Lapsisaarnaajat Oulussa ja muut kätketyt muistot
Anna Kilponen
Helsinki
Vuoden 1945 elokuussa Oulun asemalla elettiin jännittäviä hetkiä, sillä Suomesta Ruotsiin lähetettyjen sotalapsien palauttaminen oli alkanut. Asemalle saapui tuolloin 237 suomalaislasta laput kaulassaan. Heitä oli vastassa omaisten joukko.
Kuvassa näkyy pieni, vaaleatukkainen poika jäykässä asennossa, katse alasluotuna. Hänen vieressään on hymyilevä nainen, ilmeisesti äiti, joka laskenut kätensä hänen olkapäälleen.
Pysäytetty hetki kiteyttää monen sotalapsen tunnot: kotiinpaluu ei ollut pelkkää jälleennäkemisen riemua, vaan sodan kestäessä osa heistä oli ehtinyt jo kiintyä sijaisperheisiinsä Ruotsissa. Palattava oli, vaikkei olisi halunnutkaan, sillä sodanjälkeinen Suomi tarvitsi lapsiaan.
Kuva on ilmestynyt Kalevassa 16.8.1945. Se ja kymmenen muuta kuvaa Kalevan kokoelmasta on mukana Museoviraston Journalistisen kuva-arkiston (JOKA) kokoamassa Julkinen ja kätketty Suomi -näyttelyssä, joka on esillä Kansallismuseossa Helsingissä.
Näyttely kertoo itsenäisen Suomen tarinaa kipupisteineen. Teemoina ovat koulutus, sota, rotu, tasa-arvo, demokratia, luontosuhde ja yhteisöllisyys. Mukana on merkittävien lehtikuvaajien ja dokumentaristien tuotantoa aina Kustaa Vilkunasta Samuli Paulaharjuun.
Museoviraston yli 15 miljoonan valokuvan kokoelmasta esille on tuotu satakunta kansallisesti merkittävää kuvaa.
Museoviraston intendentti Inkamaija Iitiän mukaan Kalevan kuvat tuovat näyttelyyn pohjoissuomalaista perspektiiviä, sillä monet JOKAn kokoelmien kuvista ovat varsin Helsinki-keskeisiä.
– Ne tuovat hienosti esiin pohjoissuomalaisen elämäntavan 1930-luvulta 1970-luvun alkuun.
Arjen historiaa valotetaan kuvissa tavallisten ihmisten elämän kautta.
– Hyödynnämme uudempaa historiantutkimusta, jossa on tulkittu uudelleen kansallisia myyttejä. Suomen nousu köyhästä maatalousmaasta jälkiteolliseksi tietoyhteiskunnaksi ja hyvinvointivaltioksi välittyy silti kuvien kautta.
Esiin on nostettu poliittisista ja ideologisista syistä vaiettuja asioita, kuten äärioikeistolaisuutta. Suomessa oli 1930-luvulla useita äärifasistisia järjestöjä, joista vaiettiin Neuvostoliiton takia.
Tästä kertoo esimerkiksi kuva 1930-luvulta. Siinä Lapuan liikkeen nuorisojärjestö Sinimustien lausuntakuoron pojat ovat nostaneet kätensä Hitler-tervehdykseen ja tytöt ristineet kätensä.
– Virossa he osallistuivat oikeistovallankaappaukseen, jonka jälkeen järjestö kiellettiin, Iitiä kertoo.
Lasten terveyteen on satsattu jo varhain jakamalla maitoa sekä aloittamalla kouluruokailu ja rokotukset. Ne olivat perusteltuja toimia, sillä itsenäistymisen ajan Suomessa oli Pohjoismaiden korkein lapsikuolleisuus.
Kustaa Vilkunan kuvassa vuodelta 1931 pienet tytöt kantavat vauvan arkkua Lappajärvellä.
Vieressä on kuva, joka on otsikoitu Lapsisaarnaajat Oulussa 1937. Siinä lettipäinen tyttö seisoo väkijoukon keskellä ja lukee ääneen. Satakuntalaiseen uskonlahkoon, Kartanolaisuuteen, liittyvä kuva on Kalevan kokoelmista.
– He käyttivät lapsia saarnaajina huomion kalastelemiseksi. Kuri liikkeen sisällä oli hirveää, sillä lapset eivät saaneet leikkiä ja heitä rankaistiin ruumiillisesti. Eräiden todistajalausuntojen mukaan siellä on ollut myös seksuaalista hyväksikäyttöä.
Kuvan tyttö on ilmeisesti Saara Laitinen, joka karkasi sittemmin veljensä Leevi Laitisen kanssa yhteisöstä. Veli kertoi tarinansa Ulla Appelsinin kirjoittamassa Lapsuus lahkon vankina -kirjassa (2010).
Lapsityövoima oli yleistä Suomessa vielä 1920-luvulla, sillä oppivelvollisuutta ei vielä silloin ollut. Paulaharjun pysäyttävässä kuvassa vuodelta 1923 lapset kitkevät rikkaruohoa Raahessa talonsa edustalla.
Sota-ajan kuvissa ei ole sankaruutta, vaan niissä näkyy esimerkiksi kuolleita valkoisia, jotka on kaivettu ylös haudoistaan todistuskappaleiksi vuonna 1918. Yksi irvokkaimpia on kuva, jossa suomalaissotilaat poseeraavat kuolleen neuvostosotilaan kanssa vuonna 1942.
– Kuvaa on ilmeisesti monistettu propagandatarkoituksessa, sillä eräs kävijä sanoi sellaisen löytyvän myös hänen kotialbumistaan.
1920–1930-luvuilla rotuideologia oli tärkeässä asemassa Ruotsin ja Saksan tapaan myös Suomessa.
– Nykyisin rodun käsitettä ei ole olemassakaan, jos DNA-tasolla asiaa tutkitaan.
Suomessa tehtiin tutkimuksia, joissa pyrittiin selvittämään, kuulummeko itäiseen vai läntiseen rotuun. Samoihin aikoihin tulivat kauneuskilpailut. Kansallismuseo järjesti yhdessä Suomen Kuvalehden kanssa Suomalainen naistyyppi -kilpailun vuonna 1926. Sen tarkoituksena oli todistaa, etteivät suomalaiset kuulu mongolirotuun.
Suomalaista identiteettiä kohotettiin myös urheilun kautta. Kuvat puolialastoman kansallisankarin Paavo Nurmen (1897–1973) voimisteluohjelmasta hämmentävät ja huvittavat.
Vuonna 1936 eletään kunnallisvaalien aikaa Oulussa. Kalevan kokoelman kuvassa vaaliluetteloita tutkitaan tarkasti.
– Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli pitkään tulkinnanvaraista. Jos joku perheenjäsenistä sai köyhäinapua, saatettiin tulkita niin, että kenelläkään heistä ei ole äänioikeutta. Laintulkinta mahdollisti tämän 1950-luvun puoliväliin asti.
Vuoteen 1972 saakka myös holhouksenalaisuus saattoi johtaa äänioikeuden menettämiseen.
Etniset ryhmät, 1990-luvun lama, pakolaiset ja syrjäytyneet – ollaan siirrytty jo lähemmäksi nykyaikaa.
Suomalaisten luontosuhdetta tarkastellaan teknologian kautta: on kalakuolemia ja kaivosteollisuuden seurauksia luonnossa. Yksi tuoreimmista on aktivistin Talvivaaran Terrafamen alueesta ottama kuva.
– Onko se nykyistä kätkettyä Suomea? Talvivaara on talouden ja politiikan yhteenliittymä, joka ei ole läpinäkyvä kuin hyvin pieniltä osin. Sen aiheuttamat ympäristötuhot hoidetaan veronmaksajien rahoilla, kun samaan aikaan leikataan koulutuksesta. Halusimme ottaa kuvien kautta kantaa, eikä vain hyssytellä, Inkamaija Iitiä toteaa.
Myös näyttelykävijät saavat jakaa näkemyksensä nykypäivän Suomesta lähettämällä kuviaan vuorovaikutteiseen #Finland2117 -teokseen.
Julkinen ja kätketty Suomi -valokuvanäyttely on esillä Kansallismuseossa 14.1.2018 saakka.
Kuvat ovat ikkuna vanhaan Ouluun
Anna Kilponen
Kaleva luovutti kolme vuotta sitten historiallisen lehtikuvakokoelmansa Museoviraston Kuvakokoelmien Journalistiselle kuva-arkistolle JOKAlle.
Kalevan kokoelmassa on 1,5 miljoonaa kuvaa, ja ne ovat tällä hetkellä Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskuksessa Vantaalla.
Intendentti Inkamaija Iitiän mukaan kuvien digitointi- ja luettelointiprosessi on parhaillaan menossa. Tarkoituksena on digitoida kaikki 23 000 albumikuvaa. Kuvia on digitoitu 5 000, joista 2 000 isokokoista, vanhaa lasinegatiivia löytyy julkaistuna verkossa joka.kuvakokoelma.fi -palvelusta.
Kuvastoa on digitoitu 1950-luvun puolivälistä 1960-luvulle.
– Monissa tuon ajan kuvissa on käytetty sellaisia kehitysaineita, jotka ovat ajan kuluessa etikoituneet. Niistä haihtuu tiettyjä kaasua, ja ne kupristavat kuvat. Se leviää myös muihin aineistoihin. Siksi niitä on pidettävä tarkasti silmällä. Kalevan kuvissakin sitä on ilmennyt.
Tämän vuoksi JOKA on kohdistanut erillisen projektin albumikuvien negatiiveihin ja dioihin.
Kuvat ovat nyt ensimmäistä kertaa esillä suurempana kokonaisuutena. Iitiän mukaan kuvissa on kulttuurihistoriallisesti arvokasta aineistoa.
– Erityisesti ennen toista maailmansotaa kuvattu lasinegatiivikuvasto on kuvallisesti todella loistavaa. Kuvista avautuu ikkuna sen ajan Ouluun ja elämäntapaan. Niissä esiintyy tavallisia ihmisiä ja eri elinkeinonharjoittajia, Iitiä kertoo.
Oulun asemalle saapui elokuussa 1945 sotalapsia, jotka olivat olleet Ruotsissa. Paluu ei ollut pelkkää riemua.
Inkamaija Iitiän mukaan Kansallismuseon näyttely valottaa itsenäisen Suomen historiaa vähemmän esillä olleiden valokuvien kautta. – Salaisia ne eivät varsinaisesti ole olleet, mutta niitä ei ole ollut tarkoituksenmukaista näyttää.
Artikkelin lähde Kaleva 22.10.2017.