Herkän rujoa kauneutta museossa
Sari Arffman
Oulu
Luonnossa lojuva eläimen kallo tai jalkaa pitkin kipittävä koppakuoriainen voivat herättää inhon väristyksiä. Asetelma muuttuu, kun ne pannaan vitriiniin.
Vivahteikkaat värit ja hienot yksityiskohdat tarjoutuvat nähtäville. Kallon kuolemanyhteys unohtuu. Siitä tulee yhtäkkiä kaunis.
Kuvataiteilija Anni Kinnunen toteutti Oulun eläinmuseoon Perhosefekti-näyttelyn museon tutkimuskokoelmista ylijääneestä materiaalista. Hän sai sen käyttöönsä viime kesänä.
Taiteilija ryhtyi työhön levittämällä tykötarpeet työhuoneensa lattialle.
– Se oli melkoinen horror-huone, täytyy sanoa. Itse tietenkin totuin materiaaliin, mutta jotkut tutut saattoivat vähän säikähtäneen näköisenä katsoa sitä, Kinnunen nauraa.
Kinnunen oli tyystin uudenlaisen urakan äärellä. Nyt työn alla ei ollut valokuvanäyttely, kuten yleensä.
Idea yhteisprojektista eläinmuseon kanssa lähti itämään, kun hän lainasi sieltä kallon Man made -valokuvateostaan varten 2014.
Tutkimusteknikko Tuula Pudaksen mieleen olivat jääneet Kinnusen sanat: tiloissa voisi järjestää taidenäyttelyn. Hän otti yhteyttä Kinnuseen, joka ryhtyi suunnittelemaan näyttelyä.
Pudaksen mukaan taiteilijalle lahjoitettu materiaali on tarpeetonta museolle, koska niistä puuttuvat alkuperätiedot. Kinnunenkin sai arvuutella, minkä eläimen kalloa käsissään pitelee: onko kyse kenties rotasta vai myyrästä.
Kinnusen työskentelyä ohjasivat museon tilojen asettamat reunaehdot. Koska seinätilaa ei ole, näyttely oli toteutettava jotenkin muuten.
Kinnunen päätti käyttää vitriinikehyksiä. Niiden avulla hän välttyi ongelmalta, että teokset olisi pitänyt koota museossa.
Pienikokoiset kehykset ovat määrittäneet materiaalin kokoa. Samoin aika: näyttely on tehty nopeasti, joten isotöiset teokset, kuten täytetyt eläimet, saivat jäädä toiseen kertaan.
Materiaalin käsittely oli tarkkaa ja hidasta.
– Yritäpä ottaa monta kymmentä vuotta neulannokassa ollut perhonen irti ilman että se on pölynä ilmassa, Kinnunen havainnollistaa ja myöntää, ettei ihan kaikki käsitelty materiaali säilynyt ehjänä.
Hän korostaa halunneensa lähestyä materiaalia kunnioittaen. Se näkyy esimerkiksi siten, että Kinnunen on halunnut käsitellä materiaalia mahdollisimman vähän. Joitakin osia on käsitelty lehtikullalla tai lyöntimetallilla.
– Pienet kultaukset tuntuivat jotenkin soveliaalta käyttää. Muuten materiaali on aika sellaisenaan näyttelyssä.
Kinnunen ajatteli näyttelyä tehdessään myös lapsia, sillä heitä käy museossa paljon. Hän esitteli teokset etukäteen kummitytölleen, joka antoikin niille hyväksyntänsä.
Näyttely on samalla Kinnusen kannanotto siihen, ettei eläinmuseo joutuisi muuttamaan pienempiin tiloihin. Eläinmuseolle on kaavailtu uutta paikkaa Pohjois-Pohjanmaan museoon, missä sen käyttöön tulisi kolmannes nykyisestä pinta-alasta.
Paikka on Kinnuselle lapsuudesta tärkeä.
– Kävin täällä lapsena usein, ja siitä on jäänyt paljon muistikuvia. Muistan esimerkiksi tunteen, jonka sillivalaan luun mittasuhteiden ymmärtäminen tuotti.
Kinnunen ajattelee, että museon toiminta ulottuu syvemmälle tasolle kuin opetukseen, koska se muokkaa lasten luontosuhdetta.
Luontosuhde on hänelle merkittävä ja toistuva työskentelyteema.
– Nämä teokset ovat eräänlainen kunnianosoitus luonnon monimuotoisuutta kohtaan.
Fakta
Anni Kinnunen
Vuonna 1978 syntynyt oululainen kuvataiteilija.
Valmistunut medianomiksi (AMK) kuvallisen viestinnän suuntautumisvaihtoehdosta vuonna 2008.
Yksityisnäyttelyjä muun muassa Mustasaari Galleriassa Oulussa, ARtag Galleryssä Helsingissä sekä Saksassa, Italiassa ja Japanissa.
Lisäksi yhteisnäyttelyjä esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Nepalissa ja Sloveniassa.
Työskennellyt taiteilijaresidensseissä Ranskassa, Italiassa, Saksassa ja Japanissa.
Julkaissut valokuvakirjat Personal Landscape (2013) ja 120 km/h (2007).
Käsitellyt töissään paljon luontosuhdetta ja ihmisen tapaa muokata ympäristöä.
Näyttely Perhosefekti Oulun yliopiston eläinmuseossa on avoinna 20.10.–1.12. ma-pe klo 8–15.45 ja poikkeuksellisesti kahtena sunnuntaina 22.10. ja 29.10. klo 11–15.
Näyttelykokonaisuudessa nähdään myös valokuvateossarja Man Made (2014), joka kuvaa nykytaiteen keinoin koiran kehitystä sudesta ihmisen rinnalla.
”Yritäpä ottaa monta kymmentä vuotta neulannokassa ollut perhonen irti ilman että se on pölynä ilmassa.
Anni Kinnunen
kuvataiteilija
Anni Kinnunen kertoo, että eläinmuseolta saatua ylijäämämateriaalia jäi vielä. Suunnitelmissa on työstää siitä jonnekin laajempi näyttely.
Jyrsijän kalloja on useissa Perhosefekti-näyttelyn teoksissa. Tämän teoksen nimi on Rakkaudesta.
Artikkelin lähde Kaleva 21.10.2017.