Parantola taipuu palvelu-asunnoiksi
kotiutunut asumispalveluiden tuottajia. Valoisista sairaalahuoneista saa yllättävän helposti koteja.
Päivi Alasuutari
Päivärinteen sairaalan alueessa Muhoksen Jokirinteellä yhdistyy loistoa ja rappiota. Entinen keuhkotautiparantola, 1932 valmistunut funkkisrakennus seisoo uljaana männikköisellä rinteellä, mutta ympäristöstä näkee, että parhaat päivät ovat takanapäin.
Varastomaiset piharakennukset ränsistyvät paikalleen. Menneen maailman tuntua luo myös metsittynyt ympäristö, jossa näkyy vielä merkkejä siitä, että joskus alue on ollut enemmän puisto kuin metsä.
Oikeasti Päivärinteen sairaalaa ei enää ole, vaan kiinteistöt omistaa Kiinteistö Oy Muhoksen Päivärinne, jonka taas omistaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, vanhan sairaalarakennuksen uusimmasta toimijasta Onnenrinteestä tulee vielä tämän vuoden loppuun mennessä kiinteistöyhtiön omistaja.
Yrityksellä on käytössään rakennuksen neljäs kerros, ja sille on tulossa lisää tiloja toiseen kerrokseen.
Onnenrinteen tiloissa avautuu vanhan sairaalarakennuksen parhaat puolet. Kun keuhkotautiparantoloita ryhdyttiin rakentamaan vilkkaasti 1920- ja 1930-luvuilla, ajateltiin, että valo edistää parantumista. Siksi rakennukset ja potilashuoneet suunnattiin niin, että luonnonvaloa tulvi sisään mahdollisimman paljon.
Onnenrinteellä isot ikkunat ja avara, pitkä käytävä on sateisena lokakuun päivänäkin valoisa.
– Pintaremonteilla on selvitty, sen isompaa ei ole tarvinnut tehdä. Korkeiden, valoisien huoneiden ansiosta tilat taipuvat helposti uuteen käyttötarkoitukseen. Taloa on pidetty hyvässä kunnossa, kaikki perusasiat toimivat, Onnenrinteen toimitusjohtaja Harri Puolitaival sanoo.
Avara käytävä on todella pitkä. Sen hahmotettavuutta on parannettu maalaamalla ikkunoiden vastainen seinä harmaaksi, kun ikkunaseinä on valkoinen. Lisäksi tila on katkaistu kevyellä verholla.
Anja Tihinen asuu yhdessä palveluasunnoksi muutetussa entisessä potilashuoneessa. Hän muutti Oulusta Onnenrinteelle muutama kuukausi sitten.
– Ensin kun tulin tänne, niin itku pääsi, kun huoneessa ei ollut tauluja eikä mitään. Heti kun sain omat huonekaluni ja tauluni, niin ikävä meni ja nyt on hyvä olla, hän sanoo istuskellessaan sänkynsä laidalla.
Yksi tuberkuloosiparantoloiden hoitoideologian kulmakiviä oli niin sanottu hallimakuu. Rakennuksiin tehtiin isot lepoparvekkeet, joille potilaat tulivat lepäämään raittiiseen ilmaan, vilttien alle.
Käyttökiellossa olevat parvekkeet sopisivat mitä parhaiten myös rakennusten nykyisten toimijoiden käyttöön.
– Jos ne lasittaisi, siellä olisi mukavat oleskelutilat hienoilla näkymillä, Puolitaival miettii.
Ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa toimii Oulun seudulla isoja, valtakunnallisia yrityksiä eli kilpailua riittää. Onnenrinteellä on Päivärinteellä 33 paikkaa, joista 10 on tehostettua, ympärivuorokautista palveluasumista ja loput palveluasumista.
– Pitemmällä tähtäimellä meidän liikeideamme on tarjota ennen kaikkea lyhytaikaista, hotellityyppistä palveluasumista ikäihmisille. Sen tarve kasvaa merkittävästi tulevaisuudessa, Puolitaival kertoo.
Tällä hetkellä yritys etsii liiketoiminnalleen sopivia tiloja myös pääkaupunkiseudulta.
Toini Savolainen (vas.) ja
Olga Keränen istahtivat seurustelemaan ja lehtiä lueskelemaan
Onnenrinteen käytävälle.
Avaraan käytävään mahtuu hyvin myös seurustelupisteitä.
Päivärinteen parantolassa levättiin parvekkeilla raittiissa ilmassa.
Funkkisrakennuksessa on viisi kerrosta ja jokaisessa kerroksessa kaksi pitkää käytävää, joiden varrella potilashuoneet ovat.
arkisto
Artikkelin lähde Kaleva 11.10.2017.