä järjestetään puolestaan pienempiäkin alueellisia (kuntia kattavia) esittäytymisiä. Esimerkiksi Haukiputaalle kokoontuvat nyt lauantaina paikkakunnan omat ja Iin, Kempeleen, Kiimingin, Pudasjärven teatteriharrastajat. Kainuun katselmus pidetään Ristijärvellä tämän kuun puolivälissä.

Kiiminkijoen Opiston yläasteikäisten haukiputaalaisten tyttöjoukko on toteuttanut nykytanssin opettajansa Irene Rädyn koreografioimana elämänsä ensimmäisen pidemmän tanssiteoksen (kestoa hiukan yli puoli tuntia). Ensiesityksensä teos sai perjantaina Jatulissa.

Valkoisen lumon rakennusainetta ovat olleet muun muassa itsetuotetut tekstit yksinäisyydestä/ystävyydestä. Näitä kipuisia aiheita kuullaan myös kymmenosaiseksi rakenteeltaan muokatun lumon alussa ja lopussa tallennemusiikkiin upotettuna.

Näyttämöllisesti vakuuttavin aines on ”draivissa”, niissä jaksoissa, jolloin seitsikon esittämä kuviteltu aika ja reaaliaika yhtenevät: Silloin kun naamiot lasketaan etunäyttämölle katsoja-kokija-kuulijoiden edessä. Silloin kun kroppa lähtee kiihtymään kohti helmojenkin viemää dervissimäistä spiraalipyörintää. Silloin kun kaksi ihmistä saa kehonsa todella hakemaan yhteistä ymmärrystä päät vastaikkain kieppuen eikä vain mallaten kontakti-improvisaatiota. Tai silloin kun kipu/tuska/tunto pääsee näyttävästi hallitsemaan ei-valtaapitävää kehoa.

Valkoista lumoa on saattelemassa musiikkipläjäys, jonka virta ei kovin nuorelta kajahda: Bachia, Piazzollaa, Straussia. Kyse on tällä puolen pedagogiikasta. Ja sieltä päin tuulee myös silloin, kun Valkoinen lumo ei oikein ”ota päälle” vaan kulkee 1900-luvun tanssivireen jalanjäljissä. Näihin jalanjälkien pikkuruisiin nyansseihin kuuluu esimerkiksi nyt tämä sukkasillaan tanssiminen.

pekka ala-aho

Nuoren kulttuurin aika. Haukiputaalaisten seitsemän nuoren esittämä Valkoinen lumo on yksi suuressa joukossa, joka toivoo voivansa esittäytyä valtakunnallisessa vuoden 2002 Nuoren Kulttuurin teatteritapahtumassa Kotkassa toukokuussa.

Artikkelin lähde Kaleva