Konna näyttäytyy konnana

Satunäytelmä

Opistoteatteri: Kaislikossa suhisee. Kenneth Grahamen lastenkirjan pohjalta näytelmäksi kirjoittanut Pirjo-Riitta Tähti. Sovitus ja ohjaus Irene Ristolainen. Puvut Leena Korven ohjauksessa työryhmä. Lavastemaalaukset Tytti Korpi. Rooleissa: Anu Sinko, Helena Anttila, Marja Rantakallio, Heikki Laaksamo, Kauko Majava, Niina Savolainen, Pirjo Ojala. Oulun kansalaisopisto, Teatterikolo. Seuraavat esitykset 2.3, 16.3, 17.3, 23.3. ja 24.3.

Lastenkirjaklassikosta Kaislikossa suhisee muokatussa satunäytelmässä eläinkunta törmää autokantaan. Kaislikossa suhisee ja pärisee.

Taustalla on jokivartelaisten turvallista yhteiseloa uhkaava hanke: erämetsäläiset lähtevät valloitusretkelle jokivarteen.

Rupikonna näyttäytyy näytelmän konnana, vaikka onkin erämetsäläisten vääryyden välikappale.

Muuten kuin satukirjallisuudessa tällaisista asioista puhutaan eri ryhmien välisinä intressierimielisyyksinä, jotka usein johtavat avoimeen sotaan maapalstoista tai konnakartanoista.

Sadussa asetelmat lopulta palautuvat tutusti liplattaviin uomiinsa.

Opistoteatterin esityksessä on mainiosti ja esikuviensa kaltaisesti luonnehdittuja eläinhahmoja.

Englantilaiskirjailija Kenneth Grahame on pitänyt silmänsä ja korvansa auki jo lapsuudessaan kanootilla meloskellessaan.

Myyrät ja mäyrät menevät ihmisiltä tavan takaa sekaisin. Asiaa auttaa, kun puvustuksesta huolehtinut Leena Korpi ja työryhmä on panostanut eläinten tunnistettavuuteen ja persoonien kehittelyyn.

Näytelmä lepääkin paljossa Myyrän, Vesirotan, Mäyrän ja Rupikonnan harteilla (Anu Sinko, Helena Anttila, Marja Rantakallio ja Heikki Laaksamo).

Varsinkin Mäyrää esittävää Marja Rantakalliota mäyrämäisempää habitusta on näillä resursseilla vaikea kuvitella.

Ohjaaja Irene Ristolainen on vielä hoksannut nostaa uteliaat ja räpättävät sorsat mainioksi parivaljakoksi, joka jää lapsikatsojalle mieleen.

Klassikkotekstiin on turvallista tarttua. Klassikoksi yltäminen jo kielii siitä, että tekstissä on lasten mielikuvitusta kiehtovia ja heitä puhuttelevia aineksia.

Näytelmän pohjalla oleva samanniminen kirja ilmestyi alkuperäiskielellä jo 1910. Se on kovankin pesun kestävä klassikko.

Opistoteatteri käsittelee aihetta hyvin herttaisesti ja kiltisti. Ainoa rämäpää on Rupikonna, jonka rooli tuo väriä metsälammelle.

Mainio tapaus on myös runoileva Vesirotta, jonka riimit eivät aina rimmaa.

Opistoteatteri ja Oulun Työväen Näyttämö ovat jo vuosia ansiokkaasti täydentäneet oululaista lastenteatteritarjontaa.

EEVA KAUPPINEN

Hieno sieni! Opistoteatterin esityksessä Myyrä (Anu Sinko, oik.) etsii Mäyrää (Marja Rantakallio). Lähes sata vuotta vanha satu sopii esitettäväksi pahvikulisseissa ja kuvatuille eläimille uskollisissa kostyymeissä.

Artikkelin lähde Kaleva