Valmentaja tulosten takanaSeitsemän kysymystä Rauno Ojaselle
AC Oulun päävalmentajana päättyy lauantaina. Ojasen AC Oulu on ollut aina melko hyvä, mutta ei koskaan tarpeeksi hyvä: viides, neljäs, viides, neljäs, neljäs.
Kai NEvala teksti // Teija Soini kuva
Jalkapallo
Ykkönen
Täällä on minun toimistoni, Rauno Ojanen esittelee, ja arvioi valtakuntansa noin neliömetrin kokoiseksi. Hengareilla saa lisää tilaa ja pyyhkeen voi taittaa sermin päälle.
Avokonttori sijaitsee Raatissa. AC Oulu saa maltillista vuokraa vastaan pukukopin pelikauden ajaksi omakseen. Päävalmentajan kamppeet ja laitteet ovat pienessä nurkkauksessa.
Pelaajien tamineista irtoaa ilmaan urheilemisen hajua.
Ojanen panee tottuneesti teeveden kiehumaan ja puhuu samalla AC Oulun seuraavasta kaudesta.
– Meillä on... kato nyt, puhun vieläkin koko ajan meistä, Ojanen keskeyttää lauseensa.
Aivan, AC Oulu on ollut syksystä 2012 lähtien Rauno Ojasen valmentama ryhmä, mutta tulevaisuudessa tilanne on toinen.
– Lauantaina ottelu ja kauden päättäjäiset. Sunnuntaina saunailta, johon menen mukaan, halusivat pelaajat sitä tai eivät. Luovutan tavarat ja se on sitten siinä.
Ojanen ja AC Oulu ovat taivaltaneet yhdessä lähes koko 2010-luvun ajan. Hän tuli seuraan 45-vuotiaana Juha Malisen apuvalmentajaksi ja sulkee ovensa 52-vuotiaana miehenä, joka on ollut päävalmentaja yli viiden kauden ajan.
AC Oulun liiganousu jäi parhaimmillaan – tai pahimmillaan – kahden maalin päähän. Ojasen AC Oulu oli aina melko hyvä, mutta ei koskaan tarpeeksi hyvä.
Viides, neljäs, viides, neljäs ja tällä kaudella jälleen neljäs.
Tulokset ovat siinä, eivätkä ne muuksi muutu, mutta mitä niiden takana on?
Millaista on ollut päävalmentajan arki Suomen toiseksi korkeimman sarjatason kärkikastin seurassa?
Vedetäänkö piuhat irti vai ei? AC Oulu Oy:n konkurssi oli noin kuusi vuotta sitten käytännössä yhdestä päätöksestä kiinni.
Taloudellisesti lähes umpikujaan ajautunut seura päätti jatkaa, ja se on hämmästyttävästi saanut päänsä pinnan päälle. Ilman rajua kulukuuria hengittäminen ei kuitenkaan olisi mahdollista.
Kun arvioidaan Ojasen tuloksia, on ymmärrettävä, että hänen toimintaympäristönsä rajat eivät olleet taloudellisista syistä leveällä.
– Olen ollut sinut asian kanssa, enkä ole narissut. Jos joskus otin rajustikin yhteen Äffän (seurajohtaja Juho Meriläinen) kanssa, tein sen joukkueen ja pelaajien puolesta, Ojanen sanoo.
Ojasen mielestä joukkueen asiat ovat nyt paremmin kuin hänen ensimmäisinä kausinaan. Esimerkiksi pelimatkojen ruokailut ja majoitukset ovat selvästi laadukkaampia kuin kipeimpinä vuosina.
Päävalmentaja on silti joutunut hoitamaan varsinkin vierasreissuilla monenlaisia tehtäviä joukkueenjohtajasta huoltajaan.
– En onneksi osaa teipata enkä ajaa bussia, hän muotoilee.
Tällä kaudella Ilveksestä lainattu Aleksis Lehtonen majoittui pari ensimmäistä päivää päävalmentajan kotona. KuPS-laina Sharp Räsänen puolestaan nukkui ensimmäisen yönsä Ojasten mökillä Sanginjoella.
Osana AC Oulun leikkauksia oli myös päävalmentajalle maksettava palkka. Ojanen on tehnyt koko valmentajakautensa ajan siviilitöitä oman yrityksen kautta ammatillisena tukihenkilönä.
– Ehkä noin 30 tuntia viikossa. Siitä olen saanut yli puolet palkastani.
Joskus AC Oulun bussi jarrutti päätepysäkille aamulla kello 5.30 ja Ojanen oli parin tunnin päästä tapaamisessa asiakkaansa kanssa.
– En koe, että olisin uhrannut mitään, mutta olen laiminlyönyt itseäni. En yksinkertaisesti ole saanut tarpeeksi liikuntaa.
Yhtälön eli käytännössä kahden kokopäivätoimisen työn pyörittäminen on ollut haastavaa. Ojanen on selviytynyt pääosin hyvin, mutta esimerkiksi keväällä 2016 henkiset rajat meinasivat tulla vastaan. Joukkueessa oli paljon uusia pelaajia, eikä valmentajalla ollut kaikkien kanssa edes yhteistä kieltä kommunikointiin.
– Katsoin kalenteria ja mietin, selviänkö seuraavasta viikosta. Oli pakko mennä eteenpäin vain päivä kerrallaan.
Paineet olisivat voineet olla pienemmät, jos Ojanen osaisi suhtautua omaan valmennusjälkeensä lempeämmin.
– Olen äärimmäisen kriittinen omaa tekemistäni kohtaan. Mietin koko ajan, mitä voisin tehdä paremmin, ja se on älyttömän raskasta. Vuodessa on ollut ehkä viisi päivää, jolloin jalkapallo ei ole ollut ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla mielessä.
Oululainen ei tietenkään ole ainoa suomalainen valmentaja, joka kantaa selässään paineista, murheista, itseruoskinnasta ja rajallisista resursseista täyteen ahdettua säkkiä. Kuningas jalkapallo kietoo luotseja pauloihinsa jopa petollisella tavalla.
– Koska rikos on vanhentunut ja velka maksettu pois, voin paljastaa, että hain pankista 10 000 euron remonttilainan. Tein sen avulla Uefan pro-valmentajatutkinnon. Tällä kaudella minulla meni kahden kuukauden palkka Instatin tilasto-ohjelman hankkimiseen, mutta siitä on ollut valtavasti hyötyä.
Ei ihme, että monet valmentajat ovat intohimoisia vakioveikkaajia. Ojasta ja hänen vakiokaveriaan Jarmo Köykkää lykästi maaliskuussa 2016, jolloin molempien tilille tuli yli 14 200 euron summa.
Ojanen istuu AC Oulun pukukopissa pahvinen muki käteensä puristettuna, mutta eivät nämä mitkään jäähyväisteet olleet. Miehen valmentajaura jatkuu, mutta se on vielä arvoitus, missä ja milloin. Ensimmäistä kertaa 19 vuoteen mitään ei ole sovittuna.
– Haluaisin valmentaa. Se on minun ykkösjuttuni... enemmän kuin koskaan. Olisin valmis uuteen harppaukseen.
Monet junioriseurat ovat jo ottaneet häneen yhteyttä, mutta Ojanen sanoo, että sen aika ei ole vielä.
Eli haluat valmentaa aikuisten joukkuetta riittävän tavoitteellisella tasolla...
– ... päätoimisena, Ojanen täydentää lauseen ennen kysymysmerkkiä.
Kahteen täysipäiväiseen työhön hän ei enää yhtä aikaa taivu.
– Olen 52-vuotias, ja olen jo nähnyt sen.
Lauantaina Ojanen valmentaa AC Oulua toistaiseksi viimeisen kerran. Sen jälkeen hän alkaa puristella käsissään tulevaisuutta, joka on jalkapallon osalta täysin avoin.
– En pidä itseäni entisenä valmentajana.
Ykkösen kausi päättyy lauantaina. AC Oulu kohtaa EIF:n. Ottelu alkaa Raatissa kello 15.00.
”Meillä on...
kato nyt, puhun vieläkin koko ajan meistä.”
Mistä olet ylpeä ajastasi AC Oulussa?
Moni oululainen nuori pelaaja pääsi liigaan, ja ennen kaikkea otti sieltä roolin itselleen. Vaikka pelityyli on ollut uusissa joukkueissa erilainen, he ovat pärjänneet saamillaan ACO-opeilla.
Sijoitukset ovat olleet aina parempia kuin resurssit etukäteen. AC Oulun pelitapa tunnetaan ympäri Suomen.
Mikä oli suurin pettymys?
Tietty pitkäjänteisyyden puute: joukkue vaihtui viime vuosina lähes kokonaan ja nousu jäi siksi haaveeksi.
Mikä joukkueistasi pelasi parasta jalkapalloa?
Kauden 2014 viimeiset 15 peliä. Kauden 2016 muutamat kesän pelit olivat yksittäisinä hienoja.
Ketkä pelaajat ovat olleet valmentajalle korvaamattomia?
Argh... David Monsalve, Markus Heikkinen, Janne Hietanen, Lassi Nurmos, Jair, Tuure Siira, Dritan Stafsula, Mika Nurmela, Aristote Mboma, Aleksi Lappalainen (ainoana koko ajan mukana). Toivottavasti ei kukaan unohtunut...
Onko pelaajia, joiden kanssa sinun olisi pitänyt onnistua paremmin?
Varmasti suurimman osan kanssa olisi voinut mennä paremmin. En voi enkä halua yksilöidä.
Mitä ottelua et unohda?
Muistan kaikki pelit. Nuren (Mika Nurmela) jäähyväispeli Raatissa vuonna 2014, kun voitimme Ilveksen 4–1.
Mitä toivot AC Oululle kaudelle 2018?
Jos minun toivomukseni toteutuisivat, niin kaikilla maailman lapsilla ja eläimillä olisivat asiat hyvin. Ja kaikki AC Oulun pelaajat osaisivat ennakoida ja havainnoida hyvin, ja Mako (Markus Heikkinen) pysyisi terveenä.
Rauno Ojanen on valmentanut AC Oulua 140 kertaa Ykkösen ottelussa. Voittoja on 60, tasapelejä 40 ja tappioita 40. Ojasella on jäljellä vielä yksi sarjaottelu AC Oulun päävalmentajana.
Artikkelin lähde Kaleva 20.10.2017.