Kuiskaaja on harjoituksissa myös ovikello

Johanna Liukkonen

OULU Näyttämön reunalta saa kuiskata aika taitavasti, jos meinaa saada äänensä kantamaan näyttämön toiseen reunaan. ”Parempi nimi olisikin huutaja”, naurahtaa Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön kuiskaaja Pirjo Nurro. ”Näyttämöllä on joskus niin infernaalinen meteli.”

Näytöksessä kuiskaamaan joutuu kuitenkin melko harvoin, varsinainen työ tehdään harjoituksissa. Kuiskaaja on mukana ensimmäisestä lukuharjoituksesta lähtien ja auttaa näyttelijää oppimaan vuorosanat. Kuiskaaja lukee ääneen tapahtumat ja on se äänitehoste jota tarvitaan, vaikka ovikello, koira, lammas tai ukkonen. Parhaillaan työn alla on keväiseen Vänmannin valinta -spektaakkeliin kuuluva Sick Transit -näytelmä. ”Jokaiselle näyttelijälle kuiskataan eri tavalla”, Pirjo Nurro selittää. Yksi haluaa, että tekstiä luetaan eteen koko ajan. Toinen antaa merkin juuri silloin, kun tarvitsee apua.

”Oikeastaan täytyy olla aika hyvä ihmistuntija ja oppia jokaisen näyttelijän tavat erikseen.”

Koulutusta kuiskaajan ammattiin ei ole. Nurro on oppinut itse työn myötä. Äänenkäytön hän sanoo olevan luontaista. ”Eikä kuiskaajan paikkaa ilmoitella lehdessä. Jos on tarvis, nuuskitaan tuttavapiiristä”, hän sanoo.

Nurro on pienestä asti harrastanut teatteria, ensin koulun näytelmäkerhossa, sitten Lahden nuorisoteatterissa ja sen jälkeen kansalaisopiston näytelmäpiirissä. Vuonna 1980 Pirjo Nurro oli mukana perustamassa teatteria, Hollolan näyttämö ry:tä, joka toimii edelleen. Sittemmin Pirjo Nurro siirtyi Lahden kaupunginteatteriin ensin iltanäyttelijäksi ja sitten kuiskaajan äitiyslomasijaiseksi. Lahdesta hän tuli Ouluun vuonna 1987.

Näyttelijästä kuiskaajaksi siirtyminen ei harmita. ”Näytteleminen on kiva harrastus, mutta vaatii sellaista luonnetta, ettei minusta olisi siihen”, Pirjo Nurro toteaa.

Kuiskaaja saa kuitenkin aina välillä myös hypätä näyttämölle. Kun joku sairastuu viime tingassa, kuiskaaja on luonteva valinta paikkaamaan roolia, osaahan hän koko käsikirjoituksen ulkoa 50-70 harjoituskerran jälkeen.

”Kerran tuurasin kukkaisprinsessaa Lahdessa. Oli seitsemän minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja peruukki ja miettiä, mistä aukosta sinne näyttämölle mentiinkään. Ja onnistuihan se!” Viimeksi Nurro näytteli viime syksynä kaksi näytöstä Colorado Avenuessa.

Haastavinta kuiskaajan työssä ovat epookkinäytelmät ja esimerkiksi Aleksis Kiven teksti. ”Se on kirjoitettu niin tarkasti ja musikaalisesti, että jos sanakin muuttuu tekstin rytmi onnahtaa.” Haastavia ovat myös nykytekstit, joissa on paljon improvisaation varaa. Improvisaatio on Nurron mukaan viime vuosien trendi ja ajan henki.

Kuiskaajan työn lisäksi Nurro on myös järjestäjä. Hän muun muassa laatii ohjaajan kanssa harjoitusten aikataulut, hoitaa juoksevia asioita, katsoo että näyttämö on siinä kunnossa kuin sen pitää harjoitusten ja näytännön alkaessa sekä toimii yhteytenä ohjaajan ja muun talon välillä. ”Tulen ensimmäisenä ja lähden viimeisenä”, Nurro summaa.

”Tää on kyllä ihana duuni. Ei ole kahta samanlaista päivää”, hehkuttaa järjestäjä-kuiskaaja.

Seuraava haaste on edessä keväällä, kun teatteri siirtyy peruskorjauksen ajaksi evakkoon Atrian halliin. ”Se antaa enemmän mahdollisuuksia kuin perinteinen teatteriympäristö”, Nurro sanoo toiveikkaasti.

Pekka Peura

Tunnelman aistimista. Näytännön aikana kuiskaajan on hyvä olla paikassa, josta aistii tunnelman ja sen muutoksen näyttämöllä, sanoo kuiskaaja Pirjo Nurro.

Artikkelin lähde Kaleva