Seitsikon sointi-magiaa

Konsertti

Pohjan sotilassoittokunnan seitsikon Isänmaallinen ilta. Unicef-konsertti Oulun kaupungintalossa 27.2.

Torviseptetit ovat pitäneet pintansa Suomessa, totesi Unicef-konsertin juontaja Hannu Pelkonen. Todistuksena tästä Pohjan Sotilassoittokunnan seitsikko palasi Isänmaallisessa illassaan yhtyemuodon alkujuurille, edellisen vuosisadan alun tunnelmiin.

Seitsikot syntyivät alkujaan kansanvalistuksellisessa ja kansallisromanttisessa hengessä, työyhteisöjen ja poliittisten liikkeiden harrastustoimintana. Taloudelliset ja käytännölliset seikat puhuivat myös tällaisen pikkuyhtyeen puolesta. Juontajan sanoin seitsikko sopii niin sisä- kuin ulkotiloihin eikä sen soitto särje korvia.

Vaikka kahdella lyömäsoittajalla vahvistettu septetti onkin vain osa koko Pohjan sotilassoittokunnasta, sen äänellinen arsenaali on yhä varsin vakuuttava. Kaupungintalon juhlasalin kokoinen akustinen tila täyttyy helposti.

Kaj Skrabbin johtama yhtye haki parin ensimmäisen numeron aikana vielä oikeanlaista tasapainoa. Esko Heikkisen kalevalainen kansanlaulusikermä Soiton synty sisälsi hyviä hetkiä mutta myös lievää tukkoisuutta ja epätasaista artikulointia. Sibeliuksen nuoruudentyö puhallinseitsikolle, Allegro (1889), pysyi jo paremmin raameissa, mutta ei hienosäädöltään täysin vastannut odotuksia. Sen sijaan toinen Sibeliuksen tällaiselle kokoonpanolle kirjoittama teos, Tiera, kajahti tyylikkään puhtaasti ja täsmällisesti.

Baritonitorven soittaja Kimmo Rantakeisu oli soitintanut seitsikolle Armas Järnefeltin Kehtolaulun. Lopputulos oli kaikin puolin onnistunut: tunnelmallisen herkkä ja taitavasti nyanssoitu. Kapalolapsi tosin tuskin nukahtaisi näin inspiroituneeseen musisointiin.

Loppuosa konsertista oli Leevi Madetojan musiikkia. Kotikaupungin säveltäjän parissa seitsikko olikin parhaimmillaan. Kolme kappaletta opusnumerolla 67, Tanssilaulu, Intermezzo ja Barcarola, soivat tarkasti ja notkeasti. Aksentit olivat nasevia ja yhteissointi kiinteän huoliteltu.

Juhlamarssi näytelmästä Shakkipeli oli nousukuntoisen yhtyeen naseva päätösnumero. Madetojan nuoruudentyön optimismi ja selkeät linjat soivat iskevästi ja jäivät kaikumaan kuulijan mieleen.

JUHA SUTELA

Artikkelin lähde Kaleva